Mitkä olivat suuren ikäluokan "paskaduunit"

Tytöt lähti piikomaan tai lapsenlikaksi...olikohan pojille vastaavaa?

Mun äiti on syntyyt just ennen suuria ja lähti parikymppisenä kesäksi siivoomaan hotelleja saksaan ja sairaalan pesulaan ruotsiin.

Olen itse syntynyt 1967, mutta kun vanhempien juttuja kuuntelee, niin olihan ennenkin huonosti palkattuja ja raskaita töitä, joista vaihdettiin nopeasti pois. Lasten vahtiminen kelpasi vain nuorille ja mummoille, ojankaivuu oli raskasta ja huonosti palkattua jne.

Sen kokemuksen olen kuullut myös, että joka paikassa oli älyttömästi samanikäisiä kilpailemassa opiskelupaikoista ja duuneisya. Opiskelemaan oli hankala päästä ja luentosalit pullistelivat, kun tulijoita oli aiempaa paaaaaljon enemmän.

Ja vaikka 1970-luvun talouskriisin työttömyysluvut NYT tuntuvat hoopon pieniltä - Kekkonen runnasi 1975 Suomeen hätätilahallituksen, kun työttömiä oli 63 000 - niin kannattaa muistaa, että siihen aikaan oli työttömyystuetkin todella huonot, monella olemattomat. Suomalaisia lähti suurin joukoin elintasopakolaisiksi Ruotsiin.

Kuorma-auton apumies. Myyjä lehtikioskissa. Ovelta ovelle harjakauppias (sokeain tuote).

Kokopäivätoiminen talonmies.

Joo, oli niitä mainittujen lisäksi myös konttorityöt. Sellaiset konekirjoitus- tms. Ja siivous-, kauppa ym. apulaistöihin pääsi kun vain meni kysymään.

Suurten ikäluokkien nuoruudessa ei ollut "paskatöitä". Kaikki työ kelpasi, sillä sosiaaliturvan varassa ei ollut mahdollista elää. Työtä oli myös saatavilla vähäiselläkin koulutuksella, sillä automaatio oli vielä lapsenkengissään, eikä atk:sta tiedetty yhtään mitään.

Ihan samoja ne paskaduunit oli kuin nytkin. Eli raskasta työtä mitättömällä palkalla -- töitä, joissa ei vaadita mitään erityisosaamista tai peruskoulua kummempaa pohjaa. 

Erona nykypäivään on, että mitään työhetoja ei valvottu eivätkä työntekijät tienneet oikeuksiaan. Itsekin 80-luvulla sain vain kesken päivän potkut täysin syyttä. En osannut alle parikymppisenä kysellä oikeuksieni perään. 

Monessa paikassa olin ilman mitään taukoja, ilman mitään lakisääteisiä ylityökorvauksia ym. Eli samat duunit, mutta paskemmat olosuhteet, sanoisin. 

Kaupungeilla oli suojatyöpaikkoja. Muistan joskus kun paikallisia spurguja yritettiin sopeuttaa yhteiskuntaan ojankaivuuhommilla. Ne yksinkertaiset suojatyöpaikat oli varmaan niitä paskaduuneja. Sairaalassa oli työkaverina skitsofreenikko. Hän oli ylimääräinen työntekijä osastolla ja aina jonkun valvonnassa. Hän meni ja tuli miten itse halusi eli työajatkin oli liukuvia-venyviä ja katkeilevia.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt lähti piikomaan tai lapsenlikaksi...olikohan pojille vastaavaa?

Mun äiti on syntyyt just ennen suuria ja lähti parikymppisenä kesäksi siivoomaan hotelleja saksaan ja sairaalan pesulaan ruotsiin.

Pojat oli tsuppareina ja huoltiksilla tankkaajina ja lsinpesijöinä.

Sinänsä molemmat olivat ihan hyviä ensiduuneja, sai omaa rahaa ja tottui työntekoon. Harmi, että sosiaalidemokraatit saivat aikaan sen, että nämä väylät työelämään tutkittiin ihmisarvoa alentavia. Tai sallittiin hän ne siinä tapauksessa, että palkkaa maksettiin vähintään minipalkan verran. Lopputulema oli, että nämä työpaikat katosivat.

Itse koin nuorena paskaduuniiksi jurttipellon kitkemiseen. Maalaisserkut sitä joutuivat tekemään.

Mä luulen, että koko paskaduuni termiä ei ollut ennen 90-lukua. Isot ikäluokat ovat tottuneet tekemään töitä ja niitä oli kaikille tajolla, jos vaan oli valmis vastanottamaan mitä vaan. työttömyys ei ollut ongelma. Yleinen koulutustasokin oli paljon matalampi kuin nykypäivänä, joten ihmisten odotukset työpaikan suhteen olivat huomattavasti matalammalla kuin  nykyään. Nyt eläköityvistä moni on tehnyt työtä siksi, että saa palkkaa ja pysty elättämään itsensä ja perheensä. Ei niin mietitty, mikä motivoi tai tarjoaako työ haasteita ja mahdollisuutta oppia uutta ja millaiset uramahdollisuudet on.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt 1967, mutta kun vanhempien juttuja kuuntelee, niin olihan ennenkin huonosti palkattuja ja raskaita töitä, joista vaihdettiin nopeasti pois. Lasten vahtiminen kelpasi vain nuorille ja mummoille, ojankaivuu oli raskasta ja huonosti palkattua jne.

Sen kokemuksen olen kuullut myös, että joka paikassa oli älyttömästi samanikäisiä kilpailemassa opiskelupaikoista ja duuneisya. Opiskelemaan oli hankala päästä ja luentosalit pullistelivat, kun tulijoita oli aiempaa paaaaaljon enemmän.

Ja vaikka 1970-luvun talouskriisin työttömyysluvut NYT tuntuvat hoopon pieniltä - Kekkonen runnasi 1975 Suomeen hätätilahallituksen, kun työttömiä oli 63 000 - niin kannattaa muistaa, että siihen aikaan oli työttömyystuetkin todella huonot, monella olemattomat. Suomalaisia lähti suurin joukoin elintasopakolaisiksi Ruotsiin.

Työttömyysluvuissa on myös muistettava se, ettei työttömäksi päässyt niin helposti kuin nykyään - monille vastavalmistuneille, työtä etsville vain kerrottiin, että kyllä vanhemmat elättää. Eli ei ollut mikään automaatio, että parikymppinen alkaa saamaan yhteiskunnan tukea. 

Toinenon se, että 70 - luvulla todella tehtiin vielä aika paljon hanttihommia maaseudulla ja varmaan muuallakin aika olemattomalla korvauksella. Tänä päivänä moni noistakin olisi ilmioittautunut työttömäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syntynyt 1967, mutta kun vanhempien juttuja kuuntelee, niin olihan ennenkin huonosti palkattuja ja raskaita töitä, joista vaihdettiin nopeasti pois. Lasten vahtiminen kelpasi vain nuorille ja mummoille, ojankaivuu oli raskasta ja huonosti palkattua jne.

Sen kokemuksen olen kuullut myös, että joka paikassa oli älyttömästi samanikäisiä kilpailemassa opiskelupaikoista ja duuneisya. Opiskelemaan oli hankala päästä ja luentosalit pullistelivat, kun tulijoita oli aiempaa paaaaaljon enemmän.

Ja vaikka 1970-luvun talouskriisin työttömyysluvut NYT tuntuvat hoopon pieniltä - Kekkonen runnasi 1975 Suomeen hätätilahallituksen, kun työttömiä oli 63 000 - niin kannattaa muistaa, että siihen aikaan oli työttömyystuetkin todella huonot, monella olemattomat. Suomalaisia lähti suurin joukoin elintasopakolaisiksi Ruotsiin.

... ja tuota Ruotsiin muuttoa halveksittiin Suomeen jääneiden keskuudessa. Pettureina pidettiin, joten ei sekään vaihtoehto ollut millään tavalla helppo juttu.

Lastenhoitohommat kelpasivat nuorille tytöille lähinnä siksi, että niistä ei saanut kuin taskurahoja. Työ tuskin oli raskasta, mutta kehnosti palkattua. Siinä mielessä "paskaduuni". Mikähän nykyään olisi vastaava? 

Tosiaan en muista tuota "paskaduuni" sanaa omasta nuoruudestani. Muistan kyllä kuinka hyviä työntekijöitä arvostettiin alalla kuin alalla. Myös kesäduunipaikoissa. Nykyään työntekijä on välttämätön paha , pelinappula.

Kyllä molemmat vanhempani ovat vielä kotona-asuessaan joutuneet osallistumaan metsätöihin. Siis "pöllimetsälle" myös talvella. Puut kaadettiin käsin sahaamalla ja muutenkin käsiteltiin käsin. Hevonen hoiti kuljetuksen.

Sanovat tuon olleen ehdottomasti rankinta työtä mitä ovat tehneet.

Myöhemmin äitini toimi piikana muutaman vuoden, eikä muistele aikaa ollenkaan pahalla. Sillä minkälaisessa paikassa olit piikana oli suuri merkitys piian kohteluun ja työnkuvaan.

Kyllä ne oli karjakon ja sekatyömiehen työt, joihin ei haluttu. Sekatyömies teki kaikenlaista raskasta ojankaivuusta alkaen, varsinainen oman aikansa pätkätyöläinen.

Lisään vielä sen verran, että "paskaduuneista" he eivät puhu. Työ nähtiin asiana joka tuli hoitaa.

Ojankaivuhommat ja tietyöt olivat sellaisia hätäaputöitä, ja rattijuopot joutuivat Seutulaan tai kuokkimaan Konnunsuota.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä sen verran, että "paskaduuneista" he eivät puhu. Työ nähtiin asiana joka tuli hoitaa.

Nro 13