Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehiltä odotetaan niin vähän perhe-elämän suhteen?
04.03.2016 |
Täälläkin näkee usein sitä, miten käsketään olla kiitollinen vaikka olis minkälainen mies jos mies kuitenkin "osallistuu kotitöihin" ja hoitaa lapsia.
Miksi se on muuten mies joka osallistuu, eikä vain tee yksinkertaisesti osuuttaan? Osallistumisella viitataan usein positiiviseen tekoon johon ei välttämättä tarvitsisi ryhtyä. Jossa toinen on johtaja.
Jos lapsi riehuu, kysytään äiti on. Kun lapsi pukeutuu säähän sopimattomiin vaatteisiin, ihmetellään mitä äidin päässä liikkui.
Ei kukaan ihmettele tai tuomitse, jos isä ei tiedä lastensa kuravaatteiden kokoa. Ei kukaan sano, että miksei isä ennakoinut ja ostanut kunnollisia pakkaskenkiä.
En ole ikinä kuullut miesten puhuvan keskenään, että sun pitää olla kiitollinen kun se on edes kiinnostunut lapsista. Tai että miehille sanottaisiin, miten miehen pitää pitää vaimostaan huolta (tota hoetaan joka puolella, miten suomalaisnaiset eivät "osaa pitää huolta" miehistään. En ole ikinä nähnyt samaa toisinpäin.
Naisten uravalintoja, työssäkäymistä ja kastenhoitoa kytätään. Kukaan ei kysy mieheltä miksi menit jo töihin.
Jo ihab siitä lähtien, että niitä lapsia PITÄISI hankkia ja perhe PITÄÄ perustaa on tuntemattomienkin oikeus udella tai painostaa. Lapsista pitämättömiä naisia halveksitaan, miehiä ei. Milloin omet viimeksi lukenut haastattelun miestähdestä, jolta tiukataan milloin tulee perheenlisäystä?
Yleisesti ottaen lapsistaan ja kotitöistä huolehtivan miehen nähdään olevab valioyksilö, harvinaisuus josta pitää olla kiitollinen. Toisinpäin asia ei todellakaan ole noin. Sitä pidetään normina.
Kommentit (55)
No kiva;
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eJos et
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää usein käytetty verbi auttaa silloin kun mies tekee jotain. Mies auttaa lasten hoidossa, mies auttaa siivouksessa jne... Miten niin auttaa? Lähinnä tekee oman osuutensa mun mielestä. Yhteisiähän nuo jutut on.
Valitettavasti myös joillakin naisilla vanhat sukupuoliroolit kuristavat sen verran, että ei oikein olla kuitenkaan valmiita jakamaan vastuuta kodin asioista, vaikka halutaankin että mies niihin tasaveroisesti osallistuu. Tuollaisessa tilanteessa on ihan oikein puhua auttamisesta, koska mieshän ei tosiasiallisesti silloin ole tasaveroinen vaan ennemminkin apulainen.
Kyse on oikeastaan ihan samasta ilmiöstä kuin naisten siirtymisessä työelämään. Osalle miehistä vallan ja vastuun luovuttaminen naisille työelämssä on ollut ja on edelleen todella vaikeaa.
Ei olla valmiita vaikka halutaan?
Hei oikeasti, nyt jonkun on ihan tosi pakko selittää mulle miten tää kuuluisa antaminen näkyy tosielämässä.
Joku tosielämän esimerkki.
Koska jos ihan oikeastu on niin, että mies herää yksi aamu ja päättää, että tänään teen kyselemättä, hoitaa aamutoimet, hakee koulusta, kuskaa harrastukset ja kokkaa illallisen, niin nainen on silleen hei en antanu lupaa, nyt palataan ajassa taaksepäin ja perut kaiken. Tästä eteenpäin et koskaan pakkaa eväitä tai osta syntymäpäivälahjaa mun kysymättä.
Pointti on se, että jokaisen teidänkaltaisen viestissä se on edelleen se nainen jonka pitäisi muuttua nahdollistaakseen miehen muutoksen.
Esimerkkejä oikeasta elämästä:
Mies tekee lapselle soseet valmiiksi, nainen heittää soseet roskiin ja tekee itse uudet. Ja ei, soseissa ei ollut MITÄÄN muuta vikaa, kuin että ne olivat miehen tekemät.
Äiti menee päikkäreille, lapsi herää joten mies lähtee lapsen kanssa ulos jotta äiti saa nukkua rauhassa. Muutaman minuutin päästä hiekkalaatikon laidalle ilmestyy kuuppa punaisena huutava raivopää. Keliin sopimattomat vaatteet, vaikka samat joissa ulkoili äidin kanssa aiemmin eikä sääkään ollut muuttunut.
Mies imuroi, kuten 99% on tehnyt suhteessa myös ennen lapsen tuloa. Nainen (joka ei siis aiemmin imuroinut käytännössä koskaan), imuroi perässä uusiksi koska mies ei osaa, eikä lasta voi laittaa paskan sekaan konttaamaan.
Näitä olisi loputon lista esikoisen ja kuopuksen syntymän väliltä, toista lasta ei superäiti enää jaksanut yksin hoitaa joten miehenkin panos alkoi taas kelvata.
Loputon lista? Ketkä on kyseessä, oletko itse jompi kumpi mainituista?
Jos et, mistä tiedät nämä tapaukset?Olen se mies, jonka soseet eivät kelvanneet.[
No kiva! Sit voitkin valottaa tyhmälle miksi olet parisuhteessa jossa sinua ei rakasteta eikä arvosteta pätkän vertaa?
Tosi ikävä asetelma teillä, sinä teet kaiken oikein ja viimesen päälle ja nainen vaan riehuu.
Toki se saattaa olla niinkin, ettei asia ihan niin menekään. Ettei niitä soseita heitetty pois tai imuroitu perässä ihan vaan vittumaisuutta.
Jos näin on, olisin itse lähenyt sillä hetkellä kun mies heittää mun vaivalla tekemiäni asioita pois vaan koska ne ovat minun tekemiäni. Sen verran syvästä vihasta ja halveksunnasta viestisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh :D Osasinkin odottaa tätä klassista "aihe ei miellytä niin yritän henkilökohtaisuuksia". Jos sulla ei ole ainuttakaan tekstiin liittyvää argumenttia tai vastausta, niin en jaksa sun höpsöttelyihin lähteä. Keskustelu on paras ja tehokkain tapa muuttaa pikkuhiljaa rakenteita, jos sitä haluan harrastaa vauvapalstalla niin niin mä sitten teen, miellytti sua se tai ei. Toki mua kiinnostaa kuulla mikä antamistani esimerkeistä on susta täysin vääriä, joten jos koet asian eri tavoin niin anna tulla! :)
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä ilmenee sinun elämässäsi??? Tässä uhriudutaan oikein kybällä. Jos tämä vaikuttaa sinun elämääsi niin tee elämällesi jotain. Mitään et saavuta kollektiivisella yleistyksellä aiheesta. Vaikuttaa että sinulla on ongelmia elää elämääsi ja etsit jotain tuulimyllyjä joita syytää omista epäonnistumisistasi. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elämään omaa elämääsi mielikuvien syyttelyn sijaan.
Aloittaisitko vastaamalla minulle kiitos, jos kuvittelet saavasi keskustelua? Miten tämä liittyy sinun henkilökohtaiseen elämääsi?
Miten mielikuville itkeminen auttaa oikeassa elämässänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää usein käytetty verbi auttaa silloin kun mies tekee jotain. Mies auttaa lasten hoidossa, mies auttaa siivouksessa jne... Miten niin auttaa? Lähinnä tekee oman osuutensa mun mielestä. Yhteisiähän nuo jutut on.
Valitettavasti myös joillakin naisilla vanhat sukupuoliroolit kuristavat sen verran, että ei oikein olla kuitenkaan valmiita jakamaan vastuuta kodin asioista, vaikka halutaankin että mies niihin tasaveroisesti osallistuu. Tuollaisessa tilanteessa on ihan oikein puhua auttamisesta, koska mieshän ei tosiasiallisesti silloin ole tasaveroinen vaan ennemminkin apulainen.
Kyse on oikeastaan ihan samasta ilmiöstä kuin naisten siirtymisessä työelämään. Osalle miehistä vallan ja vastuun luovuttaminen naisille työelämssä on ollut ja on edelleen todella vaikeaa.
Ei todellakaan mennyt noin.
Valtaa tai vastuuta työelämässä ei TODELLAKAAN ole "luovutettu" naisille. Se on revitty väkisin. Tuota taistelua käydään edelleen joka hemmetin päivä.
Naisten oikeuksia ei todellakaan ole annettu tai miehet mahdollistaneet. Naiset ovat täysin itse lähteneet systemaattisesti ja järjestäytyen vaatimaan sitä mikä meille kuuluu. Se on vaatinut vuosikausia, paljon aikaa, hikeä, kyyneleitä, tuskaa, jopa ihmishenkiä. Mutta koko ajan mennään parempaan suuntaan.
Ihan turha luulla, että se miten naiset voivat avata suunsa kokouksissa tai hakea johtoasemaan olisi sen ansiota, että miehet ovat luovuttaneet ne oikeudet. Nykynainen kävelee entisaikojen feministien luiden päällä, heidän edeltä raivaamansa polkua.Juurihan täällä sanottiin, että kukaan ei voi ottaa pois jotain mistä pitää kiinni. Kummin päin se nyt menee? Tosi yksisilmäinen tapa muutenkin tarkastella tasa-arvoistumiskehitystä, ikään kuin miehillä muka ei olisi ollut siinä yhtään mitään panosta. Miesenemmistöiset eduskunnat niitä lakejakin ovat hyväksyneet.
Huoh. Mulla ei ole nyt voimia eikä aikaa selittää sulle historiasta.
Sinun ongelmasi on se, että näät molemmat esimerkit taisteluna missä toinen häviää. Kuitenkin molemmat ovat kaikkien etu.
Ja kyllä, jos miehet nyt vaivautuisivat järjestäytymään ja kehittämään vallankumouksen, missä heidät alettaisiin ottaa iseinä vakavemmin, niin varmasti syntyisi tulosta. Sitä ei vaan naiset voi at tehdä miesten puolesta. Kuten ei naisillekkaan miehet tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää usein käytetty verbi auttaa silloin kun mies tekee jotain. Mies auttaa lasten hoidossa, mies auttaa siivouksessa jne... Miten niin auttaa? Lähinnä tekee oman osuutensa mun mielestä. Yhteisiähän nuo jutut on.
Valitettavasti myös joillakin naisilla vanhat sukupuoliroolit kuristavat sen verran, että ei oikein olla kuitenkaan valmiita jakamaan vastuuta kodin asioista, vaikka halutaankin että mies niihin tasaveroisesti osallistuu. Tuollaisessa tilanteessa on ihan oikein puhua auttamisesta, koska mieshän ei tosiasiallisesti silloin ole tasaveroinen vaan ennemminkin apulainen.
Kyse on oikeastaan ihan samasta ilmiöstä kuin naisten siirtymisessä työelämään. Osalle miehistä vallan ja vastuun luovuttaminen naisille työelämssä on ollut ja on edelleen todella vaikeaa.
Ei todellakaan mennyt noin.
Valtaa tai vastuuta työelämässä ei TODELLAKAAN ole "luovutettu" naisille. Se on revitty väkisin. Tuota taistelua käydään edelleen joka hemmetin päivä.
Naisten oikeuksia ei todellakaan ole annettu tai miehet mahdollistaneet. Naiset ovat täysin itse lähteneet systemaattisesti ja järjestäytyen vaatimaan sitä mikä meille kuuluu. Se on vaatinut vuosikausia, paljon aikaa, hikeä, kyyneleitä, tuskaa, jopa ihmishenkiä. Mutta koko ajan mennään parempaan suuntaan.
Ihan turha luulla, että se miten naiset voivat avata suunsa kokouksissa tai hakea johtoasemaan olisi sen ansiota, että miehet ovat luovuttaneet ne oikeudet. Nykynainen kävelee entisaikojen feministien luiden päällä, heidän edeltä raivaamansa polkua.Juurihan täällä sanottiin, että kukaan ei voi ottaa pois jotain mistä pitää kiinni. Kummin päin se nyt menee? Tosi yksisilmäinen tapa muutenkin tarkastella tasa-arvoistumiskehitystä, ikään kuin miehillä muka ei olisi ollut siinä yhtään mitään panosta. Miesenemmistöiset eduskunnat niitä lakejakin ovat hyväksyneet.
Huoh. Mulla ei ole nyt voimia eikä aikaa selittää sulle historiasta.
Sinun ongelmasi on se, että näät molemmat esimerkit taisteluna missä toinen häviää. Kuitenkin molemmat ovat kaikkien etu.
Ja kyllä, jos miehet nyt vaivautuisivat järjestäytymään ja kehittämään vallankumouksen, missä heidät alettaisiin ottaa iseinä vakavemmin, niin varmasti syntyisi tulosta. Sitä ei vaan naiset voi at tehdä miesten puolesta. Kuten ei naisillekkaan miehet tehneet.
Valhe, emävalhe, feministien totuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh :D Osasinkin odottaa tätä klassista "aihe ei miellytä niin yritän henkilökohtaisuuksia". Jos sulla ei ole ainuttakaan tekstiin liittyvää argumenttia tai vastausta, niin en jaksa sun höpsöttelyihin lähteä. Keskustelu on paras ja tehokkain tapa muuttaa pikkuhiljaa rakenteita, jos sitä haluan harrastaa vauvapalstalla niin niin mä sitten teen, miellytti sua se tai ei. Toki mua kiinnostaa kuulla mikä antamistani esimerkeistä on susta täysin vääriä, joten jos koet asian eri tavoin niin anna tulla! :)
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä ilmenee sinun elämässäsi??? Tässä uhriudutaan oikein kybällä. Jos tämä vaikuttaa sinun elämääsi niin tee elämällesi jotain. Mitään et saavuta kollektiivisella yleistyksellä aiheesta. Vaikuttaa että sinulla on ongelmia elää elämääsi ja etsit jotain tuulimyllyjä joita syytää omista epäonnistumisistasi. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elämään omaa elämääsi mielikuvien syyttelyn sijaan.
Aloittaisitko vastaamalla minulle kiitos, jos kuvittelet saavasi keskustelua? Miten tämä liittyy sinun henkilökohtaiseen elämääsi?
... Tää taitaakin olla sulle vähän vaikeampi juttu.
Lue tekstini niin monta kertaa kun tarvitaan. Jätän sitä odotellessa tämän tähän, koska ei kiinnosta vääntää sivukaupalla hahmottamishäiriöisen ihmisen kanssa hedelmätöntä taistoa.
t.ap
Mikä on tässä mielikuvitusmaailmassa niin tärkeää että haluatte ehdoin tahdoin elää siinä todellisuuden sijaan? Tarvitsetteko sitä selittelemään puolestanne syitä miksi elämänne ei onnistu? Jos näitä asioita tapahtuu teidän omassa elämässä on ne silloin teidän elämäänne ja syyllinen löytyy aina peilistä eikä universaaleja totuuksia jotka pätevät muiden elämään. Miksi haluatte valita uhriutumisen elämisen sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elätte mielikuvissa ennemmin kuin todellista omaa elämäänne? Mitä saatte siitä mikä sen funktio on?
Palstan mievihaa, tällä kertaa tässä muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan mievihaa, tällä kertaa tässä muodossa.
Juujuu miesvihaa on, mutta voisitko ystävällisesti osoittaa ja argumentoida siitä miesvihasta ulinan sijaan?
Kopioi vaikka aloituksesta ne väitteet mitä koet epätosiksi ja miksi.
Jos ottaa noin koville, niin miksi et kampittaisi näitä sinun silmissäsi väärässä olevia älyllisesti, miksi taannut kiukutteluun joka ei edistä mitenkään asiaasi?
Vierailija kirjoitti:
No kiva;
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eJos et
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää usein käytetty verbi auttaa silloin kun mies tekee jotain. Mies auttaa lasten hoidossa, mies auttaa siivouksessa jne... Miten niin auttaa? Lähinnä tekee oman osuutensa mun mielestä. Yhteisiähän nuo jutut on.
Valitettavasti myös joillakin naisilla vanhat sukupuoliroolit kuristavat sen verran, että ei oikein olla kuitenkaan valmiita jakamaan vastuuta kodin asioista, vaikka halutaankin että mies niihin tasaveroisesti osallistuu. Tuollaisessa tilanteessa on ihan oikein puhua auttamisesta, koska mieshän ei tosiasiallisesti silloin ole tasaveroinen vaan ennemminkin apulainen.
Kyse on oikeastaan ihan samasta ilmiöstä kuin naisten siirtymisessä työelämään. Osalle miehistä vallan ja vastuun luovuttaminen naisille työelämssä on ollut ja on edelleen todella vaikeaa.
Ei olla valmiita vaikka halutaan?
Hei oikeasti, nyt jonkun on ihan tosi pakko selittää mulle miten tää kuuluisa antaminen näkyy tosielämässä.
Joku tosielämän esimerkki.
Koska jos ihan oikeastu on niin, että mies herää yksi aamu ja päättää, että tänään teen kyselemättä, hoitaa aamutoimet, hakee koulusta, kuskaa harrastukset ja kokkaa illallisen, niin nainen on silleen hei en antanu lupaa, nyt palataan ajassa taaksepäin ja perut kaiken. Tästä eteenpäin et koskaan pakkaa eväitä tai osta syntymäpäivälahjaa mun kysymättä.
Pointti on se, että jokaisen teidänkaltaisen viestissä se on edelleen se nainen jonka pitäisi muuttua nahdollistaakseen miehen muutoksen.
Esimerkkejä oikeasta elämästä:
Mies tekee lapselle soseet valmiiksi, nainen heittää soseet roskiin ja tekee itse uudet. Ja ei, soseissa ei ollut MITÄÄN muuta vikaa, kuin että ne olivat miehen tekemät.
Äiti menee päikkäreille, lapsi herää joten mies lähtee lapsen kanssa ulos jotta äiti saa nukkua rauhassa. Muutaman minuutin päästä hiekkalaatikon laidalle ilmestyy kuuppa punaisena huutava raivopää. Keliin sopimattomat vaatteet, vaikka samat joissa ulkoili äidin kanssa aiemmin eikä sääkään ollut muuttunut.
Mies imuroi, kuten 99% on tehnyt suhteessa myös ennen lapsen tuloa. Nainen (joka ei siis aiemmin imuroinut käytännössä koskaan), imuroi perässä uusiksi koska mies ei osaa, eikä lasta voi laittaa paskan sekaan konttaamaan.
Näitä olisi loputon lista esikoisen ja kuopuksen syntymän väliltä, toista lasta ei superäiti enää jaksanut yksin hoitaa joten miehenkin panos alkoi taas kelvata.
Loputon lista? Ketkä on kyseessä, oletko itse jompi kumpi mainituista?
Jos et, mistä tiedät nämä tapaukset?Olen se mies, jonka soseet eivät kelvanneet.[
No kiva! Sit voitkin valottaa tyhmälle miksi olet parisuhteessa jossa sinua ei rakasteta eikä arvosteta pätkän vertaa?
Tosi ikävä asetelma teillä, sinä teet kaiken oikein ja viimesen päälle ja nainen vaan riehuu.
Toki se saattaa olla niinkin, ettei asia ihan niin menekään. Ettei niitä soseita heitetty pois tai imuroitu perässä ihan vaan vittumaisuutta.
Jos näin on, olisin itse lähenyt sillä hetkellä kun mies heittää mun vaivalla tekemiäni asioita pois vaan koska ne ovat minun tekemiäni. Sen verran syvästä vihasta ja halveksunnasta viestisi.Olin ja olen edelleen suhteessa, koska uskoin tuon käytöksen olevan tilapäistä, esikoisen syntymään liittyvää stressiä tms. Ja kuten sanoin, kuopuksen jälkeen tilanne korjaantui, koska täydellisen äidin rooli kävi liian raskaaksi.
Nykyisin jos tuonsuuntaisia juttuja ilmaantuu, niin voidaan hyväntahtoisesti vitsailla, että taas "hirviöäiti" puskee pintaan ja keskustella asiat halki. Samansuuntaisesta ilmiöstä on pari miespuolista ystävääkin kauttarantain kertoilleet, nimenomaan esikoiseen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammat haukkuvat minut, mutta on tullut nähtyä kuinka monet äidit hyysäävät vielä aikuisia poikiaan. Tehdään ruuat, pestään pyykit, siivotaan ja sallitaan kaikenlainen sikailu.
Missä kotitöihin ja lastenhoitoon äidin kanssa tasavertaisesti osallistuja isä ei olisi normi? En tiedä perheitä joissa se ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää usein käytetty verbi auttaa silloin kun mies tekee jotain. Mies auttaa lasten hoidossa, mies auttaa siivouksessa jne... Miten niin auttaa? Lähinnä tekee oman osuutensa mun mielestä. Yhteisiähän nuo jutut on.
Valitettavasti myös joillakin naisilla vanhat sukupuoliroolit kuristavat sen verran, että ei oikein olla kuitenkaan valmiita jakamaan vastuuta kodin asioista, vaikka halutaankin että mies niihin tasaveroisesti osallistuu. Tuollaisessa tilanteessa on ihan oikein puhua auttamisesta, koska mieshän ei tosiasiallisesti silloin ole tasaveroinen vaan ennemminkin apulainen.
Kyse on oikeastaan ihan samasta ilmiöstä kuin naisten siirtymisessä työelämään. Osalle miehistä vallan ja vastuun luovuttaminen naisille työelämssä on ollut ja on edelleen todella vaikeaa.
Ei todellakaan mennyt noin.
Valtaa tai vastuuta työelämässä ei TODELLAKAAN ole "luovutettu" naisille. Se on revitty väkisin. Tuota taistelua käydään edelleen joka hemmetin päivä.
Naisten oikeuksia ei todellakaan ole annettu tai miehet mahdollistaneet. Naiset ovat täysin itse lähteneet systemaattisesti ja järjestäytyen vaatimaan sitä mikä meille kuuluu. Se on vaatinut vuosikausia, paljon aikaa, hikeä, kyyneleitä, tuskaa, jopa ihmishenkiä. Mutta koko ajan mennään parempaan suuntaan.
Ihan turha luulla, että se miten naiset voivat avata suunsa kokouksissa tai hakea johtoasemaan olisi sen ansiota, että miehet ovat luovuttaneet ne oikeudet. Nykynainen kävelee entisaikojen feministien luiden päällä, heidän edeltä raivaamansa polkua.Juurihan täällä sanottiin, että kukaan ei voi ottaa pois jotain mistä pitää kiinni. Kummin päin se nyt menee? Tosi yksisilmäinen tapa muutenkin tarkastella tasa-arvoistumiskehitystä, ikään kuin miehillä muka ei olisi ollut siinä yhtään mitään panosta. Miesenemmistöiset eduskunnat niitä lakejakin ovat hyväksyneet.
Huoh. Mulla ei ole nyt voimia eikä aikaa selittää sulle historiasta.
Sinun ongelmasi on se, että näät molemmat esimerkit taisteluna missä toinen häviää. Kuitenkin molemmat ovat kaikkien etu.
Ja kyllä, jos miehet nyt vaivautuisivat järjestäytymään ja kehittämään vallankumouksen, missä heidät alettaisiin ottaa iseinä vakavemmin, niin varmasti syntyisi tulosta. Sitä ei vaan naiset voi at tehdä miesten puolesta. Kuten ei naisillekkaan miehet tehneet.
Luepa nyt ajatuksella tuo viesti johon vastasin uudestaan ja harkitse uudestaan, että minäkö se tässä näen tasa-arvon taisteluna. Minäkö puhun väkisin repimisestä, hiestä, tuskasta ja ihmishengistä?
Miehet täällä tuntuvat sotkevan iloisesti sekaisin feminismin, tasa-arvon ja kommunikointiongelmat omassa suhteessaan.
Jos soseet eivät kelpaa niin vika ei ole feminismissä. Suosittelen esim. parisuhdeterapiaa, jossa teidät puolisot ja lasten vanhemmat opitte keskustelemaan toinen toistenne kanssa.
Terv. ensimmäisen sivun vela-feministi