Kuuluuko mielestänne perikuntaan?

Siis perikunta on ne ihmiset, jotka voivat jotain periä. Siihen ei kuulu esineitä.

Mutta tässä on nyt juttu niin, että jos voitte jotenkin todistaa, että  tuo esine on viety sinne vain lainaan, eikä annettu mummolle omaksi, se on edelleen teidän eikä kuulu kuolinpesän omaisuuteen. Jos ette voi todistaa, käy niin, että koska se oli siellä, se on osa mummon omaisuutta. Riitelemään voi toki alkaa, ja siitähän voittaa sen, että ei tarvitse enää olla tekemisissä sukulaisten kanssa.

Totta kai voitte hakea omanne pois. Ehkä sille pällille sukulaiselle kannattaa näyttää kuittikopio tai skannata ja meilata ja sanoa, että haette omanne pois.

Kyllä se sinun tavaraltasi vaikuttaa.

Olet ostanut sen jne.

Olipas ikävä tilanne. Näitä riitatilanteita ei vaan oikein helposti ymmärrä, tyhmää käytöstä.

Toteatte, että se oli lainassa.

Ottaisin kopion kuitista, laittaisin siihen terveiset miehen nimellä ja jättäisin tavaran hakiessani tyhjään paikkaan.

Mies hakekoon tavaran pois niin kuin on luvannut. Jos joku hermostuu, niin esitätte kuitin.

Eihän se tavara pesään kuulu, jos te kerran omistatte sen ja pystytte sen todistamaan kuitilla. Tavara on silloin teidän. Lainatavarat eivät kuulu pesään. Voitte hakea tavaran pois ja jos perikunta alkaa kiukutella niin silloin esitätte kuitin. Eihän ne voi sitä tavaraa mitenkään teiltä vaatia takaisin.

Teillä on todisteet. Sen kun haette tavaran pois. Mitä pikimmin sen parempi. 

Jos teillä on kuitit tuosta ostoksesta, niin eihän siitä pitäisi mitään epäselvyyttä olla? Varsinkin, jos se on annettu vain lainaan eikä lahjaksi.

Kyllä se kuulu kuolinpesälle, vaikka teillä on kuitit, jos ei ole olemassa sopimusta (todisteellista) siitä, että tavara oli vain lainassa. Kuitti ei ole todiste muusta kuin hankinnasta, se ei vielä kerro, että tavara on ostajan, jos tavara on sijoitettu muualle kuin ostajan hallintaan. Muutenhan jokainen sukulainen voisi sanoa, että tuo on minun, koska ostin sen ja se oli vain lainassa ja sitten esitellä mitä tahansa kuitteja todisteena omistuksesta.

Sukulaisilla on täysi oikeus väittää, että se esine oli lahja mummolle ja viedä asia eteenpäin, jos sen esineen omananne pois viette.

Kuolinpesään kuuluu mummon omaisuus, ei kaikki, jotka ovat olleet hänellä käytössä kuolinhetkellä. Kun voitte todistaa, että olette kyseisen tavaran ostaneet eikä sitä ole annettu esim. syntymäpäivälahjaksi, niin asia on selvä. Lisäksi kuolinpesän tavaroita ei voi mielivaltaisesti vain huudella omaksi vaan jos niistä syntyy riitaa, niin ne myydään eli joka tapauksessa tuo sukulainen ei voi tavaraa itselleen varata.

Kuolinpesästä ei pitäisi varailla mitään tavaroita ennenkuin perunkirjoitus on tehty ja pesän kaiken omaisuuden jaosta on sovittu kaikkien pesän osakkaiden kesken.

Sille esineen omijalle voisi kertoa, että pesänjaon jälkeen saattaa ko. esine olla osa teidän perintöosuuttanne, MIKÄLI se tulkittaisiin pesän irtaimistoksi.

Mun mielestä asia tuntuu aika selvältä: tavara on ollut teiltä mummolla lainassa, teillä on siitä kuitti. Vai voidaanko noin kallis tavara ymmärtää teiltä lahjaksi mummolle, jolloin se on ollut hänen omaisuuttaan ja on nyt osa hänen jäämistöään, jonka perikunta jakaa?  

Älä ala riidellä, älä vaivaa päätäsi sillä, teeskentelevätkö sukulaiset unohtamista. Tod. näk. ovat oikeasti unohtaneet tai tilanteesta tietämättömiä. Näyttäkää kuitti, sopikaa asia hyvässä hengessä kuin aikuiset. Vanhankin ihmisen kuolemassa on niin paljon raskasta, ettei kannata kuormittaa itseään eikä muita turhaan. 

Asunnosta ei viedä mitään pois ennen perunkirjoitusta eikä kuitti riitä todisteeksi siitä, että joku esine on teidän. Pitää pystyä osoittamaan, että esine oli vain lainassa. Todistustaakka on sillä, joka väittää esinettä omakseen, ei muilla kuolinpesän osakkailla, koska heillä on oikeus olettaa, että vainajan kodissa olevat esineet ovat vainajan omaisuutta.

Tuttavaperhe halusi mummolle hankitun sohvan, kuitti oli ja riita siitä, oliko sohva lainassa vai ei. Lopulta riita päättyi siihen, että tulkittiin sohvan olleen mummolla säilytyksessä ja tuttavaperhe joutui maksamaan kuolinpesälle korvausta siitä, että asuntoa käytettiin varastona.

Tästäkin olisi selvitty sillä, että mummo olisi ostanut itse huonekalunsa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuulu kuolinpesälle, vaikka teillä on kuitit, jos ei ole olemassa sopimusta (todisteellista) siitä, että tavara oli vain lainassa. Kuitti ei ole todiste muusta kuin hankinnasta, se ei vielä kerro, että tavara on ostajan, jos tavara on sijoitettu muualle kuin ostajan hallintaan. Muutenhan jokainen sukulainen voisi sanoa, että tuo on minun, koska ostin sen ja se oli vain lainassa ja sitten esitellä mitä tahansa kuitteja todisteena omistuksesta.

Sukulaisilla on täysi oikeus väittää, että se esine oli lahja mummolle ja viedä asia eteenpäin, jos sen esineen omananne pois viette.

Kuolinpesän pitää se myös todistaa, kuitilla tai lahjakirjalla. Pelkkä sanominen ei riitä. Muuten olis esim. varastetun tavaran kätekminen kuolinpesään vähän liian helppoa.

Mies on ostanut mummolle tavaroita lahjaksikin, ja ne ovat tietenkin mummon omaisuutta. On myös vienyt meiltä jotain vähäpätöisempää tavaraa, joka ei ollut itselle niin tarpeellista. Hankalammaksi asian tekee se, että mies on hoitanut mummon raha-asioita ja kuitit ovat mummon omistakin tavaroista meillä. Ainoa, minkä haluan takaisin, on tuo yksi tavara, mitä en olisi alunperinkään antanut viedä. Olin vain työmatkalla ja mies vei sen minulta kysymättä. Oli siellä hetkellä meillä tarpeeton, pojan ollessa armeijassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuulu kuolinpesälle, vaikka teillä on kuitit, jos ei ole olemassa sopimusta (todisteellista) siitä, että tavara oli vain lainassa. Kuitti ei ole todiste muusta kuin hankinnasta, se ei vielä kerro, että tavara on ostajan, jos tavara on sijoitettu muualle kuin ostajan hallintaan. Muutenhan jokainen sukulainen voisi sanoa, että tuo on minun, koska ostin sen ja se oli vain lainassa ja sitten esitellä mitä tahansa kuitteja todisteena omistuksesta.

Sukulaisilla on täysi oikeus väittää, että se esine oli lahja mummolle ja viedä asia eteenpäin, jos sen esineen omananne pois viette.

Kuolinpesän pitää se myös todistaa, kuitilla tai lahjakirjalla. Pelkkä sanominen ei riitä. Muuten olis esim. varastetun tavaran kätekminen kuolinpesään vähän liian helppoa.

Kuolinpesän ei tarvitse todistaa mitään, koska oletusarvoisesti mummon asunnon tavarat ovat mummon. Se, joka haluaa sieltä jotain omanaan viedä, on todistusvelvollinen. Vai ihanko oikeasti väität, että kuolinpesällä on oltava lahjakirja tai kuitti vuonna 1944 hankitusta lipastosta, jotta voidaan todistaa, ettei se ole varastettua tavaraa?

Jos siellä on varastettua tavaraa, niin ei poliisikaan vie mitä tahansa pois.

Ei lainatavara muutu vainajan omaisuudeksi. Varsinkin, kun lainaajalla on kuitti ja tiliotteeltakin sen maksutapahtuman voi osoittaa.

Kummallinen logiikka. Jos lainaan naapurille ruohonleikuria pitää siitä teettää juristilla paperi omistussuhteesta. Varmuden vuoksi.

Pistäkää ahne sukulainen koville ja, jos syntyy tiliotetietojen hankkimisesta kuluja, niin pesän/ahneen kuluiksi sekin.

Eiköhän toi asia selviä viimestään perunkirjoituksessa jossa mummun omaisuus listataan, siellä voitte ilmoittaa puolueettomalle perunkirjoituksen tekijälle että tämä yksi esine on teidän ja oli mummulla vain lainassa. Sukulaisten kanssa asiasta on turha tapella eikä tuo että joku varaa esineen itselleen merkitse mitään, kuolinpesästä ei voi kukaan varata itselleen yhtään mitään ja vedota sitten että minun pitää tuo saada kun varasin sen. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on ostanut mummolle tavaroita lahjaksikin, ja ne ovat tietenkin mummon omaisuutta. On myös vienyt meiltä jotain vähäpätöisempää tavaraa, joka ei ollut itselle niin tarpeellista. Hankalammaksi asian tekee se, että mies on hoitanut mummon raha-asioita ja kuitit ovat mummon omistakin tavaroista meillä. Ainoa, minkä haluan takaisin, on tuo yksi tavara, mitä en olisi alunperinkään antanut viedä. Olin vain työmatkalla ja mies vei sen minulta kysymättä. Oli siellä hetkellä meillä tarpeeton, pojan ollessa armeijassa. 

Mikset vain kerro tätä muille perikunnan jäsenille sitten, kun tavaroiden jakaminen oikeasti on ajankohtaista? Tunnut lähtevän siitä, että teille tulee riitaa. Silloin teille varmasti tulee riitaa.

On myöhäistä itkeä maahan kaatunutta maitoa, siis sitä, jos mies on ostanut mummolle tavaroita omilla rahoillaan, ei mummon. Vaikeammaksi tilanne vielä tulee, elleivät mummon menot ja teidän menot ole olleet erillään eikä mummo ole millään tavalla, vaikka ihan kirjeellä läheisille, ilmaissut omaa tahtoaan tai hänen ja teidän järjestelyjä muuten. 

Sure nyt mummoa, ole mukana järjestämässä hänelle kauniit hautajaiset. Toivoittavasti saat haluamasi tavaran. 

En ymmärrä miten pojan armeija liittyy asiaan, eikä se minulle tai kenellekään muulle kuulukaan.  

12

Millainen suku tappelee tällaisesta!?