Viimeisellä kolmanneksella raskaana ja ihastunut toiseen mieheen!
Tilanne on siis se, että yhteisten tuttavien kautta olen tutustunut jo jokin aika sitten erääseen mieheen, jonka kanssa meillä on ollu puolileikillistä flirttiä jo pidempään.
Nyt kuitenkin tilanne on mennyt ns. vakavampaan suuntaan, mitään kovin fyysistä ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut.
Hauskintahan tässä on se, että olen pitkässä parisuhteessa, viimeisellä kolmanneksella raskaana, ja 35 vuotta. Mitä ihmettä??
Aiemmin olen pitänyt mahdottomana, että alkaisin minkäänlaisiin sivusuhteisiin, ja pidin ajatutakin jo aivan naurettavana, mutta nyt pyörii kyllä sukat jalassa sitä tahtia että.......! Tuntuu että olen ollut muumoituneena, ja nyt alkanut taas viimein veri kiertää :)
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Kuinka ratkaisitte tilanteen? Itse ajattelin pitää mieheen etäisyyttä, ja hankkia muuta ajateltavaa (vaikeaa..) ja odottaa mitä ajattelen kun vauva on syntynyt.
Mieheni ei tietenkään arvaa mitään. Hänestä raskaana oleva nainen on jo astunut rajan yli johonkin "mammalandiaan", jossa kaikista naisista tulee pelkkiä kakkavaippoja ajattelevia henkisiä babushkoita joita ei maalliset ilot enää kiinnosta.
Tietäisipä totuuden ;)
Kommentit (13)
No täällä 29v kolmen lapsen kotiäiti himoitsee eksäänsä ja koittaa pohtia, millä sen unohtais (oma mies vaan töissä ja lisää töissä eli makkarin puolella hiljaista, muuten omassa ei mitään vikaa!)
Toivossa vaan elettävä, että ohi menee nää tunteet ja ainakaan ei saa edetä ajatuksista tekoihin!
Puksautat tietysti nykyisen miehen pennun pihalle ja viettelet tämän uuden ihanan miehen tietysti ja rakastelette aina salaa vauvan päiväunien aikana, kun miehesi töissä. Saat iloa päiviisi. Tätähän sä toivoi kuulevasi?
Ihastua voi milloin vaan ja rakastuakkin eri elämäntilanteissa. Parasta on opetella hallitsemaan tunteitaan. Jos rakastat miestäsi, lapsen isää, mitä järjeä flirttailla toiselle ja ylläpitää lämpimiä tunteita? Sinuna olisin nyt vaikka 2 viikkoa ajattelematta miehiä ja keskittyisin urheilu tms. harrastukseen. Ihastuksia voi tulla ja mennä pitkissä parisuhteissa. Tärkeää on ettei ota niitä liian tosissaan kehitä niistä jotain vakavampaa. Niin ja kannattaa panostaa suhteeseen miehesi kanssa ja tehdä joysin hauskaa yhdessä nyt. Kun vauva syntyy parisuhdeaikaa on vähemmän. Eka vuosi ja yövalvomiset verottaa myös parisuhdetta, joten sitä pitää hoitaa varsinkin pikkulapsiaikana.
Vierailija kirjoitti:
Ihastua voi milloin vaan ja rakastuakkin eri elämäntilanteissa. Parasta on opetella hallitsemaan tunteitaan. Jos rakastat miestäsi, lapsen isää, mitä järjeä flirttailla toiselle ja ylläpitää lämpimiä tunteita? Sinuna olisin nyt vaikka 2 viikkoa ajattelematta miehiä ja keskittyisin urheilu tms. harrastukseen. Ihastuksia voi tulla ja mennä pitkissä parisuhteissa. Tärkeää on ettei ota niitä liian tosissaan kehitä niistä jotain vakavampaa. Niin ja kannattaa panostaa suhteeseen miehesi kanssa ja tehdä joysin hauskaa yhdessä nyt. Kun vauva syntyy parisuhdeaikaa on vähemmän. Eka vuosi ja yövalvomiset verottaa myös parisuhdetta, joten sitä pitää hoitaa varsinkin pikkulapsiaikana.
Olen yrittänyt ehdotella miehelle kaikkea hauskaa nyt.. vastaukset vaan aika tylyjä. Hän vissiin ajattelee, että koska olen jo tiineenä, enää ei tarvitse panostaa. Jos pyydän edes hieromaan kipeää selkää, se on liian vaivalloista eikä viitsi. Kiitos vaan ukolle, eipä sekään paljon mieti mitä mulla on pian edessä..
ap
Vierailija kirjoitti:
Puksautat tietysti nykyisen miehen pennun pihalle ja viettelet tämän uuden ihanan miehen tietysti ja rakastelette aina salaa vauvan päiväunien aikana, kun miehesi töissä. Saat iloa päiviisi. Tätähän sä toivoi kuulevasi?
Tämähän oli hauska neuvo, kiitos :D En ole ajatellut asioita noin pitkälle, mutta äitiyslomahan olisi mainiota aikaa salasuhteen ylläpitoon.. Tosin pelkään, pystynkö ollenkaan harrastamaan seksiä enää vauvan syntymän jälkeen :(
Mua mietityttää, että mikä mättää suhteessasi lapsesi isään. Muuten ei ole edes mahdollista, että ihastuisit keneenkään toiseen.
Voit tietysti yrittää unohtaa ihastuksen, mutta se ei poista perusongelmaasi miehesi kanssa.
Omalla kohdalla kävi niin, että jatkoin lapsen vuoksi yhdessä, pakotin itseni olemaan "kunnon äiti ja vaimo". Neljä vuotta myöhemmin tuli sitten ero, kun tunteet olivat lopullisesti kuolleet omaan mieheen (hänen ahdistavat narsistiset piirteet paljastuivat toden teolla vasta lapsen synnyttyä, mutta olivat jo aiemmin näköjään nakertaneet suhdettamme). Minusta oli silloin jäljellä kuori ja oli tosi pystyynkuollut olo, kun olin toiminut vastoin sisimpiä tunteitani useamman vuoden ollakseni juuri sellainen kunnon vaimo, joka ei lähde kenenkään ihastuksen mukaan.
Erosin ja löysin pian ihastuksen (tosin eri miehen kuin 4 vuotta aiemmin), jonka kanssa olen nykyään onnellisesti naimisissa.
Mieti, mikä suhteessanne ei ole kunnossa?
Kuinka tulisesti olet aikoinaan rakastunut mieheesi?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tulisesti olet aikoinaan rakastunut mieheesi?
Hyvin tulisesti. Olin häneen aivan hulluna. Edelleen, ennen tätä uutta miestä oli ehdoton ykkönen. Tai voi olla ykkönen edelleen, tämä ihastuminen on tod näk vaan hullaantumista..
ap
Mieti realistisesti kuinka "ihanaa" olisi aloittaa perhe elämä tämän uuden ihastuksen kanssa, kun hänellä tod.näk. ei olisi suurtakaan tunnesidettä lapseen. Ja mieti hyviä puolia miehessäsi, sekä syitä miksi olet juuri hänen kanssa halunnut lapsen? Voisit tehdä to do-listan miehesi kanssa, johon kirjoitetaan mitä kaikkea haluatte pariskuntana tehdä ennen vauvaa. Ja listan juttuja voi toteuttaa vauvan synnyttyäkin, mutta nyt kannattaa käydä ulkona kun on aikaa. Tee itse lista ja kirjoita siihen pari juttua, ja anna miehen kirjoittaa pari. Selitä että nyt on tärkeää hoitaa parisuhdetta kun on aikaa, se on vaikeampaa kun vauva syntyy. Luulisi miehen ymmärtävän ja haluavan myös hoitaa suhdettanne. Kerro sitten tänne, auttoiko to do-lista? :)
Vierailija kirjoitti:
Mieti realistisesti kuinka "ihanaa" olisi aloittaa perhe elämä tämän uuden ihastuksen kanssa, kun hänellä tod.näk. ei olisi suurtakaan tunnesidettä lapseen. Ja mieti hyviä puolia miehessäsi, sekä syitä miksi olet juuri hänen kanssa halunnut lapsen? Voisit tehdä to do-listan miehesi kanssa, johon kirjoitetaan mitä kaikkea haluatte pariskuntana tehdä ennen vauvaa. Ja listan juttuja voi toteuttaa vauvan synnyttyäkin, mutta nyt kannattaa käydä ulkona kun on aikaa. Tee itse lista ja kirjoita siihen pari juttua, ja anna miehen kirjoittaa pari. Selitä että nyt on tärkeää hoitaa parisuhdetta kun on aikaa, se on vaikeampaa kun vauva syntyy. Luulisi miehen ymmärtävän ja haluavan myös hoitaa suhdettanne. Kerro sitten tänne, auttoiko to do-lista? :)
Kiitos tämä oli hyvä neuvo :)
Voisin yrittää tuollaista listaa, todennäköisesti kyä vaan niin että mies tiuskii jotain ja hänellä ei ole "aikaa" tehdä, kun pitää tehdä omia juttujaan. HUOKAUS !!
No, jos ei muuta niin ainakin tämä uusi ihastus on piristänyt minua, muuta piristettä tuskin on varaa tässä odotella, kun kaikkialta kuuluu sama kanooninen kuoro: "kun lapsi syntyy, sen etu menee aina oman edun edelle ja omat tarpeet saa sysätä syrjään".
Syntyvälle vauvallekkin on hyvä, että äiti ja isä ovat hyvissä väleissä ja haluavat olla toistensa seurassa, koita selittää tämä miehellesi. Ja jos teette pari juttua viikossa listalta, esim. 2-3 juttua, niin jäähän miehelle 4-5 vapaailtaa ja omaa aikaa paljon. Mutta ihan positiivisella fiiliksellä kyselisin miestä mukaan noihin yhteisiin juttuihin, luulisi että löytyy jotain juttuka josta kummatkin tykkää :) Menisitte yhdessä päiväksi kylpylään jossa poreammeet yms. Tai käytte kokeilemassa ravintolaa jota olette halunneet kokeilla. Lätkämatsi yhdessä, mistä muusta mies vois tykätä? Mietin että onko mies siis liikaa töissä tai jotain, kun kuulostaa rasittuneelta/väsyneeltä? Toivottavasti keksitte jotain :)
Iloista, tasaista ja toisia arvostavaa perhe-elämää vaan teille.