Lue keskustelun säännöt.
Oletteko varmoja että olette ikuisesti yhdessä...
01.03.2016 |
...nykyisen poikaystävän/avopuolison kanssa? Olen seurustellut 3,5v avopuolisoni kanssa mutta en ole ollenkaan varma tulemmeko olemaan loppuelämän yhdessä. En näe suoranaisia syitä miksi eroaisimme mutta luulen että jos niin käy, se johtuu vaan kyllästymisestä. Oletteko te varmoja kumppanistanne ja mistä tiedätte sen?
Kommentit (32)
Kyllä mä nykyisen kanssa olen, yhdessä 19v.
Exän kanssa oli samat aatokset kun sulla, ap. Sen takia se ero sitten varmaan ennen pitkää tulikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän etten ole loppuelämääni yhdessä mieheni kanssa. En ole naimisissa enkä usko että menen
Ollaan oltu vajaa 2 vuotta yhdessä ja ollaan ällörakastuneita. Joka päivä on hauskaa yhdessä ja teemme pieniä ylläreitä toisillemme jatkuvasti esimerkiksi.
Olen todella iloinen tästä, koska asumme pienessä kopissa ja tulot pienet. Miehellä ollur vaikeaa sopeutua uuteen kaupunkiin, mutta nyt menee paremmin. Kriisit ohitettu ja vaikka ollaan tempperamenttisiä kummatkin välillä, en usko, että jatkossakaan iso riita päätttyy eroon.
Haluamme myös samoja asioita elämältä ja tuemme toisiamme. Minä hänen opiskelujaam (31 v) ja hän haluani asua ulkomailla hetki ja lykätä perheen perustamista, koska olen liin nuori.
Eihän sitä voi tietää mutta toivon että olemme yhdessä kunnes kuolema erottaa.
Omasta puolestani olen aika varma että tämä kestää jos puoliso ei "pimahda" eli ala juopoksi, uhkapeluriksi tai väkivaltaiseksi hulluksi. Tykkään tutusta ja turvallisesta ;) rakkauttakin löytyy ja olemme kaiken muun lisäksi myös ystäviä eli viihdymme yhdessä.
Kesällä tulee 25 yhteistä vuotta täyteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän etten ole loppuelämääni yhdessä mieheni kanssa. En ole naimisissa enkä usko että menen
Miksi jatkat yhteiseloa? Tietääkö miehesi ajatuksistasi? Eikö olisi miestäkin kohtaan kohtaan reilua päästää hänet menemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän etten ole loppuelämääni yhdessä mieheni kanssa. En ole naimisissa enkä usko että menen
Miksi jatkat yhteiseloa? Tietääkö miehesi ajatuksistasi? Eikö olisi miestäkin kohtaan kohtaan reilua päästää hänet menemään?
Loisii nähtävästi lompakolla ja statusarvon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaankaan ole varma, että tämä kestää. Ongelma on miehen käyttämä henkinen väkivalta ja haluttomuus muuttaa käytöstään ongelman myöntämisestä puhumattakaan. Ja se, että minä en enää jaksa hänen käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan ole varma, että tämä kestää. Ongelma on miehen käyttämä henkinen väkivalta ja haluttomuus muuttaa käytöstään ongelman myöntämisestä puhumattakaan. Ja se, että minä en enää jaksa hänen käytöstään.
Jotain sä väärin teet jos mies käyttäytyy noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan ole varma, että tämä kestää. Ongelma on miehen käyttämä henkinen väkivalta ja haluttomuus muuttaa käytöstään ongelman myöntämisestä puhumattakaan. Ja se, että minä en enää jaksa hänen käytöstään.
Jotain sä väärin teet jos mies käyttäytyy noin.
Niin, se voi olla, että käytöksen sietäminen ja miehen myötäily on se asia, jonka olen tehnyt alusta pitäen väärin. Tämän tyyppinen ihminen ehkä tarvitsisi topakan justiinan pitämään itsensä kovassa kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan ole varma, että tämä kestää. Ongelma on miehen käyttämä henkinen väkivalta ja haluttomuus muuttaa käytöstään ongelman myöntämisestä puhumattakaan. Ja se, että minä en enää jaksa hänen käytöstään.
Jotain sä väärin teet jos mies käyttäytyy noin.
Niin, se voi olla, että käytöksen sietäminen ja miehen myötäily on se asia, jonka olen tehnyt alusta pitäen väärin. Tämän tyyppinen ihminen ehkä tarvitsisi topakan justiinan pitämään itsensä kovassa kurissa.
Justiinalle laitetaan muna suuhun ja kuset perseeseen, jos alkaa liikaa kovistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkossa ollaan vannottu valat että kuolemaan saakka, mutta ei koskaan voi tietää. Ollaan kyllä mietitty, että mikä meidät voisi erottaa. Varmasti se jos toinen radikaalisti muuttuisi, eli hurahtaisi vaikka johonkin uskontoon minkä kanssa toinen ei voisi vaan elää.
Mutta kyllähän sitä nyt on tilanne, että tuskin pahasta uskottomuudesta esimerkiksi päästäisiin yli. Se riippuu riittäisikö rakkaus, koska vaikka halua olisi, ja vaikeista hetkistä pääsisi yli, niin onhan se mahdollista että tunteet sitten muuttuu/rakkaus kuolee ajan kanssa.. Toivon että näin ei käy. Yhdessä 5,5 vuotta nyt. Ollaan "tarpeeksi" vanhoja ja kokeneita siihen, että tiedetään jo mitä suhteelta ja toiselta voi hyväksyä ja mitä ei mutta toisaalta vielä kuitenkin himpun alle 40, joten ei loppuelämää kummankaan kannata onnettomassa liitossa tuhlata.
Todella toivon, että olemme yhdessä vielä monta kymmentä vuotta.
Täytyy myöntää, etten ole varma. Mun mielestä se on ihan ok ettei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Elää tässä hetkessä. En oikein usko, että mikään asia on täysin varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä 5v, joista naimisissa kohta 2v. Mielestäni olisin naiivi jos sanoisin että voin olla satavarma ettei mikään ikinä koskaan ikinä voi tulla väliimme. Vaikka minä olisin itsestäni varma, en pääse mieheni pään sisään.
Ollaan vasta 3 vuotta oltu yhdessä ja nuoriakin ollaan (minä 22 ja mies 26) mutta kyllä minä uskon. Lapsikin jo löytyy ja rankkoja ja vaikeita aikoja ollaan käyty läpi, erityisesti vauva-aikana. Kumpikaan ei kuitenkaan ole koskaan edes väläyttänyt erokorttia ja ainakin itse olen päättänyt että tässä sitä ollaan loppuelämä.
Meillä on todella samanlaiset arvot elämässä ja monia samoja kiinnostuksen kohteita mutta myös ihan omia juttuja joita saa yksin tehdä. Tähän asti kaikista suurista päätöksistä ollaan oltu samaa mieltä. Lapsen kasvatuksessa on eriäviä mielipiteitä mutta kumpikin on kyennyt niissä joustamaan. Kotitöistä meillä ei ole tarvetta riidellä ja makuuhuoneessakin touhuillaan riittävästi.
Yhdessä 5v. Toivon toki koko sydämestäni että ollaan yhdessä ikuisesti, mutta kuten sanottu ei sitä kukaan tiedä, mistäs tiedän vaikka mies muuttaisi mielensä seuraavan 5v päästä.
En tietenkään ole varma tuollaisesta, en voi olla. Lisäksi on vaikea edes osata toivoa ikuista yhdessäoloa, kun omassa lähisuvussa on avioerottu kolmessa polvessa. Kuitenkin olen ollut mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta, menimme naimisiin minun aloitteestani ja osaan kuvitella meidät samalle verannalle vanhanakin.
Oon aina kuvitellut meidät yhteen vanhanakin, monen vuosikymmenen päästä. Ollaan vahvoja ja temperamenttisia ihmisiä, ollaan käyty läpi vaikka ja mitä, riidelty, sovittu, juteltu, tehty asioita.. Meillä on myös lapsi. Silti, en tiedä miksi ja mistä se nyt mun mieleen tuli että en vaan tiedä enää varmaksi. Ei me nyt olla eroamassa, niin jotenkin kamalaa että sellaista tulee edes mieleen. Ehkä en ole täysin vakuuttunut miehen tunteista? Ehkä en ole varma itsestäni? Ehkä pitäisi repäistä ja tehdä enemmän asioita, yhdessä ja erikseen.
Suhteen pituus ei ole mikään onnistumisen mittari. Suhde voi olla hyvä ja tarpeellinen vaikka kestää vähemmän kuin loppuelämän.
Kannattaa vaan keskittyä siihän nykyhetkeen. Itse aikoinan kuvittelin onnenikukuloilla, että tämä on tosirakkautta ja kestää ikuisesti, mutta ei kestänytkään. Oli aivan t ajuttoman rankkaa jatkaa eteenpäin just tämän takia. Älä mieti tulevaa vaan ota kaikki irti nyt.