Mua oksettaa vanheneminen ja rupsahtaminen

Aamen. Samaa mieltä.

Nuoreksi et voi tulla, mutta voit pyrkiä olemaan paremman näköinen kuin ikäisesi keskimäärin.

Säälittää. Mä täytän ensi viikolla 50, enkä voisi olla tyytyväisempi. Elämä on niin mahtavaa, olen itseeni tyytyväinen, ja niin onnellinen että olen just tässä ja tämän ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Nuoreksi et voi tulla, mutta voit pyrkiä olemaan paremman näköinen kuin ikäisesi keskimäärin.

Mä taas koen tällaisen yrittämisen säälittäväksi, kuin ei hyväksyisi sitä että se juna meni jo. Ja vaikka näyttäisit miten hyvältä tahansa, ne parikymppiset näyttää paremmalta yrittämättäkin

Vierailija kirjoitti:

Säälittää. Mä täytän ensi viikolla 50, enkä voisi olla tyytyväisempi. Elämä on niin mahtavaa, olen itseeni tyytyväinen, ja niin onnellinen että olen just tässä ja tämän ikäinen.

Olen kateellinen sulle. Eikö sua haittaa että esim miehesi ei voi himoita mitenkään sua samalla tavalla kuin nuorempia? Mua kuvottaa seksikin nykyään kun tiedän nettipornon vaikutuksen siihen miltä mies toivoo kumppanin näyttävkän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää. Mä täytän ensi viikolla 50, enkä voisi olla tyytyväisempi. Elämä on niin mahtavaa, olen itseeni tyytyväinen, ja niin onnellinen että olen just tässä ja tämän ikäinen.

Olen kateellinen sulle. Eikö sua haittaa että esim miehesi ei voi himoita mitenkään sua samalla tavalla kuin nuorempia? Mua kuvottaa seksikin nykyään kun tiedän nettipornon vaikutuksen siihen miltä mies toivoo kumppanin näyttävkän?

ja mieskö ei itse sitten vanhene ollenkaan?

Hanki joku kiva harrastus niin huomaat miten turhaa hyvännäköisyys on.

Säälin sua ap.

Mulla on sama juttu. On tosi vaikea kestää omaa vanhenemista ja sitä, että se ulkonäkö ei vain tule takaisin vaan rapistuu yhä enemmän ja enemmän. Olen 29 ja kokenut viime aikoina vanhenemisen merkkejä. Näytän varmaan siltä mikä olenkin, kolmekymppiseltä, ikäisekseen kauniilta naiselta (kiva vartalo, nätti naama mutta alkanut valumaan). Mua inhottaa ja surettaa, kun nelikymppiset, harmaat ja kulahtaneet miehet silmäilee kiinnostuneesti. Niinkuin niillä olisi mahdollisuuksia! En halua kuin nuoria/nuorekkaita miehiä. Sitten kun olen liian vanha olemaan haluttu heidän silmissään, mitäs sitten teen? Miten pystyn tykkäämään vanhenevasta itsestäni ja tyytymään vanhaan mieheen, joka tyytyy minuun kun ei voi olla enää nuoremman kanssa? Jos elämä menee tuollaiseksi, tekisi mieli vain kadota maapallolta.

Ehkä mulla on kyse siitä, että rakkaus ja seksi on aina olleet tosi tärkeä osa ajatusmaailmaa ja elämää. Ehkä mut pelastaisi romanssi, jossa rakkaus ja fyysinen kemia ja yhteensopivuus ylittäisi kaikki arkiset rajat kuten ulkonäön.

Mikä on ap:n ikä?

Sama täällä ja 38 kun täytin niin sen jälkeen nopeutunut vanheneminen ja nyt 43 v. kauhean näköinen, naama valuu ei tosin paljon ryppyjä.

Minuakin säälittää ap ja kaltaisensa. Olen 46v, joo-o, vanha kääkkä. Mutta mun elämäni on niin rikasta ja tyydyttävää, että rupsahtamista ei ehdi murehtia. Eikä kyllä huvita tuhlata siihen energiaakaan. Minun onneni on ehkä se, että olen aina tykännyt hieman kypsemmistä miehistä... Mieheni palvoo edelleen maata jalkojeni alla ja pikkuisen meinaa olla säpinää ns. ulkopuolellakin. Toki tällä ikää senkin säpinän osaa laittaa omaan lokeroonsa, eikä se ole mitään vakavaa, vaan ihan hupia vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää. Mä täytän ensi viikolla 50, enkä voisi olla tyytyväisempi. Elämä on niin mahtavaa, olen itseeni tyytyväinen, ja niin onnellinen että olen just tässä ja tämän ikäinen.

Olen kateellinen sulle. Eikö sua haittaa että esim miehesi ei voi himoita mitenkään sua samalla tavalla kuin nuorempia? Mua kuvottaa seksikin nykyään kun tiedän nettipornon vaikutuksen siihen miltä mies toivoo kumppanin näyttävkän?

Ei haittaa. Mieheni on vielä mua 10 vuotta nuorempi, eikä sekään haittaa. Jos sille olisi nuori vartalo tärkeintä ihmisessä, se ei varmasti olisi mua ottanut alunperinkään. 

Jotenkin kamalalta kuulostaa. Jokainen meistä vanhenee, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ainut mikä on tehtävissä, on omasta itsestä ja kunnosta huolehtiminen, mutta sekin vain hidastaa, ei pysäytä väistämätöntä; vanhenemista. Sen kanssa on vain opittava elämään ja nautittava siitä mitä on.

Miksi surra ja murehtia väistämätöntä? Miksei mieluummin elä riemurinnoin sen väistämättömän kanssa ja tehdä jokaisesta hetkestä mahdollisimman ihana? Itseasiassa olen onnellisempi ja itsevarmempi nyt kuin parikymppisenä. Nyt uskallan ja ilkeän. Oikeastaan mikään ei hävetä..=)

Mä oon 35 ja kyllä on vähän samanlaisia ajatuksia. Eniten ahdistaa se, että olen nykyään pelkkä äiti, keski-ikäistyvä äiti. Kun katselen muita itseni ikäisiä naisia samassa elämäntilanteessa, niin harva on puoleensa vetävän näköinen raikkaalla tavalla. Vaikka joku yrittääkin olla hyvännäköinen, niin jokin puuttuu...hehku, säteily...en osaa selittää mikä...

Älä perusta arvoasi ulkonäköösi. Maailmassa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, miltä näytät. Sadan vuoden päästä niistä 2-kymppisistä kaunottarista on jäljellä enää luuranko haudattuna syvälle maahan. Loppupeleissä olemme kaikki ei-mitään universumin kaikkeudessa.

Olen 27 ja varmasti vaikuttaa se että olen aina ollut hyvännäköinen nainen. Huomiota tuli jo teininä liiaksi asti. Kaipa se identiteetti on sen vuoksi rakentunut ulkonäön varaan kun siitä on eniten tullut positiivista palautetta. Nyt parivuotiaan lapsen äitinä olen tajunnut että mitä jää kun tämä ulkoinen rapistuu? Onko minulla antaa mitään? Säälin jopa miestäni kun hän ei pääse iskemään parikymppisiä vaan on jumissa itseään vanhemman naisen kanssa.

Ap

Voi kyynel, olen yli 40 mies ja hyvältä maistuu keksi. Vilkaisen kyllä muitakin mutta vain yksi saa täyden huomion. Kyllä näen että naisen pää kääntyy välillä jonkun nuoren jätkän takia. Vanhemenin tapahtuu vain kaikille, hajoa jos et kestä.

Tietenkin aina on lääkkeet niille jotka ei kestä ikääntymistä..

Sähän olet todella nuori! Monet kolmekymppisetkin näyttää parikymppisiltä nykyään, ala pitämään parempaa huolta itsestäsi :)

Oikeanlainen ihonhoito ja ruokavalio tekee ihmeitä!

Vierailija kirjoitti:

Älä perusta arvoasi ulkonäköösi. Maailmassa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, miltä näytät. Sadan vuoden päästä niistä 2-kymppisistä kaunottarista on jäljellä enää luuranko haudattuna syvälle maahan. Loppupeleissä olemme kaikki ei-mitään universumin kaikkeudessa.

Kaikki me ollaan häviävä hetki niin siksi pitää yrittää nautia siitä kun täällä ollaan.