Anoppi tympii miniöitä, jotka eivät kestä erilaisuutta.
Kärjistys, tietysti, mutta:
Aniharva anoppi on oikeasti luonnevikainen hirviö.
Olen vuosia lueskellut palstalaisten valituksia anopeistaan. Mikä siinä on, että teidän omat äitinne noin pääsääntöisesti ovat ihania, mutta miehen äidit sietämättömiä hirviöitä?
Kannattaisiko ehkä mennä itseensäkin välillä?
Yleensä kun tuntuu, että valitusten olennainen sisältö on se, että miniä ei kestä anopin erilaista tapaa toimia. Eri perheissä kun on eri tavat ja siihen miehen suvun tapaan toimia ei haluta sopeutua.
Ja nyt en sano, että pitäisi omassa kodissaan toimia kuten anoppi, mutta että nyt edes SIETÄISITTE sitä, että anopilla on pitkän elämänsä aikana muotoutunut oma tyyli hoitaa lapsia, kotia jnejne.
Ei toista ihmistä niin vain muuteta, parempi siis elää ja antaa toistenkin elää.
Kommentit (28)
muutaman kerran todella loukkaavia asioita. Nyt en enää siedä häntä. Olen kyllä turpa kiinni ja hymyilen, mutta sisälläni en siedä häntä!
vain neuvomista tai mielipiteen ilmaisua. Mutta hän kulkee meillä kodinhoitohuoneessa tarkistamassa onko narulla yhtäaikaa kuivumassa lasten ja aikuisten vaatteita ja sukkia ja alusvaatteita.... jotta voi sitten riehua kun ne on epähygieenisiä ja pitää pestä uudestaan.... ja käy meillä päivittäin kun asuu melkein naapurissa. Syö myös usein meillä, joten ruuanlaitto on tosi mielenkiintoinen projekti kattioiden desinfioimisen ym vuoksi.....
Kun on kolme pientä lasta niin ei olis aikaa aina tehdä kaikkea niin mutkikkaasti, mutta kun on pakko jonkinlaissen rauhan saavuttamiseksi....
Miniänä inhoan tietysti anoppia koska se ei tiedä mistään mitään, ja anoppina inhoan miniää joka myöskään ei tiedä mistään mitään, ja molemmilla yhtä kamala maku vatteiden ja musiikin suhteen. Ja molemmat taatusti samaa mieltä minusta. Mutta ketkä tästä sitten kärsii?Lastenlapset, mies ja poika, parempi ottaa jalat allensa kun tulevat kyläilemään ja mennä vaikka leffaan, saavat rauhassa jutella ja olla.
Niistä on kiva narista ja naisseurassa valittaa, mutta OIKEASTI anoppi on ihan hyvä nainen, ja arvostan häntä myös monessa.
Ihmiset harvoin on mustavalkoisesti joko hyviä tai kamalia, eikä pienestä miniän valittamisesta kannata päätellä, että anoppi hänestä olisi pelkästään kauhea.
Vierailija:
Ihmiset harvoin on mustavalkoisesti joko hyviä tai kamalia, eikä pienestä miniän valittamisesta kannata päätellä, että anoppi hänestä olisi pelkästään kauhea.
anoppi kannustaa ja rohkaisee, juttelee kaikesta maan ja taivaan väliltä mutta miehen siskon mielestä meillä on kaikki huonoa, seinien väristä ja pullan mausta lähtien. Huomauttelee jatkuvasti muiden (eikä pelkästään katkeran allekirjoittaneen) painosta, hiustyylistä, vaatteista, tekemisistä ja sanomisista. Häntähän ei voi arvostella, koska hän on yh ja hänellä on rankkaa yksin. Ja sitten vielä kun ollaan miltei samanikäisiä niin koko miehen suku olettaa että meillä on oi niin mukavaa keskenään, joten mistään sosiaalisesta tilanteesta ei voi ko. ihmistä näkemättä selvitä. Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä kun etäisyyttä ei voi ottaa edes sukupolvien välistä kuilua syyttäen?? Help?
Vierailija:
muutaman kerran todella loukkaavia asioita. Nyt en enää siedä häntä. Olen kyllä turpa kiinni ja hymyilen, mutta sisälläni en siedä häntä!
Vierailija:
Nöyristelyä ei tässä kukaan ehdota, vaan normaalia aikuista suhtautumista toiseen ihmiseen. Että annatte anopin sanoa mielipiteensä (sehän on hänen poikansa lapsi, josta saa vähän mielipidettä sanoakin), punnitsette sitä ja teette sitten ratkaisunne.
Eikä niin, että koette kaikki mielipiteet käskyiksi tai arvosteluksi teitä itseänne kohtaan.
(Tuota mainitsemaani imetystilannetta on mahdoton arvioida noilla yksityiskohdilla, mutta aivan takuulla siinäkin olisi voinut rauhallisesti ottaa vauvan imetettäväksi, jos ja kun anoppikaan ei vauvaa saanut rauhoittumaan.)