Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poika muuttunut aloitettuaan ekaluokan
05.03.2016 |
Onko yleistä, että lapsi muuttuu hetkessä, kun on aloittanut koulun? Jonkunlaista uhmaa, ovien paukuttelua, rajojen hakemista? Kyse ei ole kiusaamisesta, on kavereita, koulu sujuu hyvin, harrastuksessa viihtyy. Mutta yhtäkkiä muuttui iloisesta pikkuvesselistä vastaansanovaksi ja kiukuttelijaksi. Esittää ikäänkuin kovista. Koulussa oppinut kirosanoja, keskisormen näyttämisen, rumasti puhumisen tyylin. On muutaman kerran kokeillut kotona, onneksi on tajunnut lopettaa.
Onko tällaista muilla ekaluokkalaisilla pojilla?
Kommentit (10)
Joutunut kovaan maailmaan ja ei oo mamma pyyhkimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota vaan kun poika tulee armeijaikään. Saat viikonloppuaamuisin herätä natsien marssimusiikkiin
Se on hankalaa olla niin pieni, mutta niin iso samaa aikaa. Samalla kokeilee kotona, miten rumaan kielenkäyttöön ja käytökseen kuuluu reagoida.
Lapset muuttuu, tottakai. Mutta kyllä siellä välillä pilkahtelee se sama pikku murunen, jonka toit synnäriltä kotiin.
Ja mä niin tiedän miltä susta tunuu 😊
Täällä näyttää olevan vastauksista päätellen persuja lähiömutseja kirjoittelemassa. Alle kouluikäiset Jasminet ja Janicat juoksee ilman hanskoja tekemässä tuhojaan vuokratalojen pihalla ilman valvontaa, kun lähiömutsit palstailee ja juo sidukkaa. Hyi helvetti.
Kiitos Kassinen, kyllä pikkuvesseli edelleen sieltä pilkahtelee. Ujolle ja pienelle pojalle ehkä koulun aloitus on ollut vaikeampi paikka, mitä olen ajatellutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi on muuttunut, totta kai. Yhtäkkiä pitää pärjätä melko lailla yksin monimutkaisessa sosiaalisessa ympäristössä. Koulu kuormittaa, päivissä on hyvin vähän leikkiä joka auttaisi lasta rentoutumaan, ja lapsi vertailee itseään koko ajan isompiin lapsiin. Se näkyy juuri tuollaisena koviskäytöksenä. Olen antanut kotona purkaa sitä stressiä ja pahaa mieltä ihan rauhassa, se riittää että lapsella on kuitenkin takana kahdeksan tunnin työpäivä (koulu+ip-kerho) ja siihen vielä läksyt päälle. Ja kiroilu ja uho, ne on lapsen selviytymiskeinoja siinä maailmassa missä hän elää. Minusta on väärin puuttua niihin, jos ei ole antaa mitään tilalle. Lapsi yrittää selviytyä uusissa kaverisuhteissaan ja ryhmätilanteissa. Se on kovaa työtä ja arvostan sitä.
Ihan normaalia, koulun aloitus on lapselle iso juttu. Toisaalta pitäis olla jo iso koululainen, mutta toisaalta ekaluokkalainen on vielä pieni. Meillä kaikilla kolmella lapsella on ollut tuollainen uhma ekaluokalla. Koulussa ei uskalla oikein uhmata eikä kiukutella, joten kotona tulee sitten kaikki ulos. Kiukkua, uhmaa ja marinaa. Menee ohi kun kouluhommat pääsee kunnolla käyntiin ja lapsi huomaa pärjäävänsä ja uskaltaa tuoda tunteitaan esiin myös siellä koulussa. Stressi helpottaa ja samalla helpottaa myös uhma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, koulun aloitus on lapselle iso juttu. Toisaalta pitäis olla jo iso koululainen, mutta toisaalta ekaluokkalainen on vielä pieni. Meillä kaikilla kolmella lapsella on ollut tuollainen uhma ekaluokalla. Koulussa ei uskalla oikein uhmata eikä kiukutella, joten kotona tulee sitten kaikki ulos. Kiukkua, uhmaa ja marinaa. Menee ohi kun kouluhommat pääsee kunnolla käyntiin ja lapsi huomaa pärjäävänsä ja uskaltaa tuoda tunteitaan esiin myös siellä koulussa. Stressi helpottaa ja samalla helpottaa myös uhma.
Meillä poika aloitti ensimmäisen luokan syksyllä ja oli juuri tuollaista. Joulua kohti helpotti, joululoma meni hyvin ja taas tammikuussa vähän aikaa ärhenteli. Nyt taas tilanne rauhoittunut. Open kanssa olen asiasta puhunut ja on kuulema suosittu koulussa ja paljon kavereita, ei kiusaamista. Mutta uuden tilanteen stressi purkautui kotona kiukutteluna.
Koulunalotusuhma.
En tiedä kuuluuko ikään vai koulun alkuun, mutta on ilmeisesti ihan yleinen juttu.
Alue: Aihe vapaa
Voi kuule, se poikas tulee muuttumaan vielä monta kertaa. Ei se ole ikuisesti äidi pikku mussu vaan jossain vaiheessa siitä kasvaa, hui, mies!