Erota vai pysyä yhdessä

Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet yläasteelta asti nyt päälle 6 vuotta. Minä olen 21 vuotias ja poikaystäväni 22. Meillä ei ole lapsia. Viimeisen vuoden aikana,ja vähän ylikin, olen ollut tyytymätön parisuhteeseemme. Poikaystäväni on hiljainen ja se on aiheuttanut monia ongelmia. Ymmärrän ujouden enkä odota hänen pälpättävän turhanpäiväisyyksiä, mutta kun välillä tulee huonompia jaksoja, surullisia uutisia suvusta, normaaleja parisuhteen ongelmia ym hän lukkiutuu täysin. En saa hänestä mitään irti ja tuntuu että olen yksin, vaikka juuri sillä hetkellä tarvitsisin kumppanin tukea eniten. Hän on fyysisesti kyllä läsnä aina kun häntä tarvitsen, mutta oloani hän ei silti saa paremmaksi koska suustaan hän päästää parhaimmillaan lauseen mittaisen avun suruuni. Elämässäni on tällä hetkellä surullista aikaa ja se ettei poikaystäväni saa minua edes hymyilemään, vaan päinvastoin surullisemmaksi saa minut epäileen kannattaako suhdettamme jatkaa. Pohdin tulevaisuutta itsekseni miettien elämän isoimpia mahdollisia kriisejä, ja sitä että kumppanini ei osaisi olla niissä tukenani ja joutuisin ne henkisesti kohtaamaan yksin. Hän on muuten ihana mies ja kun itse olen puhelias niin arki sujuu ihan hyvin. Usein silti huomaan kaipaavani vastapuhetta ja sitä, että joku saa minut nauramaan, varsinkin silloin kun itseni ei tee mieli edes hymyillä. Keskustelumme on niin hyvinä ja huonoina aikoina aikalailla monologinen, mutta se häiritsee eniten niinä huonoina, koska silloin itselläni ei ole energiaa tai kärsivällisyyttä höpötellä. Olen vain alkanut menettää kärsivällisyyden, kun toinen ei vain puhu. Ei sanaakaan kun huonompi aika koittaa. En kuitenkaan toista halua alkaa muuttamaan, sillä hän on kuka on, mutta itsestäni tuntuu, että tarvitsen jonkun joka osallistuu enemmän suhteeseen. Olen myös huomannut, että olen alkanut huomaamaan helposti miehiä jotka heittävät huumoria ja muutenki ovat hauskoja ja puheliata. Pettämään en kuitenkaan koskaan aio, huomaan vaan ihailevani heitä. Suhteemme on muuten ollut mielestäni tasainen ja poikaystäväni muuten todella ihana, enkä haluaisi heittää yhteistä aikaamme hukkaan, mutta mietin onko sieluttomassa suhteessamme enää mitään käytettävissä.