miksi ihmiset, joilla on huonot geenit, tekee lapsia?

Ei se mitään!se on toki yleinen ja vakava myös.

Suomi on vapaa maa ja täällä saa tehdä lapsia kuka vaan haluaa. 

Vaikka mies ja nainen olisivat huippuja geeneiltään, silti jokin voi mennä pieleen niin sikiön kehitysvaiheessa, kuin synnytyksessäkin. 

Huippugenit omaavat vanhemmat eivät välttämättä saa tervettä lasta. 

Vierailija kirjoitti:

eikö nää huonogeenitset tajua että he aiheuttavat lapsilleensa ikuisen helvetin, kun tietoisesti rumina synnytetään lapsia. rumat joutuu kiusaamisen kohteeksi eikä rumuudelle voi tehdä mitään siinä missä lihavuudelle.

Aloituksesi perusteella kuulut siihen porukkaan, jonka ei pitäisi antaa lisääntyä. Huh! Mistä teitä "älykköjä" riittää?

Mietinkin tässä just, että mihin voi valittaa, kun miehellä on ollu lapsena vinot hampaat eikä ole sitä mulle koskaan "muistanut" kertoa, nyt sitten lapsparat joutuvat ravaamaan oikomishoidoissa. Saako lisääntyä siis nekään, joihin on tehty pientä pintaremonttia? Voi tulla susirumia lapsia, missä on puolison kuluttajansuoja?!

Vierailija kirjoitti:

Suomi on vapaa maa ja täällä saa tehdä lapsia kuka vaan haluaa. 

Vaikka mies ja nainen olisivat huippuja geeneiltään, silti jokin voi mennä pieleen niin sikiön kehitysvaiheessa, kuin synnytyksessäkin. 

Huippugenit omaavat vanhemmat eivät välttämättä saa tervettä lasta. 

Ei ne hyvät geenit aina tuota hyvää tulosta, mutta entäpä sitten ne, jotka tietoisesti kantaa geenivirhettä tai geeneistä löytyy oppimisen ongelmia, ADHD:ta tai autoimmuunisairauksia? Ajattelevat vaan omia toiveita ja tarpeita eikä lapsen parasta. Samaa sanon niistä kehareista, jotka ei osaa ees itestäänsä huolehtia, haluaa lapsia. Onko mikään ihme, miksi näitä lapsia huostaanotetaan? Paikkakunnalla, missä asun, asuu lievästi kehitysvammainen tai heikkolahjainen äiti, jolla on samanlaisen miesystävänsä kanssa kaksi lasta. Nainen osaa lukea ja kirjoittaa mutta miehellä on sitten lukemisen ja kirjoittamisen kanssa jonkinlaisia vaikeuksia. Molemmat ovat osa-aikaeläkkeellä käyden avotöissä vanhemman lapsen ollessa koulussa ja nuorimman eskarissa. Poikalapsi on 3. luokalla ja kyllä jo näkee, että on vanhemmistaansa terävämpi. Tosin voihan ala-asteen lopussa tai yläasteen alkaessa vaikeudet alkaa, sitä ei voi tietää mutta tähän asti lapsilla kehitys on edennyt kun on toimintaterapia ja päivähoito tullut kuvioihin. Joku kummin kaltainen henkilö pitäisi olla lapsilla näissä tapauksissa jos näin sattuu käymään, mutta kannustaa ei todellakaan pidä. Tässä maailmassa on jo paljon Eerikan kaltaisia lapsia vailla turvallista ja rakastavaa kotia, pitääkö tehdä tietoisesti huostaanotettavia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on vapaa maa ja täällä saa tehdä lapsia kuka vaan haluaa. 

Vaikka mies ja nainen olisivat huippuja geeneiltään, silti jokin voi mennä pieleen niin sikiön kehitysvaiheessa, kuin synnytyksessäkin. 

Huippugenit omaavat vanhemmat eivät välttämättä saa tervettä lasta. 

Ei ne hyvät geenit aina tuota hyvää tulosta, mutta entäpä sitten ne, jotka tietoisesti kantaa geenivirhettä tai geeneistä löytyy oppimisen ongelmia, ADHD:ta tai autoimmuunisairauksia? Ajattelevat vaan omia toiveita ja tarpeita eikä lapsen parasta. Samaa sanon niistä kehareista, jotka ei osaa ees itestäänsä huolehtia, haluaa lapsia. Onko mikään ihme, miksi näitä lapsia huostaanotetaan? Paikkakunnalla, missä asun, asuu lievästi kehitysvammainen tai heikkolahjainen äiti, jolla on samanlaisen miesystävänsä kanssa kaksi lasta. Nainen osaa lukea ja kirjoittaa mutta miehellä on sitten lukemisen ja kirjoittamisen kanssa jonkinlaisia vaikeuksia. Molemmat ovat osa-aikaeläkkeellä käyden avotöissä vanhemman lapsen ollessa koulussa ja nuorimman eskarissa. Poikalapsi on 3. luokalla ja kyllä jo näkee, että on vanhemmistaansa terävämpi. Tosin voihan ala-asteen lopussa tai yläasteen alkaessa vaikeudet alkaa, sitä ei voi tietää mutta tähän asti lapsilla kehitys on edennyt kun on toimintaterapia ja päivähoito tullut kuvioihin. Joku kummin kaltainen henkilö pitäisi olla lapsilla näissä tapauksissa jos näin sattuu käymään, mutta kannustaa ei todellakaan pidä. Tässä maailmassa on jo paljon Eerikan kaltaisia lapsia vailla turvallista ja rakastavaa kotia, pitääkö tehdä tietoisesti huostaanotettavia lapsia?

Korjauksena että päivähoitoihan oli ja meni, siellä sai terveiden seuraa eikä olla pelkästään vanhempiensa luona. Hyvä kun edes näiden vanhempien vanhemmat ja siskot ovat auttamassa Kela-asioissa yms. On myös ammattiauttajia, jotka käy muutaman kerran viikossa auttamassa niissä haastavimmissa asioissa, mutta nämä ammattihenkilötkin vaihtelee. Ja lasten isällähän nimenomaan on vaikeuksia lukea ja kirjoittaa esim. pitkiä lauseita, ei siis oo lukihäiriöstä kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Mietinkin tässä just, että mihin voi valittaa, kun miehellä on ollu lapsena vinot hampaat eikä ole sitä mulle koskaan "muistanut" kertoa, nyt sitten lapsparat joutuvat ravaamaan oikomishoidoissa. Saako lisääntyä siis nekään, joihin on tehty pientä pintaremonttia? Voi tulla susirumia lapsia, missä on puolison kuluttajansuoja?!

Puolison teini-iän mahdollinen akne kannattaa myös ottaa selville. Hyi kuolisin ällötyksestä jos kodissani kulkisi joku aknenaamainen lapsi! Mun geeneillä ei ainakaan ole tollaista virhettä. Ne näppylät voi myös aiheuttaa kamalia arpia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä provo, onhan?

 

Ei ulkonäkö vaikuta elämässä selviytymiseen mitenkään, eikä lyhyyskään, vaikka äitini ei pidä isääni miehenä hänen ollessa lyhyt. 

Kyllä mun mielestä perhettä perustaessa pitäisi katsoa aivan muuta kuin ulkonäköön; perinnöllisiä sairauksia ja vammoja. Näissä tapauksissa voisi miettiä adoptiota, vaikkei se ole helpoin, nopein ja halvin tapa saada lapsi, mutta silti. Pitääkö lapsen olla  silläkin ehdolla oma, että sillä tulee olemaan oppimisvaikeuksia yms?

Tunnen itse tällaisen perheen, jossa on kolme vaikeavammaista lasta ja nuorin on ainoa geenivirheeltä välttynyt lapsi. Näillä kolmella vaikeavammaisella lapsella on AGU-tauti, joka on aineenvaihduntasairaus, joka aiheuttaa valkuaisneen aspartyyliglukosamiin kertymistä soluihin tuhoten aivosolujen osia. Juuri tämän takia sairaus johtaa vaikeaan kehitysvammaisuuteen. Tällä hetkellä 15-vuotias on taantunut 6-vuotiaan tasolle ja 24-vuotiaat kaksoset ovat jo sitä pienemmän lapsen tasolla, sairauksiakin on jo alkanut ilmenemään näillä kaksosilla. AGU-tautiset ovat siis alussa terveen lapsen oloisia, mutta leikki-iässä ero ikätoveroihin kasvaa ja oppiminen hidastuu. Koululaisina nämä lapset ovat lievästi tai keskitasoisesti kehitysvammaisen tasolla. Murrosiässä taso laskee 6-vuotiaan tasolle. Tasojen laskiessa tulee monenlaisia vaikeuksia kuten unihäiriöitä, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden vaikeuksia, motoriikan ja puheen häiriöitä. AGU-tautiset kuolevat alle 50-vuotiaina ja ennen kuolinvuosiaansa taso laskee 2-vuotiaan tasolle, minkä takia muisti ja muut taidot heikentyy ja sanatkin häviää. Aikuisena alkaa tulemaan kuvioihin reumaa ja luukatoa. 

Ihan tästä sivusta katsottuna mietin, että eikö tullut heti ensimmäisen tai toisen lapsen jälkeen mieleen, ettei kannata ruveta tekemään enää lapsia, koska ne seuraavatkin tulee todennäköisemmin olemaan AGU-tautisia, mutta ei käy, koska he eivät halua vieraan ihmisen lasta ehdottaessani adoptiota vaihtoehdoksi. Onko tuo oikeasti hauskaa? Lapsetkaan tuskin nauttii tilastaansa. 

Perheen nuorin ja terve 13-vuotias on jäänyt sivulle vanhempien hoitaessa erityislapsiaansa ja itkevät, kun on rankkaa. Totta kai se on rankkaa. Olen joskus sitä mieltä, että tämmöiset geenit pitäisi karsia, koska onhan insestikin samasta syystä laitonta - riski saada vammaisia ja sairaita jälkeläisiä. Mutta toisaalta siinä mentäisiin Hitlerin rotuoppien puolelle ja tämmöinen vaan aiheuttaisi todennäköisemmin ennakkoluuloja vammaisia, ihan jopa niitäkin, joilla aivot pelaa, kohtaan. Ennemmin siis kannattaisin valistusta, jossa tiedostetaan riskit yms. 

Mielestäni insestissä kirkkaasti pienin ongelma on vammaiset lapset.

Siis kenen suvussa ei muka ole perinnöllisiä sairauksia? Jos autoimmuunisairaudet, sydänsairaudet, syöpäalttius sulkisi pois "jalostuksesta" niin ihmissuku sammuisi aika nopeasti. Ei se että noita on suvussa tai itsellä tarkoita että ne 100% varmuudella tulee jälkeläisille.

Tätä voi yrittää edesauttaa valitsemalla kumppanin ilman hormonaalisen ehkäisyn käyttöä, hormonaalinen ehkäisy sotkee ihmisen kykyä valita hajuaistin perusteella geneettisesti yhteensopiva (ts erilaisen immuunijärjestelmän omaava) puoliso.

Eri asia tietysti AGU, INCL yms vakavat ja suurella todennäköisyydellä periytyvät geenivirheet, jos tietäisin riskin olevan olemassa miettisin kyllä lapsentekoa kaksi kertaa.

Muistakaa että geenit säätelee ihmisen ominaisuuksia vain osittain, ympäristöllä on myös suuri merkitys. Lisäksi esim rumalla ihmisellä, diabeetikolla yms voi olla roppakaupalla myös "hyviä geenejä". esim koirajalostuksessa ollaan menty perse edellä puuhun kun on keskitytty vain tiettyihin sairauksiin, ulkonäköön jne. Monet rodut ovat jo lähes elinkelvottomia. Lajin/rodun elinkelpoisuuden kannalta on tärkeää saada koko geenipoolin monimuotoisuus käyttöön.

Lisäksi geeni joka tietyissä olosuhteissa on huono voi joskus olla toisaalla hyvä. Esim sirppisoluanemia, jossa punasolujen epämuodostuma suojaa malarialta. Sattuneesta syystä yleisempi sairaus Afrikassa. Samoin suomalaisten aikanaan hyödyksi ollut hyvä "rehunkäyttökyky" altistaa nyt vauraampina aikoina 2 tyypin diabetekselle ja sydänsairauksille. Silti noille geeneille voi taas joskus olla käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietinkin tässä just, että mihin voi valittaa, kun miehellä on ollu lapsena vinot hampaat eikä ole sitä mulle koskaan "muistanut" kertoa, nyt sitten lapsparat joutuvat ravaamaan oikomishoidoissa. Saako lisääntyä siis nekään, joihin on tehty pientä pintaremonttia? Voi tulla susirumia lapsia, missä on puolison kuluttajansuoja?!

Puolison teini-iän mahdollinen akne kannattaa myös ottaa selville. Hyi kuolisin ällötyksestä jos kodissani kulkisi joku aknenaamainen lapsi! Mun geeneillä ei ainakaan ole tollaista virhettä. Ne näppylät voi myös aiheuttaa kamalia arpia.

Kaksi mun elämäni suurinta ihastusta on ollut aknenaamaisia tyttöjä ja joillain akne jatkuu vielä kolme-nelikymppisenäkin.

Se että ei itse pidä jostain piirteestä ihmisessä ei tarkoita että tällä piirteellä olisi jollekkin toiselle mitään merkitystä.

Entä jos on ruma ja älykäs? Tai lyhyt mies mutta fiksu? Oon "lyhyt" (170 cm) ja suvussani on mua 5 cm lyhyempiä miehiä. Lyhyydestä huolimatta pärjäämme ja taskussani on kaksi yliopistotutkintoa. Voi kauheeta, nyt joutuu kaksi poikaani kärsimään lyhyydestäänsä ja heille tullaan varmasti vittuilemaan: "Et ole mies, et tule ikinä saamaan maista.".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aa, eli on ok että ihmiset joilla on ykköstyypin diabetes, verisuonitauteja ja koko suku täynnä keuhkosyöpää, tekevät lapsia mutta auta armias jos pärstä on kuin petolinnun perse niiiiiiiin....

Diabeetikot saa usein terveitä lapsia vaikka raskaus voi olla vaikeaa.toivon ettei tuollaista tietoa levitettäisi. Eikä se edes periydy kuin tosi harvoin.

Mikä on harvoin? Jos kuudesosalla suvusta (oma sukuni) on 1-tyypin diabetes, niin en sanoisi että harvoin. Lapsi voi olla terve, mutta lapsenlapsi ei enää välttämättä olekaan. Toki ne terveet sisaruksetkin voi saada diabeteslapsen, sama virhegeeni niilläkin luultavasti on. Joskus se tulee harvemmin, toisinaan useammin... mutta perinnöllinen se kuitenkin on. Samoin kun tietyt syövät ovat voimakkaasti periytyviä. Tai alttius niille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on vapaa maa ja täällä saa tehdä lapsia kuka vaan haluaa. 

Vaikka mies ja nainen olisivat huippuja geeneiltään, silti jokin voi mennä pieleen niin sikiön kehitysvaiheessa, kuin synnytyksessäkin. 

Huippugenit omaavat vanhemmat eivät välttämättä saa tervettä lasta. 

Ei ne hyvät geenit aina tuota hyvää tulosta, mutta entäpä sitten ne, jotka tietoisesti kantaa geenivirhettä tai geeneistä löytyy oppimisen ongelmia, ADHD:ta tai autoimmuunisairauksia? Ajattelevat vaan omia toiveita ja tarpeita eikä lapsen parasta. Samaa sanon niistä kehareista, jotka ei osaa ees itestäänsä huolehtia, haluaa lapsia. Onko mikään ihme, miksi näitä lapsia huostaanotetaan? Paikkakunnalla, missä asun, asuu lievästi kehitysvammainen tai heikkolahjainen äiti, jolla on samanlaisen miesystävänsä kanssa kaksi lasta. Nainen osaa lukea ja kirjoittaa mutta miehellä on sitten lukemisen ja kirjoittamisen kanssa jonkinlaisia vaikeuksia. Molemmat ovat osa-aikaeläkkeellä käyden avotöissä vanhemman lapsen ollessa koulussa ja nuorimman eskarissa. Poikalapsi on 3. luokalla ja kyllä jo näkee, että on vanhemmistaansa terävämpi. Tosin voihan ala-asteen lopussa tai yläasteen alkaessa vaikeudet alkaa, sitä ei voi tietää mutta tähän asti lapsilla kehitys on edennyt kun on toimintaterapia ja päivähoito tullut kuvioihin. Joku kummin kaltainen henkilö pitäisi olla lapsilla näissä tapauksissa jos näin sattuu käymään, mutta kannustaa ei todellakaan pidä. Tässä maailmassa on jo paljon Eerikan kaltaisia lapsia vailla turvallista ja rakastavaa kotia, pitääkö tehdä tietoisesti huostaanotettavia lapsia?

kait nyt 9-10-vuotias poika jo tieotoinen siitä miksi hänen vanhempansa eivät osaa samoja asioita kuin hän? Tuon ikäinen jo ymmärtää asioita ja ihmettelee miksi on muita aikuisia ympärillä auttamassa. Sen voi selittää yksinkertaisestikin, esim. kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, kehittyy eri lailla ja sen takia eivät osaa asioita. Kehitysvammasta ei kannata vielä mainita. Kaikesta huolimatta tällaisten ei pidä tehdä lapsia mutta nyt kun vahinko on taphtunut niin sitten pitää tukea ja ympärille terveitä aikuisia. Lapsihan voi saada traumoja tuosta kun "tyhmät" vanhemmat eivät osanneet auttaa läksyissä tai murrosiän ongelmissa. Luulen lapsen saavan enemmän traumoja tuollaisista vanhemmista kuin terveistä homovanhemmista. 

Minua oikeasti järkyttää se, kun sellaiset ihmiset jotka tietävät aiheuttavansa lapselleen suuren riskin sairastua johonkin parantumattomaan, tuskaisen kuoleman aiheuttamaan sairauteen (yhtenä esimerkkinä nyt vaikka Huntingtonin tauti, mikäli äiti on riskistä tietoinen) pelaavat venäläistä rulettia ja tekevät lapsia. Osoittaa minusta aivan pohjatonta itsekkyyttä ja epäkypsyyttä, että oma halu hankkia vauva on niin pitelemätön että se menee lapsen hyvinvoinnin edelle.

Ugly people make cute kids.

Kaikkiin provoihin mekin ryhdytään kommentoimaan.

Minä tiedostan tämän, ja olen siksi päättänyt olla hankkimatta lapsia. Tajusin jo kauan sitten että minulla on huonolaatuiset geenit, lapseni kärsisivät jos he joutuisivat kantamaan minun geenejäni. Siksi 24-vuotiaana päätin että en halua lapsia, ja nyt 31-vuotiaana minulla ei onneksi tietääkseni ole vieläkään lapsia.

En kuulu ollenkaan niihin miehiin jotka valittavat siitä että naiset menevät vain "hyvälaatuisten miesten perään". Sehän on loistava juttu! Tuen täysin sitä että vain alfa-urokset lisääntyvät. Se parantaa selkeästi ihmisten geenipoolia, ja naiset saavat olla iloisia siitä että he lisääntyvät hyvägeenisten kanssa. Mielestäni meidän pitäisi tukea enemmän sitä että naisille valikoituu hyvälaatuisia miehiä, ihan yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti järkyttää se, kun sellaiset ihmiset jotka tietävät aiheuttavansa lapselleen suuren riskin sairastua johonkin parantumattomaan, tuskaisen kuoleman aiheuttamaan sairauteen (yhtenä esimerkkinä nyt vaikka Huntingtonin tauti, mikäli äiti on riskistä tietoinen) pelaavat venäläistä rulettia ja tekevät lapsia. Osoittaa minusta aivan pohjatonta itsekkyyttä ja epäkypsyyttä, että oma halu hankkia vauva on niin pitelemätön että se menee lapsen hyvinvoinnin edelle.

Se on niin ikävä, ettei asioita mietitä lapsen näkökulmasta näissä tapauksissa, vaan sen siteen muodostuminen mahassa olevaan lapseen, synnytyksen kokeminen ja geenien jakaminen on niin tärkeää.

Tunnen toisenkin tällaisen tapauksen, tosin eivät ole terveitä/vammattomia geenivirheen kantajia, vaan kyseessä on Asperger-ihminen, joka haluaa AS-poikaystävänsä kanssa lapsen. Tällä tuttavallani AS on lievimmästä päästä, kun taas avomiehellä se on vaikea. Molemmat ovat lukion käyneet, mies on nyt työelämässä nuoriso-ohjaajana ja tuttava sitten opiskelee erityispedagogiikkaa. Molemmissa on erikoista se, että he rakastavat sosiaalisia tilanteita, molemmilla siis on ollut motivaatiota oppia sosiaalisiksi ja mieskin on tehnyt kovaa työtä sen eteen.  Sivusta katsottuna pariskunnalla hyvin menee, koska toinen on työelämässä ja toinen taas opiskelee. Mutta se lapsen hankkiminen, siinä näen punaista.

Ovat he kyllä toimintakykyisiä ja ihan hyvin soveltuvat ammatteihiinsa, mutta lapsen hankinnassa mättää juuri se itsekkyys. Pitävät he lapsista ja tuttavani on töissä ollessaansa saanut kuulla hoitavansa hyvin lapsia jne. Kaksipiippuinen juttu, hän voi olla hyvä äiti, mutta sitten se Aspergerin periytyminen mietityttää. Haluaako hän oikeasti samaa paskaa tai vielä pahempaa lapselleensa? Tätä asiaa olen ihan suoraan kysynytkin häneltä ja kysynyt, että miksei yrittäisi adoptiota, vaikka adoptio on vaikea prosessi ns. terveillekin. Syynä oli juuri, ettei hän halua vieraan ihmisen lapsia, ei halua lasta, jolla on muut geenit. Haluaa nähdä oman lapsensa kehittyvän ja kasvavan, haluaa isän/äidin hymyn, ominaisuudet yms. Kysyin, että mitä jos lapsella tulee olemaan AS tai muuuta sellaista, niin hän vastasi, että hän voi hyvin opettaa lapselle sosiaalisia taitoja, jos sillä tulee olemaan Asperger. 

Tämä tuttavani kuuluu näihin ihmisoikeuksien ja tasa-arvon ajajiin (mikä on tietysti hienoa) ja ei näe, jos kaksi lievästi kehitysvammaista haluaa lapsen, koska löytyyhän niitä huonoja vanhempia terveistäkin, kuten alkoholisteista. Mielestäni on turha verrata kehitysvammaisia niihin vammattomiin alkoholisteihin, narkkareihin tai muihin, jotka jättää lapsensa heitteille, vaikka apua siinäkin tilanteessa tarvitaan. 

huhheli huijaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aa, eli on ok että ihmiset joilla on ykköstyypin diabetes, verisuonitauteja ja koko suku täynnä keuhkosyöpää, tekevät lapsia mutta auta armias jos pärstä on kuin petolinnun perse niiiiiiiin....

Diabeetikot saa usein terveitä lapsia vaikka raskaus voi olla vaikeaa.toivon ettei tuollaista tietoa levitettäisi. Eikä se edes periydy kuin tosi harvoin.

Mikä on harvoin? Jos kuudesosalla suvusta (oma sukuni) on 1-tyypin diabetes, niin en sanoisi että harvoin. Lapsi voi olla terve, mutta lapsenlapsi ei enää välttämättä olekaan. Toki ne terveet sisaruksetkin voi saada diabeteslapsen, sama virhegeeni niilläkin luultavasti on. Joskus se tulee harvemmin, toisinaan useammin... mutta perinnöllinen se kuitenkin on. Samoin kun tietyt syövät ovat voimakkaasti periytyviä. Tai alttius niille.

totta,usein hyppää yhden sukupolven.mutta ympäristötekijät vaikuttavat puhkeamiseen ja geeniä kantaa tosi moni.vain harva suomalainen on turvassa 1 tai 2-tyypiltä.periytyvyys on jotain alle 5 % eli riski on pieni.

Siis milleen Asperger henkilön elämä on paskaa? Tuttavapiirissä tällainen henkilö ja hän on hyvin tyytyväisen oloinen uppoutuessaan omiin projekteihinsa. Käy töissä ja tienaa hyvin, viihtyy omassa seurassaan. Väitän että hänen omalta kannaltaan hänen elämänsä on tyydyttävämpää kuin monen taviksen, vaikka ulospäin vaikuttaa hieman erikoiselta persoonalta.

Miten määrittelet ihmisen jolla on huonot geenit? Jokainen ihminen kantaa ainakin kolmesta kymmeneen alleelia, jotka kaksinkertaisina eli homotsygoottisina esiintyessään olisivat kuolemaan johtavia tai sitten vakavia sairauksia aiheuttavia. Jokainen yksilö kantaa myös satoja tautigeenejä perimässään. Oleellista on siis se kenen kanssa lapsia hankkii. Jos puolisolla on samat tautigeenit, tulee lapsista helpommin sairaita yksilöitä. Monien sairauksien kohdalla geenit ovat kuin ladattu ase, mutta aseen laukaisemiseen tarvitaan ympäristöä, eli omilla elintavoilla voi vaikuttaa sairauksien puhkeamiseen.  Ulkonäön periytyminen on myös jossain määrin arpapeliä, joten lapsen tulevaa ulkonäköä on vaikea arvioida ennalta.