Eilinen LOST, mitä tapahtu?

Eiks kukaan ole kattonut sitä?

Rannalle rynnisti lauma villisikoja jonka takia porukka päätyi ratkaisuun polttaa kuolleet koneen rungon sisässä. Auringonlaskun jälkeen jos vaikka joku näkisi tulen.

Havaittiin että ruoka on totaalisen loppu.

John Locke (jolla arpi silmän alla ja päällä) kertoi että villisikoja voi syödä, tunsi niiden tavat ja esitteli laukustaan löytyvää veitsisarjaa. Locke, Kate ja tummaihoinen mies jonka pojalla koira lähtivät kolmisteen pyydystämään villisikoja, mukaan Kate otti lähettimen joka piti kiinnittää jonnekin mahdollisimman korkealle jotta saataisiin löydettyä ranskalaisnaisen viestin lähtöpaikka.



Auringonottaja-Sisko ja veli kinastelevat siitä pitäisikö tytönkin tehdä jotain, ja että selviäisikö sisko omin nokkineen elleivät muut tarjoaisi ruokaa. Tyttö uhoaa saavansa kalaa ja pistää huumemiehen joka soittanut jossain bändissä joskus, asialle. Mies saa kalan ja tyttö esittelee ylpeänä veljelleen että selviää yksinään. Riitelevät.



Locken taustaa selviää. Hän on töissä toimistossa jossa pomo on parikymppinen kloppi joka pitää Lockea vähän kahelina. Locke soittelee jonnekin kuunteleva korva-linjalle ja juttelee Helen-nimisen naisen kanssa. Locke on lähdössä Australiaan vaellukselle ja haluaisi Helenin mukaansa mutta Helen ei voi tavata asiakkaita. Locke on vihainen kun haluaisi olla enemmän kuin asiakas.

Locken mennessä lentokentälle häntä ei päästetä Australiaan vaellukselle sillä käy ilmi etät hän on valehdellut kuntonsa. Locke istuu nimittäin pyörätuolissa. Locke lähtee siis muualle lennolle ja päättää pärjätä yksinään jossain vaeltamassa mutta kone tekeekin pakkolaskun jolloin Locke lentää selälleen rannalle ja herättyään huomaa voivansa liikuttaa varpaitaan.

Pyörätuoli jää turhaksi, hän voimistelee hiukan ja kävelee ja juoksee kuin normaali ihminen. Kukaan ei tiedä että hänellä oli pyörätuoli.

on ihan ehdoton suosikkini tällä hetkellä! :)



Kiva toi sarjan eteneminen henkilöitä esittelemällä...

lekuri-mies näki palmujen katveessa vilahtelevan tummapukuisen miehen, pariinkin kertaan, epäselväksi jäi oliko se mielikuvitusta vai mitä.

..kun locke lähti pyydystämään niitä sikoja ja se nainen näki puusta, että puuta alkoivat taas heilua ja joku nitisevä ja natiseva kohtasi Locken viidakossa.

En siis nähnyt mikä se oli, niin että kertokaa mikä??

Vierailija:

Locke soittelee jonnekin kuunteleva korva-linjalle ja juttelee Helen-nimisen naisen kanssa.

Musta heppu haavoittui villisianmetsästyksessä. Kate pudotti puusta sen lähettimen, joka piti asettaa mahdollisimman ylös. Tämä tapahtui, kun " se jokin" ilmaantui taas. Kate siis säikähti. Locke katosi heiltä. Takaisin rannalla Kate kertoi Jackille sen metsän hirviön vieneen Locken, mutta Locke ilmaantui yksin takaisin villisian raadon kanssa. Locke oli ilmeisesti ennen reissua aikamoinen unelmoiva reppana, jota juuri pomo aliarvioi ja kiusasi alituiseen.

rivissä ja jonka aviomies oli vessassa, kun kone alkoi tippua. Pitkän hiljaisuuden jälkeen nainen tuumasi, että ei hänen miehensä kuollut ole, vaan että koneen loppupään porukka vaan on toisella puolella saarta ja luulee keulaosan tyyppien kuolleen koneen pudottua.



Kuolleille pidettiin muistotilaisuus polttamisen yhteydessä. Raskaana oleva nainen mm. lueskeli passeista nimiä ja päätteli mm. passileimojen perusteella, että joku ei ollut juuri aiemmin matkustanut. Sieltä löytyi mm. häämatkalla olleen nuorenparin muistikirjanen.

Muistan vain kuulleeni, että tässä sarjassa kaikilla yksityiskohdillakin on joku merkitys. Ilmeisesti Locke ei ole oikeasti eversti.

mutta koneen hajottua saarelle hänen jalkansa alkoivatkin toimia.



ja ei, lockehan ei ollut oikeasti käynyt mitään armeijaa. näin väitti ainakin hänen pomonsa.

sellaista missä siirrelliin sotilaita laudalla, eli joku rooli-sota-lautapeli varmaan ja siitä se lempinimi, sopi pelistä puhelimitse sen kaverinsa kanssa tyyliin " tuttu paikka kello 1300" eli niinkuin armeijapuhetta.



Kauhistuneen näköinen oli se lockekin kun näki sen mikä-se-nyt-sitten-onkaan, mutta selvisi hengissä jotenkin.

vaan ilme oli täynnä pelonsekaista kunnioitusta.