Mitä teen suhteeni kanssa?
Olen reilu parikymppinen mies ja suhteessa nyt lähes 2 vuotta. Asun tyttöystäväni kanssa yhdessä. Aloitettiin seurustelu aika nopeaan tahtiin heti sen jälkeen kun tyttöystäväni oli eronnut entisestä ainoasta pitkästä suhteestaan. Muutimme yhteen noin 4 viikon sisällä seurustelun aloituksesta. Eli asiaan, olemme molemmat aika laiskoja emmekä keksi yhteistä tekemistä helposti. Katsomme elokuvia ja sarjoja yhdessä paljon ja olemme kyllä läheisesti tosi paljon päivän aikana. Mutta itse koen usein tämän suhteen tylsäksi. Ja tyttöystäväni on mielestäni todella "sinisilmäinen" ja todella hiljainen. Hänen kanssaan on vaikea keskustella mitään syvällistä.
Koska olen itse melko syvällinen ja ajattelen paljon asioita on tämä minulle aika vaikeaa. En saa koskaan mihinkään kunnollista vastausta tai mielipidettä Vaikka olen huomauttanut asiasta monta kertaa. Olemme siis eri aaltopituudella.
Tykkään kuitenkin hänestä ja yksinolo varmasti olisi vaikeaa aluksi. Olen välillä miettinyt pitäisikö erota. Mutta en osaa päättää onko se viisasta. Meidän suhde on helppo mutta en tiedä tuntuuko tämä oikealta. Mitä voin tehdä tämän asian kanssa. ?
Kommentit (17)
Tylsä elämä tiedossa, vaihda sellaiseen jonka kanssa olet tyytyväinen. Sen aikaa voit olla tuonkin kanssa niin saat helppoa seksiä. Laitta vaikka deittisivulle ilmoitus ja ala tapailla salaa muita.
Naisesi on kasvatettu siten, että oman mielipiteen ilmaisemattomuus on toivottavaa ja hyvää käytöstä. Voisit koittaa rohkaista häntä ajattelemaan itse ja kertomaan omia mielipiteitään?
Vierailija kirjoitti:
Tylsä elämä tiedossa, vaihda sellaiseen jonka kanssa olet tyytyväinen. Sen aikaa voit olla tuonkin kanssa niin saat helppoa seksiä. Laitta vaikka deittisivulle ilmoitus ja ala tapailla salaa muita.
Puheliaissa, hyvän itsetunnon omaavissa ja mielipiteitään esilletuovissa ihmisissä on sitten ihan omat vaikeutensa. Kannattaa punnita ennen kuin mokaa.
Ei mekään kauheasti tehdä tai jutella arjessa. Makoillaan lähekkäin lähinnä. Välillä riipaistaan känni päälle ja saunotaan ja puhutaan kunnolla tuntikausia. Välillä tehdään pieniä lomamatkoja, esim viikonloppu niin pääsee irti arjesta ja tulee tehtyä erilaista. Kyllä ilman noita meidänkin elämä olisi tylsää :D
Olen kyllä monesti puhunut hänelle siitä että pitäisi puhua enemmän omista mielipiteistään. Ei ole muutosta tapahtunut.
Olen itse ollut monessa suhteessa ja kokeneempi esim sängyssä joten myös tyttöystäväni kokemattomuus sängyssä on joskus vaikea asia. Ja asiasta on myös puhuttu.
Altavastaajan on vaikea lähteä itsevarmasti laukomaan.
Oletko myös ihan varma että kesyäisit puolisosi mielipiteet jos ne eroaisivat kovasti omistasi?
Aika nopsaan muutitte yhteen. Jos jo nyt on noin tylsää, kuvittele kymmenen vuotta eteenpäin. Ehkä hänellä ei yksinkertaisesti ole mielipiteitä eikä kiinnosta asioita pohtia. Toisaalta mitä niitä vatvomaankaan. Arjen sujuvuus on tärkeintä eikä sekään aina suju niin kitkattomasti. Miksi ette tee mitään yhdessä? Matkaile? Harrasta?
Voi olla. Käydään me nykyään salilla mutta eipä sekään ole mitään yhdessä oloa oikein.
Teillä ei siis oikein synkkaa tai ainakaan mitään siellunkumppanuutta ole.. Mieti, mitä haluat suhteelta ja toimi sen mukaan. Riski on, että myöhemmin tapaat sellaisen. Tunnetko muuten vetovoimaa häntä kohtaan?
Tunnen minä vetoa häneen jonkun verran mutten mitään ihmeellistä tai mikä saisi pään pyörälle. Ei osata tehdä kahdestaan paljon mitään ja minun pitää keksiä kaikki aktiviteetti jos jotain haluaa tapahtuvan. Samoin sängyssä. Hän on niin ujokin . vaikka ollaan oltu kauan yhdessä.
Olen aiemmassa suhteessani tuntenut paljon enemmän vetoa ja rakkauden tunnetta mitä tässä. Mutta Erokin on aika vaikeaa kun omistetaan niin paljon yhdessä tavaroita.. Vasta ostettu uusi sänkykin. Elämä ei oo helppoa. Taidan vaan olla liian vaativa ihminen.
Siis miten te olette päätyneet yhteen? Kyllähän tuon hiljaisuuden, mielipiteiden puuttumisen ja muun huomaa hyvinkin nopeasti, mutta silti ajattelit, että alanpa seurustella tämän ihmisen kanssa. En tajua. Ja tuo yhteen muuttaminen heti on jotain käsittämätöntä, ei ihmekään, että arki ja tylsyys astuvat kuvioihin noin nopeasti. Ilmeisesti mukavuudenhalu ja säännöllinen seksi ajavat ihmisiä yhteen. Eipä ole kovin korkeat kriteerit elämänkumppanille ja parisuhteelle.
Juu tuo voi olla hyvinkin totta. Olen kai liian hätäinen seurustelukumppanin valitsemisessa. Mutta olen aina ollut. Kai se läheisyyden kaipuu ottaa vallan. Pitää yrittää selvitä tästä tilanteesta ja katsoa sopiva hetki irtautua erilleen.
Olen nyt syksystä saakka ollut vippailematta ja hiljalleen lyhennellyt velkojani (6 eri paikkaan). Luottotiedot eivät ole menneet eikä yhtään laskua ole rästissä. Hankin omaluottokiellon eli en saa vippailtua vaikka haluaisin enkä myöskään pysty ostamaan osamaksulla mitään. Palkasta jää elämiseen kaikkien lyhennysten ja laskujen jälkeen 226e/ kk. Näin ollut nyt puoli vuotta. Meitä on perheessä minä ja kaksi teiniä. Velkaa on yhteensä 34000te.
Haluaisin kuulla teiltä jotka olette olleet vastaavassa tilanteessa että kuinka olette selvinneet? Menikö monta vuotta? Kerroitteko kenellekään? Mistä luovuitte velkojen takia? Jne.
Itselläni ei ole vanhempia joille kertoa ja parisuhde meni asian takia poikki (en kehdannut kertoa tilanteesta hänelle ja kaikki energiani menee raha-asioiden miettimiseen... katsoin parhaaksi sanoa heipat koska emme asuneet yhdessä ja hän ansaitsee jonkun jolla on mahdollisuus joskus tehdäkin jotain, lähteä johonkin...jne).
Velkaneuvojalla olen käynyt, sieltä tuli neuvoja joiden toteuttamiseen menee vielä aikaa. Kaiken mahdollisen olen myynyt... Sitä mukaa kun velat helpottavat, lapset aikuistuvat ja lapsilisät sekä asumistuki loppuvat... eli tilanne tulee olemaan kinkkinen vielä monta vuotta.
Eli kertokaa tarinanne, erityisesti te jotka olette vippailleet. Milloin tuli raja vastaan? Miten selvisitte ja mitä teistä jäi sen helvetin jälkeen jäljelle?
Jätä se