Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yksi surullinen elämä
lunta tupaan
04.03.2016 |
Tämän tarinani sai alkunsa jo vuosia sitten, mutta seuraukset siitä eivät todennäköisesti koskaan katoa.
Olin nuori nainen, juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle. Lapseni aloitti juuri ekaa luokkaa. Kaikki vaikutti lupaavalle. Sain myös uuden lupaavan työpaikan vaikkakin provisiopalkkaisen. Tutustuin heti uusiin työkavereihin. Yhden naisen kanssa ruvettiin näkemään parin oluen merkeissä välillä iltaisinkin. Pidin "Tuijaa" mukavana ja luotettavana, joten kerroin heilastelevani hieman iäkkäämmän miehen kanssa joka auttoi aina välillä talouttani kohentavasti. Naureskelin, että oonkohan mä vähän niinkun escort hänelle. Hänen mielestään tosi hyvä homma ja niin hänkin tekisi.
Ei aikaakaan kun "Tuija" ja "Merja" olivat päätyneet juttusille. "Tuija" piti "Merjaa" rentona tyyppinä ja reiluja työkaverina. Olihan "Merja" siinä avokonttorissa ihan sermin takanakin. "Tuija" hehkutti: arvaa mitä mä kuulin. Se meidän uusi työntekijä onkin maksullinen, siis h***a. "Merjalle" tämä oli loistouutinen. Olinhan kilpailemassa samasta paikasta ja samoista asiakkaista hänen kanssaan. "Merja" riensi esimiehen puheille. Samalla hän piti huolen, että koko toimisto saa asian tietoonsa. Enpä vielä tuolloin ymmärtänyt aamupalavereissa miksi minulle naurettiin ja heitettiin älyttömiä letkautuksia.
En saanut tehtyä tulosta, eikä kukaan enää auttanut minua. Koulutuksessa, siinä ainoassa johon pääsin ennen kuin minut erotettiin, minulle naureskeltiin, eikä kukaan halunnut kanssani lounaalle. Samassa ravintolassa muiden kurssilaisten kanssa, minä istuin yksin. Eräänä päivänä "Tuija" paljasti pienessä tuiskeessa kertoneensa "Merjalle" ja hieman välittäneensä tarinaa. Annoin anteeksi ja yritin ymmärtää, että ihmisiä me kaikki ollaan. Vielä tuolloin en ymmärtänyt kuinka kauaskantoiset seuraamukset pikku lipsautuksella olisi.
Pankissa ennen kun "Tuija" kertoi lipsautuksestaan, josta olin myös asuntolainani saanut kävin tallettamassa isoäidin lähettämää rahaa, koska palkkaan en ollut saanut. Pankkivirkailija naureskeli, että missäs ne sun miehet kaikki nyt on. Näin tapahtui jokusia kertoja. Samoihin aikoihin myös lapseni koulussa asenne minua ja lastani kohtaan muuttui. Lastensuojeluun tekivät ilmoituksen ja lastensuojelun mukaan myös joku nimetön ilmoitus oli tehty. Pyysin heitä kotiini tarkastamaan lapsen olosuhteet.
Tuolloin "Merja" halusi tulla miehensä kanssa kylään ja kutsuivatkin itsensä. Viinipullo kourassa tulivat ja ehdottivatkin, että minä voin juoda kun he eivät niin välitä. Join lasin tai kaksi. He kaveerasivat ja ehdottelivat kimppakivaa jne. mutta korjasivat, että heittivät sen ilmaan nähdäkseen kuinka reagoin. Olin tietysti kieltäytynyt hyvin hyvin hämmentyneenä. Emme tavanneet tuon vierailun jälkeen enää ja töypaikkani menettin samoina päivinä.
Tämä vuosien takainen on tullut ajoittain vastaan, mutta nyt se jälleen suorastaan pompahti silmilleni. Sain uuden tuttavan harrastusteni kautta ja kävimme yhdessä tunneilla. Muutama päivä sitten hän ei enää vastannut. No oikein pohtimalla pohdin asiaa niin muutaman mutkan kautta ymmärsin kaukaisen yhteyden "Merjaa".
Kuulin "Tuijalta" muutama vuosi tuon jälkeen, että "Merja" oli tehnyt minusta ilmoituksen lastensuojeluun, lapseni kouluun, poliisijohtaja perhetutulleen, pankkivirkailijalle joka oli hänen tuttaviaan ja pitänyt huolen, että kaikki tahot saisivat asian tietoonsa. Olihan se selvää, että näin myös oli, ihmiset eivät enää tervehtineet minua kuten aina ennen ja naureskelu oli arkipäivää.
Olen elämässäni ollut aika onnekas, enkä suinkaan kostonhimoinen. Miten osaisin antaa anteeksi, anteeksi kaikille? Auttaisiko pieni jäynä vai alentuisinko vain samalle tasolle? Toivon, ettei "Merja" tekisi kenellekään muulle samaa vaan keskittyisi kohentamaan omaa elämän laatuaan mukavilla asioilla.
Paha mieli tästä kaikesta kuitenkin on... Meillä kun on vain yksi elämä elettävänä.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan ensinnäkin: maailma on hyvin hyvin hyvin suuri ja elämä hyvin hyvin hyvin lyhyt. Jos haluat elää Ja nauttia siitä suuresta lahjasta, niin unohda moiset pölöt ihmiset ja heidän tarinansa ja jopa heidän aiheuttamat hankaluudet. Antaa nauraa ja puhua. Kohauta harteitasi ja puhalla siitä pois. Ei yksi merja saa pilata elämää, eihän? Kostoretkille on turha lähteä, mieluummin vaikka muuta pois, niin saat muuta mietittävää. Jos et halua muuttaa, niin keksi elämääsi kaikkea kivaa ja pieraiset merjan muistolle.
Työkavereille ei koskaan, ikinä kannata kertoa elämästään mitään sellaista, jota voitaisi käyttää sinua vastaan. Eli ei mitään "ostin maitoa kaupasta" tarkempaa :-)
Ja ne, jotka yksityiselämän salaamisesta ärsyyntyvät ja utelevat kaikenlaista, voi sitten heti määritellä aika sairaiksi yksilöiksi.
Jos todella tahdot antaa anteeksi, senkun vain annat anteeksi. Ei tarvita loitsuja eikä rukouksia, tämä on tietoinen päätös. Jos loitsut, rukoukset ja rituaalit helpottavat, tee ne.
Anteeksianto on sinua itseäsi varten, se ei ole synninpäästö niille ihmisille, jotka ovat sinua loukanneet. Se ei myöskään tarkoita sitä, että unohtaisit tapahtuneen. Ei niin että muistaisit sitä kaunaa kantavalla tavalla (=todellista anteeksiantoa ei ole tapahtunut), vaan niin, että tulevaisuudessa osaisit suojella itseäsi vastaavalta tilanteelta tai tämän tilanteen jälkiseuraamuksilta.
Se, mitä sinulle on tehty ei ole ollut oikein ja on aivan suunnattoman sietämätöntä että myös lapsesi joutuu kärsimään siitä. On myös mielettömän alhaista, että ihmiset levittelevät luottamuksella kerrottuja juttuja eteenpäin vääristelyjen kera. Alhaista luonteenheikkoutta on myös se, että toiset asiaa tuntematta sokeasti uskovat (luultavasti pahansuopana muutenkin pidetyn) ihmisen levittämiä tarinoita. Voit olla varma, että tarina on saanut väriä hänen toimestaan vielä vähän enemmän.
Tällainen kauaskantoinen satuttamisen tapa on raivostuttava ja kyseenalaistan sellaisten ihmisten luonteenlaadun, jotka kuuntelevat hänen juttujaan tai viettävät hänen kanssaan aikaa. Siis, jos tuttavuutesi ja ihmissuhteesi kariutuu näiden juorujen johdosta ja kyseisen henkilön halusta uskoa sokeasti pahoja puheita, on kariutuminen sinulle ennemminkin hyväksi kuin pahaksi. Ei sinun kannata pahoittaa mieltäsi siksi, että et päässyt tutustumaan luonteeltaan sellaiseen henkilöön, jota ei kiinnosta tutustua sinuun ihmisenä, eikä hänellä ole halua muodostaa omaa mielipidettään, vaan hyväksyy ilomielin jonkun toisen luoman käsityksen sinusta.
Jos koet, että haluat kostaa tälle ihmiselle ja se auttaa sinua, niin tee sitten niin. Mieti ennen sitä kuitenkin, että oletko koston jälkeen valmis antamaan anteeksi vai et? Jos et, niin mitä hyötyä kostosta on sinulle? Hänen tekonsa ei muutu tekemättömäksi eikä hän muutu paremmaksi ihmiseksi ellei hän itse halua. Suurin kosto näille ihmisille on yleensä olla ylenpalttisen ystävällinen ja avulias. Häntä voi myös kehua ei-pilkalliseen sävyyn muille ihmisille. Ei valheellisesti, vaan tosiasioista. Oman kokemukseni mukaan tällainen ajaa tietyllä luonteenlaadulla varustetut ihmiset niin hämilleen etteivät tiedä kuinka päin olisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina sanonut, ettei ole olemassa työkavereita.
On vain ihmisiä, joiden kanssa työskennellään samassa työpaikassa.
Kiitos varsin rohkaisevista ja ajatuksia herättävistä vastauksista.
En halua kostaa, ei se olisi oikein. Sinulle joka kirjoitit 6/7 Kiitos. Onhan minulla ihmissuhteet olemassa, he jotka näkevät ja tietävät totuuden.
Sitä, että lapsestani tuli koulukiusattu myös muutaman opettajan johdosta on vaikea hyväksyä vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hieman samantapaisia kokemuksia. Ihmiset ovat levittäneet valheita, ja toiset ovat uskoneet niitä ja vältelleet minua. On pyritty valheita levittämällä jopa suoraan tuhoamaan ihmissuhteitani. Jotkut oudot letkautukset olen tajunnut jälkeenpäin. Jne.
Hirvittävät seurauksethan tuollaisella on. On ollut sinunkin tapauksessasi, kun lastasi on kiusattu.
Hyvä, että sinulla on ihmisiä, joihin puheet eivät ole vaikuttaneet.
Alue: Aihe vapaa
Ei kai tuommoisia psykopaatteja ole olemassakaan