Useamman lapsen vanhempi, oletko koskaan kateellinen vanhemmalle jolla on vain yksi lapsi?
Vai ajatteletko, että onneksi teillä on useampi lapsi? Mitä mietteitä sinulle tulee yhden lapsen vanhemmista?
Kommentit (38)
En tajua miksi minun pitäisi olla kateellinen ainuiden lasten vanhemmuudesta. Minulla oli ihana lapsuus ja nuoruus vaikka äitini oli leski. Myös omien kaksosteni toivon kokevan hyvän lapsuudrn.
Sääliksi käy. Heti tulee mieleen että sukupuolitaudeilla tärvelty ja hedelmätön, kun on jäänyt lapsiluku yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy. Heti tulee mieleen että sukupuolitaudeilla tärvelty ja hedelmätön, kun on jäänyt lapsiluku yhteen.
No kuten yllä kerroin minä olen leakiäidin ainokainen.
Heh... kirjoitti:
Heh, en. Yksi lapsi olisi nolo.
Ai silloinkin jos ei vain saa enempää lapsia? Mieti mitä puhut. Entä jos käy joskus niin että esim menetät kaikki muut ja sinulle jää vain yksi? Onko se silloinkin "nolo"?
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy. Heti tulee mieleen että sukupuolitaudeilla tärvelty ja hedelmätön, kun on jäänyt lapsiluku yhteen.
Ei siis edes käväise mielessä, että jotkut ei halua enempää kuin sen yhden. Esim. me ja todella monet muut. Yksilapsisuus on usein valinta ihan siinä missä kaksilapsisuuskin.
14 vuotta mulla oli vaan yksi lapsi, ja toista mieheni kanssa yritettiin 8 vuotta, joskus tuli kateellisuuden tunne kun näin jollain pienen vauvan, varsinkin sen jälkeen kun olin saanut 3 vuoden yrittämisen jälkeen keskenmenon.
Nyt kun meillä on 7-vuotiaat kaksoset, en ole kateellinen niille joilla on yksi lapsi, mun esikoinen on jo monta vuotta asunut omillaan, joten mikään suurperhe tämä ei ole vaikka mulla on kolme lasta. Kaksoset on niin itsestäänselvyys meille nykyään että ajatus siitä että saa yhden lapsen kerrallaan tuntuu oudolta, yhtä oudolta kuin ennen ajatus kaksosista.
Minä jotenkin tiesin etukäteen että kaksoset voi tulla kun mun isän suvussa niitä on, mies ei uskonut, mutta kyllä se molemmille oli järkytys kun varhaisultrassa asia selvisi. Ajattelin että ei selvitä kun ollaan jo niin vanhoja, minä 34 ja mies 44, mutta hyvin ollaan pärjätty, en ole koskaan ajatellut että oli huono asia että tuli kaksoset, päin vastoin, eipä tarvinnut miettiä että tehdäänkö vielä yksi.
Kolme tuli puolivahingossa, kaksoset ja sitten vielä kuopus. Kolmen pojan äitinä en ole ehtinyt paljon miettiä muitten asioita, hyvä kun saan oman huushollini hoidettua. Itse olen ainokainen, ja nautin siitä lapsena. Sain huomiota ja rauhaa, joita kaipasin, en niinkään tavaraa.
Ei voi muuta sanoa kuin että helvetin tyhmä kysymys!
En ole kenellekään kateellinen mistään. Kolme lastani ovat upeita ihmisiä ja ikinä en ole edes ajatellut, että olisi jotenkin helpompaa jos lapsia olisi vain yksi. Täysin omituinen kysymys siis. N41
En. Lapseni 2kpl leikkivät niin paljon yhdessä että mietin useinmihin joutuisin jos olisi itse yhtä aktiivisesti leikittämässä yhtä seurankipeää ainokaista. Kolmi - tai useampilapsisia joskus ihailen en ehkä kadehdi kun tiedän että tämä kaksi oli meille kaikille näemmä se sopiva luku
En ole lukenut muita vastauksia. Omalta osaltani pidän helpon arjen reseptinä juuri sitä että lapsia on kaksi, kaveri jolla on vain yksi joutuu paljon enemmän viihdyttämään omaansa kuin minä jonka lapset viihdyttävät myös toisiaan.
Joskus muistelen kaiholla aikoja jolloin ei tarvinnut ostaa näin monta lentolippua päästäkseen matkalle, mutta se on pientä.
En oikeasti koskaan,ehkä poikkeuksena sellaiset yksilapsiset perheet joissa esikoinen on vielä pieni, heitä joskus kadehdin kun kaikki on vielä niin uutta ja jännää ja yhden vauvan kanssa saa niin kivasti nukkuakin :)
Oon isosta perheestä, ja tämä nykyinen oma kahden lapsen perhe on kyllä ihan minimi, en oisikinä halunnut olla ainoa lapsi enkä omalle lapsellenikaan sellaista kohtaloa olisi halunnut.
Joskus kyllä olen, varsinkin näiden kahden viliviikarin pahimpina tappeluhetkinä. Tääkin aamu ollu varsinaista kinastelua kokoajan. Minäminäminäminä.....huoh!
Joskus oon kateellinen siitä hiljaisuudesta ja siisteydestä, mikä yhden lapsen kotona vallitsee.
kolmen lapsen äiti kirjoitti:
No en, päinvastoin säälin kun lapsella ei ole sisaruksia.
Miksi? Siksikö, että tiedät lapsen kohtaavan samoja ennakkoluuloja, joita sinullakin on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äitinä saan monesti kuulla "helppoahan teidän on matkustaa/syödä ravintolassa/pitää koti siistinä/harrastaa jne." Nykyään totean, että elämä on valintoja.
Joo, näitä kuulee. Ja aika usein myös huokailua kuinka meillä menee lapseen rahaa paljon vähemmän kuin useampilapsisilla. Taivastellaan, kun lapsella on merkkivaatteita, pari kallista harrastusta ja silti matkustamme ja syömme ulkona. No, elämä on valintoja.
Jep näin meilläkin. Ei tarvitse miettiä harrastuksia hinnan mukaan, matkustellaan tosi paljon ja käydään ravintoloissa, teatterissa ym. Ja yksi jo vähän isompi lapsi kun on niin me vanhemmat käydään myös kahdestaan kaupunkilomilla. Kukaan ei ole pitkään aikaan maininnut mitään yksilapsisuudesta, ovat huomanneet että me haluamme elää näin. Lapsi ei silti ole yksinäinen, meillä käy paljon kavereita kylässä. Itse puolestani en ymmärrä niitä ketkä hankkivat monta lasta ja sitten valittavat kun ei koskaan pääse minnekään ja ei ole rahaa tehdä mitään. Jostain syystä yksilapsisia saa arvostella, mutta kolmen lapsen vanhemmat pitää nostaa jalustalle.
Uppista sano mamma kun kaverin lapset riehuu ja oma lapsi katsoo hölmistyneenä vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden lapsen äitinä saan monesti kuulla "helppoahan teidän on matkustaa/syödä ravintolassa/pitää koti siistinä/harrastaa jne." Nykyään totean, että elämä on valintoja.
Joo, näitä kuulee. Ja aika usein myös huokailua kuinka meillä menee lapseen rahaa paljon vähemmän kuin useampilapsisilla. Taivastellaan, kun lapsella on merkkivaatteita, pari kallista harrastusta ja silti matkustamme ja syömme ulkona. No, elämä on valintoja.
Jep näin meilläkin. Ei tarvitse miettiä harrastuksia hinnan mukaan, matkustellaan tosi paljon ja käydään ravintoloissa, teatterissa ym. Ja yksi jo vähän isompi lapsi kun on niin me vanhemmat käydään myös kahdestaan kaupunkilomilla. Kukaan ei ole pitkään aikaan maininnut mitään yksilapsisuudesta, ovat huomanneet että me haluamme elää näin. Lapsi ei silti ole yksinäinen, meillä käy paljon kavereita kylässä. Itse puolestani en ymmärrä niitä ketkä hankkivat monta lasta ja sitten valittavat kun ei koskaan pääse minnekään ja ei ole rahaa tehdä mitään. Jostain syystä yksilapsisia saa arvostella, mutta kolmen lapsen vanhemmat pitää nostaa jalustalle.
Tuo yksilapsisuuden arvostelu on kyllä naurettavaa. Laiskuus ja itsekkyys mainitaan melkein jokaisessa keskustelussa, jossa kritisoidaan yksilapsisuutta. Ja lapsistakin kuulemma tulee laiska, itsekäs ja omahyväinen. Itseäni ei kiinnosta muiden lapsiluvut niin paljon kuin muita tuntuu kiinnostavan meiän yksilapsisuus. Ja muiden ennakkoluulot lähinnä ärsyttävät.
Joo, näitä kuulee. Ja aika usein myös huokailua kuinka meillä menee lapseen rahaa paljon vähemmän kuin useampilapsisilla. Taivastellaan, kun lapsella on merkkivaatteita, pari kallista harrastusta ja silti matkustamme ja syömme ulkona. No, elämä on valintoja.