Kuolemanpelko, joka vaikuttaa ammatinvalintaankin

Viime aikoina olen alkanut yhä enemmän pelätä kuolemaa.
Haaveeni on opiskella sairaanhoitajaksi tai jopa lääkäriksi ja työskennellä myös kehitysmaissa avustustyössä. Mutta pelkään vakavia tarttuvia tauteja, luonnonkatastrofeja ja muita vaaroja. Olen halunnut ensihoitajaksi tai poliisiksi, mutta pelkään vaarallisia asiakkaita, jotka voivat olla väkivaltaisia tai aseistettuja. Pelkään kuolemaa ihan hirveästi, ja noissa ammateissa se tulee vastaan: joudun vähintäänkin kuolevia tai kuolleita.

Rakastan matkustamista. Haluaisin nähdä koko maailman, mutta niin paljon voi tapahtua. Haluaisin harrastaa rohkeita extreme-lajeja ja -temppuja, mutta pelkään että käy huonosti.
Myös lentäminen jännittää. Olen myös haaveillut koko ikäni matkustamohenkilökunnan työstä, ja toisaalta lentokoneessa nautin ihan hirveästi lentämisestä, taivaan katselusta ja ihan kaikesta. Samalla kun päässä kolkuttaa se pelko, että mitä jos...

Tiedän, että varmaan todennäköisemmin kuolen kotona liukastuessani kylpyhuoneessa tai muuta vastaavaa. Se olisi vielä niin tyypillistäkin, mulle kun aina sattuu ja tapahtuu.
Kärsin lievästä masennuksesta. Luulin, että masentuneena pikemminkin on välinpitämätön elämää kohtaan, mutta mulla on ihan todella suurin elämänjano. Ja samalla kuolemanpelko, en halua vielä pois. Joka päivä kaikenikäisiä kuolee ja hyviä ihmisiä lähtee liian aikaisin.

Miten päästä pelosta eroon?