Useamman lapsen vanhempi, oletko koskaan kateellinen vanhemmalle jolla on vain yksi lapsi?

Heh, en. Yksi lapsi olisi nolo.

Tulee mieleen, että toivottavasti lapsi ei kaipaa sisaruksia. Itse kaipasin kovasti ja tein kaksi lasta peräjälkeen. Raskasta on toki ollut, ei kaksi kertaa raskaampaa, vaan ehkä kuusi->kahdeksan kertaa raskaampaa, mutta ehdottomasti sen arvoista.

No en, päinvastoin säälin kun lapsella ei ole sisaruksia.

Meillä on yksi lapsi ja kyliltä kuulin, että meillä on lapsettomuusongelma eikä toista tule siksi. Pikkukylän omituisuuksia. Lapsettomuusongelman nimi on Mirena.

Yhden lapsen äitinä saan monesti kuulla "helppoahan teidän on matkustaa/syödä ravintolassa/pitää koti siistinä/harrastaa jne." Nykyään totean, että elämä on valintoja.

Kyllä! Kiva niitä on tehdä ,mutta onpas homma kasvattaa.

En mä ajattele muiden lapsilukuja juurikaan, mitä mä muiden elämästä osaisin ajatella? En koskaan toivo että mulla olis vähemmän, oon vilpittömän onnellinen kolmesta lapsestani, ihan koko heidän elämäänsä ajatellen. Itsekin olen onnellinen sisaruksistani, mun koko elämä olis erilaista ilman heitä.

Itsellä kolme lasta ja tuntuu välillä, että haluaisin olla yhden päivän kuussa yksin jossain korvessa...

Voisin sanoa, että yhden kanssa elämä on yhtä juhlaa vrt kolmeen. Että kyllä se pitää paikkansa. Pojat kun kasvoi niin ajattelin, että helpottaa. Mutta sitten alkoi tappelut eikä järkipuhe tietysti auttanut. Nyt helppoa kun nuorin 11 v. En tajua miten selvisin...

Molempia. Olen toisaalta kateellinen niille, joilla on vain yksi lapsi. Heidän on mahdollista keskittyä lapseensa paremmin. Lisäksi kun toinen on lapsen kanssa, voi toinen ottaa lapsivapaata aikaa. Oikeasti olen ihan superonnellinen kahdesta lapsestani, jotka ovat molemmat olleet oikein toivottuja. Itse halusin aina vähintään kaksi lasta, kun sisarukset on niin tärkeitä toisilleen, enkä katunut ole päivääkään. Kaikki lapsiluvut ovat hyviä, mitäpä niitä paremmuusjärjestykseen laittamaan.

En kadehdi. Meillä aivan ihanat lapset. Olen hurjan onnellinen heistä molemmista, ja myös siitä että satuttiin saamaan sekä tyttö että poika. En ajattele yksilapsisista sen kummempia. Niille toki soisin toisenkin lapsen, joiden tiedän kärsivän sekundäärisestä lapsettomuudesta.

Meillä toista lasta toivottiin pitkään ja hartaasti, joten katumusta en ole tuntenut, mutta ymmärsin kyllä jälkeenpäin, miten helppoa yhden kanssa oli tosiaan matkustaa, käydä ravintoloissa ja kahviloissa.

Ja kaikki lapset eivät kaipaa sisaruksia tai ainakaan pienellä ikäerolla. Minulla ja siskollani on vain 10 kk ikäero ja ollaan aina tapeltu ja kilpailtu ja taisteltu huomiosta. Olen vasta aikuisena alkanut arvostaa sisarussuhdettani, mutta lapsena olin paljon läheisempi yli neljä vuotta nuoremman veljeni kanssa. Myös siskoni on kokenut samoin. Tokihan vanhemmille oli helppoa, kun keskityimme kilpailemaan, tönimään, tappelemaan ja härnäämään toisiamme eikä meistä ollut heille vaivaa. Varhaisimmat muistoni lapsuudestani liittyvät siihen, että yritän saada äidin huomiota.

Toki joku toinen kokee tilanteen toisin. Nämä ovat yksilöllisiä asioita. Ystäväni on ainoa lapsi eikä ole koskaan kaivannut sisarusta.

En. Minulla oli hemmetin tylsää kun lapsia oli vain yksi. Kolmen jälkeen alkoi energiaa löytyä ja viisi piti hyvässä vireessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Kiva niitä on tehdä ,mutta onpas homma kasvattaa.

Tämä! Monet munkin tutuista tuntuu tekevän monta lasta ihan vain sen takia, kun vauvat on niiiiin söpöjä ajattelematta sen enempää sitä, että ei ne lapset ikuisesti vauvoja oo vaan se söpö vauva-aika kestää vain hetken ja se raskaampi kasvatusaika kestääkin sitten vähän pidempään.

Mulla on onneksi vaan yksi lapsi, joka on jo vähän isompi ja tunnen kyllä aikamoista helpotusta päätöksestäni pysyä yksilapsisena, kun seuraa näiden tuttujen pienlapsiarkea. Aah! Tuntuu kuin itse olisi jatkuvalla lomalla. ♡

Olen niin kade. Ja myös niille, joilla ei ole lapsia.

Itse en olisi kuitenkaan voinut elää yrittämättä omaa lasta, ja sisarusta sille. Nämä kuuluvat ideaaliminäni asioihin.

Meillä on kaksi lasta samaa sukupuolta kahden ja puolen vuoden ikäerolla. Ikinä en ole ajatellut, että olisin kateellinen yksilapsisen perheen vanhemmille. Meille on ollut sisaruksista vain etua ja nyt heidän ollessaan teini-ikäisiä olen edelleen samaa mieltä.

En ole kateellinen, olen saanut sitä iloa ja onnea ainoana lapsena kokea ihan riittävästi. En nyt sanois, että käy sääliksi, mutta tulee jotenkin myötätuntoinen olo sitä yksilapsisen perheen lasta kohtaan...

Ei ole mitään mietteitä yhden lapsen vanhemmista, mutta olen kyllä tyytyväinen, ettei ole vain yhtä. En kyllä pidä itseäni "useamman lapsen vanhempana", koska lapsia on vain kaksi. Lapsille olisi varmasti kivempaa, että olisi enemmänkin sisaruksia, mutta meillä ei riitä resurssit suurempaan lapsilukuun.

Vierailija kirjoitti:

Vai ajatteletko, että onneksi teillä on useampi lapsi? Mitä mietteitä sinulle tulee yhden lapsen vanhemmista?

Olen kyllä ihan tyytyväinen siihen tilanteeseen että lapsia on useampia kuin yksi, mutta en ajattele sitä erityisesti tilanteissa joissa esim. keskustelen yhden lapsen vanhemman kanssa. Yksilapsisuus ei herätä mitään erityisiä ajatuksia, enkä ole kateellinen yhden lapsen vanhemmille.

säälin lapsen yksinäisyyttä ja ajattelen että se on hemmoteltu. ajattelen myös että elämä on varmaankin tylsää.