ARVOSTETAANKO PIENIÄ POIKIA VÄHEMMÄN KUIN TYTTÖJÄ...
...vai olenko kahden pienen pojan äitinä vainoharhainen. Välillä vain tuntuu, että päiväkodeissa ihaillaan ja kehutaan tyttöjä, heidän kampauksiaan tai uusia vaatteita, mutta pientä poikaa ei kehuta samalla tavalla ollenkaan. Tietty ei se kehuminen ole kaiken a ja o, mutta kun sitä kuitenkin pikku prinsessoille tehdään, niin miksi ei pikku prinsseille?
Myös eräät tuttavat, joilla on itsellä tyttöjä, ovat aika välinpitämättömiä poikia kohtaan, ne vain riehuvat ja tappelevat ja sotkevat....uskomatonta kun samaan aikaan omat tytöt tekevät juuri noita asioita, mutta sitä ei huomata, huomataan vain vaaleanpunaiset helmat.....
Myös juhlissa olen törmännyt näihin kommentteihin, ja huomaan kuinka lapsikin hämmentyy.... sukulaistäti tulee kehumaan minulle kuinka kauniisti tytöt ovat puettu häihin, vieressä seisovat pienet herrasmieheni pikkusmokit päällä ja tuntevat itsensä oikein komeiksi, mutta tätipä ei edes vilkaise heitä, mitä lie rupisammakoita taskussa....
Olen monesti törmännyt tähän tilanteeseen, ja se kyllä loukkaa, koska en itse ajattele kahden pojan äitinä, että tytöt olisivat jotenkin b-luokan lapsia, mutta toisin päin tämä yhtälö kuitenkin toimii....omat poikani ovat aika rauhallisia ja kasvatettuja, vaikken sitä rauhallisuutta sen enempää suitsutakaan, olkoon jokainen oman luonteisensa, tyttönä tai poiikana. Mutta sitten nämä yleistykset ja leimaamiset alkavat nyppiä, vai kuvitelenko vain?
Kommentit (10)
Luulen että poikia osataan arvostaa vasta kun sellaisen saa. Minäkin olen huomannut että moni jolla ei ole vielä lapsia tai tyttölasten äidit ihailevat enemmän tyttöjä. Ehkä äidit eli naiset eivät oikein osaa käyttäytyä poikien kanssa, ns. koetaan että se on vähän vieras alue...??
Niin siinä testattiin aikuisten suhtautuminen vauvaan kun vauvalle puettiin vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset potkarit. Kaikki aikuiset olettivat vaaleanpunaisiin potkareihin puetun vauvan olevan tyttö ja vaaleansinisiin poika, vaikka kyseessä oli koko ajan sama poika-vauva. Heidän suhtautumisensa oli hyvinkin erilaista kun luulivat kyseessä olevan tyttö. Tyttöä helliteltiin ja hänelle leperreltiin kuin söpö ja suloinen hän on ja poikaa taas hyppyytettiin sylissä ja kehutiin kuinka voimakas hän on jne. Että oiskohan suhtatuminen tästä lähtöisin? En menisi sanomaan että kyseessä sentään olisi ihan arvostus-asia, vaan " vain" se että poikiin suhtaudutaan eri tavalla. Katsotaan etteivät pojat tarvitse kehuja ulkonäöstään, vaatteistaan jne ja heidän pitää olla pienestä pitäen vahvoja ja ei saa turhaan itkeä jne jne..
Itselläni on poika, kohta 3v täyttävä, pieni hurmuri. On ollut aika jännää huomata se, että miten ihmeissään ihmiset yleensä ovat kun hän käyttäytyy hyvin! Ihmetellään suureenkin ääneen jossain virastossa tms. että miten voi pieni poika istua noin nätisti paikallaan. Sitä kait pitäisi kiivetä pitkin seiniä, että olisi " normaali" poika.
Mutta summa summarun, suhtautuminen tyttöihin ja poikiin on erilaista, sille ei voine mitään tehdä, paitsi pitää itse huolen, ettei lapsia kohtele eri tavalla vain siitä syystä mitä sukupuolta he sattuvat edustamaan.
Kyllähän poikalapsiin ja tyttölapsiin erilailla suhtaudutaan. Varsinkin ulkonäön ja kiltin käytöksen osalta kehutaan enemmän tyttölapsia (tämä varmaan arvostuksen lisäksi luo tiettyjä odotuksia tyttöjen käytöksestä). Poikia kai kehutaan sitten fyysisyyden ja reippauden osalta (tämä sitten on kai toisenlaista arvostusta ja luo myös tiettyjä odotuksia). No edelliset hieman kärjistäen, mutta kertonee omalta osaltaan että pojissa ja tytöissä kiinnitetään huomiota erilaisiin asioihin.
No myönnän minäkin suhtautuvani poikalapsiin ja tyttölapsiin erilailla, mutta yritän kehua tyttöä fyysisyydestä (enkä vain ulkonäöstä ja käytöksestä) ja poikaa vastaavasti ulkonäöstäkin (enkä vain fyysisyydestä ja reippaudesta). Siitä huolimatta varmasti kuulun niihin ihmisiin, jotka huomaamattaankin ja tietoisesti suhtautuvat poikiin ja tyttöihin erilailla (pienten alle 3-4v osalta tämä on ehdottomasti tiedostamatonta, isommilla lapsilla opittua minkälainen toiminta lapsiin uppoaa).
Se mitä arvostuksella tarkoitetaan on sitten ehkä eri asia. Usein aikuisten käytökseen vaikuttaa enemmän opitut asiat ja nämä sukupuolisidonnaiset odotukset, kuin että kyseessä olisi että tyttöjä arvostetaan enemmän.
Itsellä on 2 vuotias aivan ihana ja kiltti poika ja olen huomannut että monet kehuvat tyttöjen vaatteita enemmän kun poikien vaatteita ja se ärsyttää.Lisäksi kaverit joilla on vaan tyttöjä niin puhuvat miten pojat hitaammin oppivat mukamas kaiken ja tuollaista kuulee paljon.Sitten on niitä ketkä tekevät paljon lapsia ja salaa toivovat luultavasti poikaa mutta kun tyttö tulee joka kerta niin keksivät pojista pahaa. Olen itse hellinyt poikaa.Halittanut ja suukittanut ja olen läheinen hänen kanssaan.Minusta ainut asia joka eroittaa hänet tytöstä ulkonäkönsä lisäksi on autoilla leikkiminen. En ymmärrä miksi poikia ja tyttöjä pitäisi kohdella eri tavoin.Poika tykkää leipoa ja tehdä ruokaa ja tiskata.Tyttöä itsellä ei vielä ehkä ole.Mahassa olevan vauvan sukupuolta en tosin tiedä.Pojat ja tytöt ovat varmasti ihan yhtä ihania ja se luonnehan sen tekee että millainen lapsi on.Sitä paitsi oma lapsi on aina se paras olipa mitä sukupuolta vaan.Kyllä silti monesti poikia ei hellitä niin paljon kun tyttöjä ja heitä ei kehuta niin paljon.ON tosin kokemuksia myös siitä miten eräät taas arvostavat poikia enemmän kun tyttöjä koska ovat poikia.Kai niitä lyötyy kumpaankin suuntaan ihmisiä.Itse en panisi pahaksi jos toinen poika tulis koska pojat on upeita.Ja tyttö olisi kanssa upea juttu joten en ymmärrä miten sukupuolella on niin valtava merkitys.Ja sekin että tyttö ois isän kanssa läheisempi ja äiti pojan on varmasti tekaistu juttu.
ja vauvapoika ihanista hymykuopistaan. Itse kehun poikani kauniiksi jne. varsin usein. Mutta monet ihmiset sivuttavat heidät kokonaan ja esim. mummoni on leimannut heidät jo heti kättelyssä villeiksi ja vintiöiksi vaikka käyttäytyvät ihan yhtä hyvin kuin tytötkin. Meillä on myös pieni tyttö joten vertailua on helppo tehdä. Tyttö saa kaiken kiitoksen ja huomion ja pojat torut vaikka usein tyttö on ollut pahanteossa ja pojat kiltisti. Korpeaa välillä tosi pahastai tämmöinen. Meillä edes leikit ei erota lapsia sillä poika leikki poneilla ja barbeilla yhtä sujuvasti kuin tyttö autoilla ja yhdessä touhuavat.
Asun lasteni kanssa ulkomailla ja ainakin täkäläisessä kulttuurissa arvostetaan poikia, kuten myös poikien äitejä huomattavasti enemmän kuin tyttöjä tai tyttöjen äitejä.
Minulla on yksi tyttö ja yksi poika, enkä oikeastaan voi sanoa huomanneeni ympäristön suhtautuneen heihin merkittävästi eri tavalla.
Stereotyyppisiä odotuksia ja ajatuksiahan ihmisillä on paljon sen suhteen, miten " villi" tai " kiltti" kenenkin pitäisi olla. Mutta nyt kun miettii tuota ympäristön suhtautumista, niin minusta tuntuu, että myönteistä huomiota ja mukavia sanoja on kumminkin tullut molemmille.
Asuin esikoistytön kanssa kulttuurissa, joka on hyvin miesvaltainen, mutten sielläkään huomannut, etteikö naista ja tyttöä sinänsä olisi arvostettu. Ulkonäkopohjaista huomiota siellä kyllä tuli enemmän, nyt kun asiaa ajattelee.
Poikahan oli ennen vanhaan se nimen ja talon jatkaja, joten ainakin vanhemmilla sukupolvilla on osalla korkeampi arvostus poikaa kohtaan.
Kun aikoinaan itse kuvittelin saavani lapsen, oli se mielikuvissa aina tyttö. Johtuu varmaan siitä, että oma lapsuus oli tyttövoittoinen eikä minulla ollut mitään hajua poikien maailmasta. Kun reilusti parikymppisenä kuulin vanhasta leikkikaveristani, että hänellä on kolme poikaa, kävi mielessä säälin ailahdus. Tuli sellainen olo, ettei hänellä ole lapsia ollenkaan, " vain" poikia, niin aivottomalta kuin se nyt kuulostaakin.
Lapsettomuusaikana hoin itselleni, että ihan sama saako tytön vai pojan, kunhan saa vauvan. Salaa kuitenkin toivoin tyttöä. Kun kaksosraskaus varmistui, toivoin että edes toinen olisi tyttö. Yllättäen, kun ultrassa varmistui kaksi poikaa, tulikin oikein kolahdus: VAU! Kaksi poikaa! Vauvoista tuli siis samantien persoonia, pieniä poikia jotka kasvoivat sisälläni. Eikä edelleenkään ole yhtään sellainen olo, että ovat vain poikia. Ovat ihania pieniä persoonia joiden tunneskaala vaihtelee päivän mittaan kolmevuotiaitten tarmolla herkkiksestä hirviöksi.
Ainoastaan silloin harmittaa, kun on juhlan aika. Voi niitä kaikkia ihania kolttuja, joita kaupasta löytyy! Muuten ajatus tyttölapsesta tuntuu vieraalta. Kaikki frillahaalarit, trikoot ja hienosteluhatut ovat niin kaukana meidän maailmastamme. En silti enää arvota lasta sukupuolen perusteella. Molemmat ovat ihania ja molempia tarvitaan.
Meidän poikia huomioidaan kyllä ihan kiitettävästi. Kaksi samankokoista taniaista tuntuu viehättävän monia.
Meillä on kolme molempia ja olen ollut aina sitä mieltä että tytöt saapi enempi lahjoja ym...(määrällisesti ainakin) huomiota ja ms.
Itsellä oli kaksi poikaa ja sitten tuli kaksoset josta toinen oli tyttö. Olin tietysti onnellinen että oli tyttökin mutta se miten ihmiset suhtautu silloin kahteen isoonveljeen ja kaksosveljeen -olivatkuin ilmaa.
Jo sairaalassa ON SE NIIN KIVA KUN ON TYTTÖKIN jutut kypsytti totaalisesti. Olin mielessäni odottanut kahta poikaa ja tiesinkin että toinen on poika ainakin. Olin vain toodella kiitollinen elävistä ja suht terveistä lapsista (isäni kaksosveli aikoinaan kuollut synnytyksessä)
Toka tyttömme oli sitten taas jo kaikki yhteensä.
Nuorimmasta tytöstä ei vielä ainakaan kovin voimakasta tapausta ole ilmennyt..josko tämä olisi se rauhallinen tyttö heh heh... 1v 2kk joka kiipeilee pahemmin kuin naapurien samanikäiset pojat.
Oma mielipiteeni on että pojat ovat olleet selvästi helpommat tapaukset kun tyttömme.
Joskaaan en laske sitä että tottahan se on että pojat tarvii tilaa ympärilleen enmmän kuin tytöt yleensä. Mutta ei se poikia tuhmaksi tee.
Murrosikäisenäkin ovat pojat olleet helpompia kuin tuo vanhin tyttö...
3vilkkaan erilaisen pojan ja 3 vilkkaan tytön äiti
tytöt ovat. Musta on tämän myötä tullut myös vähän vainoharhainen ja oikea poikien puolestapuhuja! Olin itse muutama kuukausi aiemmin synnyttänyt ensimmäisen poikani, kun kaveri soitti laitokselta ja hehkutti kuinka ihanaa oli, kun hän sai toisen tyttären kun kyllä tytöt on niin ihania. Mulla vielä hormonit hyrräs, ja pahastuin kyllä aikalailla. Minä itse en varmaan ymmärtäisi poikien maailmasta mitään ilman omiani, ja olen ikionnellinen että olen poikani saanut! Olen myös todennut että nämä ystäväni joilla on tyttöjä, eivät osaa luontevasti käyttäytyä poikien seurassa...
Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka pitkän sepustuksen, mutta jätetään tähän! Kaikki lapset on yhtä ihania, olkoon sitten tyttöjä tai poikia!