Lue keskustelun säännöt.
Olen maailman huonoin lapsi
25.02.2016 |
Olo on ihan kamala. Ensin unohdin äidin syntymäpäivän, jota en ole koskaan vielä unohtanut. Äiti oli syntymäpäivänään ostanut leivokset ja odottanut, että tulen kylään. 3 päivää myöhemmin vasta muistin asian. Onnittelin, pahoittelin, selitin (työkiireet) ja ehdotin, että menisimme syömään seuraavalla viikolla. Se ei kuitenkaan äidille sopinut, kun oli kiireinen viikko hänellä tulossa (kuin myös minulla..) ja sovimme, että toinen kerta sitten.
Kaksi päivää sitten lupasin, että menen keskiviikkona (eilen) tai torstaina (tänään) käymään äidin luona. Äiti pyysi minua soittamaan ennen kuin tulen. Eilen en ehtinyt mennä ja laitoin äidille tänään viestin, että en vielä tänäänkään ehdi, sillä on mentävä toiselle paikkakunnalle. Tähän äiti totesi, että oli jo eilen tehnyt ruokaa minulle, jotka hän sitten oli yksin joutunut syömään kun minua ei kuulunut.
Äiti asuu yksin ja tunnen itseni maailman kamalimmaksi lapseksi. En kestä itseäni, kun äiti pahoittaa mielensä minun takiani. Muita kamalia aikuisia lapsia/ajatuksia?
Kommentit (17)
No voi :( Mutta ap, jos äitisi oikeasti rakastaa sinua, eikä ole marttyyriäiti, niin hän kestää tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän pian 27. Töissä todellakin on hirveä mylläkkä, ja olen paljon ylitöissä. Lisäksi on mies, asutaan maalla omakotitalossa. Täälläkin on aina jotain hommaa. Piha on iso ja meillä on vielä 3 koiraa, niissäkin siis oma hoitamisensa.
Kännykässä on hälyttävä kalenteri huonomuistista varten 😈
Vierailija kirjoitti:
Kännykässä on hälyttävä kalenteri huonomuistista varten 😈
Ei kyse ollut siitä, ettenkö olisi muistanut. Kyse oli siitä, että en ehtinyt. Ilmoitin tänään jo aamupäivällä, etten tänäänkään ehdi tulemaan. Tarkoitus oli siis mennä noin kuuden aikoihin illalla käymään äidin luona. Enkä todellakaan odottanut, että hän jotain ruokaa tekisi :/
No voisitko ottaa jonkun päivän ihan äidillesi, vaikka parin viikon päähän jos silloin helpottaa. Osoitat että äitisi on tärkeä sinulle vaikka käytöksesi nyt on puhunut toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 jatkaa. Mä olen unohtanut koko syntymäpäivät pariin kertaan ja saanut mökötystä. Mäkin mököttäisin kun ei ollenkaan muisteta! Puhumalla ollaan selvitty. Joku voi sanoa että pieniä juttuja. Mut ei ne musta ole vaan välittämisen osoituksia.
Välittämisen osoituksina minäkin niitä pidän ja siksi nyt tuntuukin kamalalta, kun äiti varmaankin ajattelee etten hänestä välittäisi. Viimeksi kun ehdotin yhteistä ravintolareissua paikatakseni sen, että unohdin hänen syntymäpäivänsä, oli suhtautuminen kuitenkin koko asiaan vähän nihkeä. Äiti vaikutti vähän loukkaantuneelta, minkä kyllä ymmärrän.
Aika vain tuntuu olevan niin kortilla. Pitää käydä töissä, salilla, mummulassa vähintään kerran kuussa, miehen isän luona, miehen siskon luona, nähdä kavereita ja hoitaa vielä koti ja nuo karvatassut. Niitäkään ei yksin voi jättää kovin pitkäksi aikaa kuitenkaan.
Kavereista luovuinkin jossain vaiheessa, sillä joka päivälle oli jotain menoa, enkä enää kestänyt sitä härdelliä. Äiti oli aika pahana siitä, etten kavereita enää nähnyt ja nyt olen taas heitäkin nähnyt. Itselleni tuo sinkkubailaajaystävien näkeminen on pikemminkin rasite, on koko ajan kiire sitten jonnekin. Mutta äitini mielestä on tärkeää, että olen tiiviisti yhteydessä vanhoihin kavereihin, vaikka itse olen kasvanut ko. kaveripiiristä hieman erilleen. En nauti heidän seurastaan enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja vielä palatekseni ensimmäiseen viestiini, niin äiti ei siis vastannut mitään omaan viestiini, kun pahoittelin etten tänään päässyt tulemaan. Vaikuttaa hyvin loukkaantuneelta nyt.
En tiedä miksi tänne edes tästä kirjoitan, mutta tunnen oloni ihan hirveäksi. Ihan kuin olisin jotenkin "pettänyt" äitini, kun enää en vietä hänen kanssaan aikaa kuten silloin, kun olin vielä sinkku ja kävin vielä koulua.
Ap
No höh. Äidilläsi on nyt hiukan liian isot odotukset aivan suoraan sanottuna. Jo otsikkosi on ihan käsittämätön suhteutettuna siihen, millaisia lapsia on. (Rahankiristystä, väkivaltaa, valehtelua, manipulointia.)
Jos äitisi on nyt loukkaantunut, se EI ole sinun vastuullasi ap. Hän on elänyt elämän jo ennen kuin sinä synnyit ja hänen nykyisten tunteittensa juuret ovat siellä. Loukkaajat, jotka vaativat hänrä nyt loukkaantumaan, ovat sieltä. Äitisi on aikuinen ihminen ja vastuussa OMISTA tunteistaan. Hän on kasvattamassa sinusta läheisriippuvaista, tai kasvattanut jo, jos valehtelee edes sanattoamsti, että sinä olet hänen tunteistaan vastuussa. Sinä olet vastuussa vain siitä mitä sinä teet, et hänen tunteistaan.
Sinun tekosi on täysin anteeksiannettava, jos äitisi ei siihen kykene, niin se on hänen ongelmansa. Katkaise napanuora, kun äitisi ei siihen kykene, ette joudu myöhemmin katumaan enemmän sitä, miten elämäsi (mielialasi) menee pieleen koska äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis uskon, että oman äidin suru on raskasta nähdä, koska olen samassa veneessä sen suhteen kuin sinäkin, mutta siksi suosittelen, että pidä vain etäisyyttä äitiisi, tuskin sä osaat hänen surunsa pohjimmaista syytä parantaa, ja tuo on vain laastaria ja pintaa jolla hän nyt koittaa sitä lääkitä, käyttämällä sinua siinä hyväkseen, vaikka lopputulos on jopa miinusmerkkinen, kun sinulle tulee paha mieli.
10
No hei! Mä oon unohtanut äitienpäivänä soittaa äidilleni :(
Pahin ikinä!! Mietin sit ma aamuna soitanko ollenkaan ja selittelen unohdusta vai jäänkö kokonaan soittamatta....soitin maanataina ja itkuhan siitä tuli, molemmille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuuntele noita katkeria napanuorankatkaisijoita.
Vaikutat ihanan herttaiselta äidistäsi aidosti välittävältä hmiseltä.Varmasti äitisi ei kanna kaunaa, saattaa vaan hermostua siitä ettei elämäsi muodostu itsellesi raskaaksi.
Oli ilo lukea muuta kuin kovaa itsekästä tekstiä.Kiitos.Äidilläsi on aikaa odottaa.Hän odotti joskus 9 kk.
Otsikon perusteella ajattelin että täällä avautuu joku 13-vuotias. Mutta ihanko tosissaan joku aikuinen ihminen loukkaantuu syntymäpäivien unohtamisesta? Kuulostaa vähän siltä että mieltä pahoitetaan muutenkin pikkujutuista ja eiköhän sellainen suhde ole aika raskas. Huhhei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia ihanista viesteistä. Ehkä ehdotan isälleni, joka on huomenna tulossa minua vähän kauempaa katsomaan, että kävisimme yhdessä äidin luona. Jospa se äiti siitä hieman piristyisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No hei! Mä oon unohtanut äitienpäivänä soittaa äidilleni :(
Pahin ikinä!! Mietin sit ma aamuna soitanko ollenkaan ja selittelen unohdusta vai jäänkö kokonaan soittamatta....soitin maanataina ja itkuhan siitä tuli, molemmille
Et oo tosissas...
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele noita katkeria napanuorankatkaisijoita.
Vaikutat ihanan herttaiselta äidistäsi aidosti välittävältä hmiseltä.Varmasti äitisi ei kanna kaunaa, saattaa vaan hermostua siitä ettei elämäsi muodostu itsellesi raskaaksi.
Oli ilo lukea muuta kuin kovaa itsekästä tekstiä.Kiitos.Äidilläsi on aikaa odottaa.Hän odotti joskus 9 kk.
Sinä se tässä katkeralta kuulostat. Mitä vikaa on napanuoran katkaisussa? :O Miksi ihmeessä haluat että sitä ei katkaista? Eikö se olisi parempi ihan kummankin kannalta. Oletkohan ymmärtänyt jotain väärin? Ei sen tarvitse mitään vihanpitoa tarkoittaa!?
Ikäsi, äitisi ikä ja perhetilanteenne? Sellaista se joskus ruuhkavuosina on, kun on tuhat rautaa tulessa työelämässä ja kotiasiat päälle.