Pelottavaa...anopista asia...

mutta katso nyt jonkin aikaa ennenkun hermostut enempää, anoppisi saattaa olla vaan innoissaan ja ystävällinen, toisin kuin omani. Halusin vaan esittää toisen näkökulman kun suurimman osan mielestä tuo on jotenkin ihailtavaa käytöstä anopilta..

Minulla on vähän samantyylinen anoppi kuin 17:lla. Hänellä on myös kova tarve saada olla lapsen kanssa ilman minua. Ovatkin olleet usein keskenään useaan otteeseen, että saavat luoda oman läheisen suhteensa ja itse olen päässyt tuulettumaan muualle.

Mutta vähän ihmetyttää se lapsen omimisasenne, kun en ole koskaan mitenkään puuttunut anopin tapaan hoitaa lastamme tai päällepäsmäröinyt siinä, niin minusta se on vähän outoa.

Anopille omat lapset olivat aikoinaan kaikki kaikessa ja nyt sitten lapsenlapset. On tärkeää, että on rakastavat isovanhemmat, mutta joskus homma menee vähän yli. Mutta mieluummin näin kuin että isovanhemmat eivät välittäisi lainkaan!

Kauhea mummi tuollainen joka " kidnappaa" lapsen=pitää luonaan vanhempien mielipidettä kysymättä ja/tai tahtoa vastaan.

Ite en kyllä antaisi enää hoitoon lasta tollaselle mummille uudestaan.

Jos kehtaa vielä kännykänkin sulkea tossa tilanteessa, osoittaa että ei ole minkäänlaista käsitystä siitä millainen hätä vanhemmille voi tulla kun ei tavoita puhelimeen.

Vaikka oma anoppini aika mahdoton onkin(olen nro 17) niin tuollaista en usko hänen kyllä tekevän- tietää että loppuisi mummin kullan yökyläilyt siihen!

Ennen tyttäreni syntymää hän muuten halusi varmistaa että hänen kutsumanimekseen tulee juuri mummi- oli oikein soittanut minun äidilleni tiedustellakseen että ei kai äitini vaan ole kuvitellut olevansa lapselle mummi, koska hän on jo sen nimityksen " varannut" itselleen! Lapsellista 60-vuotiaalta..

T:kirjoittaja 17

Meillä molempien isoäitien kohdalla oli samanlaista käytöstä, jopa hieman kisasivat keskenään, kumpi varustautuu esikoisen syntymään. Jopa vannotin miestäni hoitamaan lapsen, jos mulle sattuisi jotain, näin isoäidit kilpailemassa lapsen adoptio-oikeudesta jne :) Nyt tuntuu ihan hassulta noi silloiset ajatukset, joita mietin ihan TOSISSAAN. Kaikki on mennyt hienosti, tyttö on jo 5v ja molemmat isovanhemmat hänelle tosi tärkeitä ja se sopiva etäisyyskin on löytynyt :)

syntymaa heille sangyn, leikkikehan, syottotuolin, autonistuimen ja itkuhalyttimen. Kaytannossa on ollut katevaa, etta kaikki on siella. Ekan vuoden aikana meinasi tulla vahan riitaa anopin kanssa kun ei ymmartanyt, etta en halua antaa vauvaa yokylaan (asutaan 3km:n paassa, joten koko perhella ei anoppilassa yovyta). Muuten ei kylla ole yrittanyt puuttua mitenkaan erityisesti elamaamme.

Kyllä minulla laittais hälyytyskellot soimaan, jos oma anoppi noin toimisi. Teillehän se vauva syntyy, eikä anopille. itse voin sanoa, että meidän lapset ovat kyllä olleet kotihoidossa, kun ei raatsittu jättää hoitoon. Kyllä olis mun anopilla tossa tilanteessa menneet rahat pahemman kerran hukkaan!

kiitollinen. En missään vaiheessa kuvitellut, että anoppini haluaisi kaapata lapsemme. Anoppi ja appi ajattelivat, että kun käymme heillä, on meillä helpompi olla, kun vauvajuttuja ei tarvitse kovasti pähkäillä ja järjestellä eikä tavaraa tarvitse raahata paljon mukana. Oli helppo laittaa pikkuinen esim. päiväunille pinnasänkyyn, kun ei tarvinnut koko ajan pelätä, että pyörähtää tukien yli tms. Kun lapsi oli isompi, oli pinnasängylle käyttöä!



Vaippoja ei tarvinnut ikinä raahata mukana. Samoin ruokaa (pilttejä, tuttelia, vellejä jne.) oli aina kaapissa. Ruokaakaan ei tarvinnut mukaan ottaa. Vaatteita löytyi, jos joku jäi kotiin tms.



Tästä kaikesta huolimatta appivanhemmat eivät missään välissä yrittäneet kaapata lastamme tai omia häntä. Saatika yrittäneet ylikävellä meidän vanhempiemme ajatusten yli lapsen kasvatuksessa tms. He rakastavat meitä kaikkia ja he haluavat, että meillä on hyvä olla. Samoin itse haluamme heille vain pelkkää hyvää.



Tämä sama kohtelu toistui myös toisen lapsemme kohdalla. Heistä on nyt kasvanut tasapainoisia ja paljon rakkautta saaneita lapsia, joilla on mahtavat isovanhemmat! Lapsilla on isovanhempiinsa todella lämpimät välit.

Sinänsä positiivista, häntä vaan kutkuttaa se vauva niin jumalattomasti. Mutta viepä se hänelle joskus kokopäivähoitoon, niin eiköhän pääasiallinen hoitovastuu palaudu hyvin äkkiä sinulle! :-) Kokemusta on...



Vauvanvaatteiden laitto on siis todellakin niin eri asia kuin oikea vauvan hoito ja anopillasi taitaa olla nyt ruusuiset lasit päässä. Mutta anna hänen touhuta, käytännössä kuitenkin useimman kakkavaipan saat vaihtaa sinä, vaikka olisittekin anoppilassa.

Mun pitää myös sanoa, että sinänsä ymmärrän ap:ta. Mä olin varsinkin silloin, kun poikamme oli ihan vauva, tosi herkillä anoppini suhteen... Kaikki neuvot yms. tuntui todella tungettelulta ja siltä, että äitiyttäni kyseenalaistettiin... Olin välillä NIIIIN kypsä. Nyt poika on 2v. Sittemmin olen oppinut relaamaan. On tosi mahtavaa, että pojalla on kahdet innokkaat isovanhemmat :)



Mutta siis luulen, että ap:n anoppi vaan on niin innoissaan... Esim. mun vanhemmat ja appivanhemmat on myös hommanneet pojalle " mökkivaatteita" (käydään mökillä kerran-pari kesässä), appivanhemmat on hommanneet pojalle sängyn anoppilaan (käydään pari-kolme kertaa vuodessa). He vaan jotenkin haluaa, että poika olisi vielä " enemmän läsnä" heillä, kuin onkaan... Kuulostaako sekavalta? :) Nämä kamppeet muistuttavat isovanhemmuudesta... Tai jotain.

Minä olen jo suunnitellut sisustavani tyhjilleen jääneet huoneet lapsenlapsilleni seinien maalaamisesta huonelakuihin, sitten joskus jos lapsenlapsia saan. Haluan hemmotella heitä kauniilla vaatteilla jne... Haluan antaa heille kaiken sen, mihin nyt omien lasten ollessa pieniä ei ole oikein varaa (siis on lapsillamme huoneet ja siistejä vaatteita, mutta ei niin hienoja kuin haluaisin heile antaa). Samalla toivon olevani avuksi lapsilleni ja heidän puolisoilleen. Hyvää anoppisi tarkoittaa, ja hän saa vielä kerran palata siihen aikaan, jolloin saa hypistellä ihania lasten tavaroita =o)!

tuollaisesta tykkäisi. Saavathan isovanhemmat innoissaan olla mutta tuo on minusta outoa :/.

Tämä siis jos olen jättänyt lapsen sinne hoitoon. Muutenkin siellä eletään mieheni vauva- ja lapsuusaikaa uudelleen poikani kautta. Esimerkiksi syntymäpäiville anoppi leipoi samanlaisen kakun kuin mieheni syntymäpäivillä hänen täyttäessään saman verran. Ja valokuvista oikein katsottiin ja vertailtiin. Muulloinkin valokuvia lärätään ja vertaillaan.



Olen antanut näin tehdä. Ei nähdä kuitenkaan kuin kerran kuukaudessa. Ei lapsi siitä pilalle mene. Nauran vain jälkeenpäin kavereiden kanssa appivanhempien tempauksille.

Meillä vähän samaa :) Lapsille ostetaan samoja kirjoja ja leluja, kuin miehelleni pienenä...



T. 34

Kutsui vaivihkaa lapsille itseään äidiksi (joskus satuin kuulemaan vahingossa) ja muutenkin pyrki aina omimaan lapset. Sitten alkoi jo ehdotella, että lapset voisivat asua heillä joka kolmas viikko, kun minulla on yövuoro, saisin kuulemma nukkua rauhassa. Eipä toteutunut mummon ehdotus, ei. Mieskin jo ärähti. Nyt on jo ihan kohtalaiset välit, kun on lapset vähän isompia.

alkuun välillä hermostuin ja tuli sanottua pahasti mutta loppujen lopuksi on ihanaa kun on välittävät isovanhemmat. Kaikilla ei näin tosiaankaan ole eikä hoitopaikkaa koskaan heru.



Vanhempani hommasit retkisängyn ja muuta kamaa ettei tarvi aina kuljettaa kaikkia mukana. Ollut paljon avuksi kun lapsi on nyt 2 v ja sairastellut tarhan alettua.



Yritä ajatella asia positiivisesti ja mieti miten iloinen asia se on heillekkin:)

äiti nimittäin monesti sanoo että äiti sitä ja tätä ja sitten korjaan et hei et sä ole mun lasteni äiti. musta tuntuu että hän 30v on sanonut itseään äidiksi on siitä vaikee päästä pois, vähän kuin entisestä sukunimestään naimisiinmennessä hetken aikaa.