Lue keskustelun säännöt.
Naisten "hoivavietti" vai velvollisuudentunto?
21.02.2016 |
Meillä on miehen kanssa jo isot lapset, koulussa eri asteilla, eli ei ole enää ajankohtaista, mutta tulipa puheeksi jostain kuitenkin, naisten hoivavietti nimittäin, ja siitä mieleeni muistoja.
Silloin kun meillä oli pienet lapset, mies kätevästi vetäytyi kaikesta lastenhoitovastuusta vedoten siihen, että kun naisilla on "se hoivavietti". Hoivavietin takia naisilta sujuu niin paljon kätevämmin yövalvomiset ja kakkapyllyjen pesut ja kaikki. Käytännössä olin yksinhuoltaja kullekin lapselle ensimmäiset 5 vuotta, sitten mies alkoi osallistua. (Meillä onkin lasten välissä 5-6 vuoden ikäerot, en olisi muuten jaksanut.)
Käytännössähän se on siis ylentämällä alentamista, että toinen kokee tarpeettomaksi tehdä mitään koska hoivavietti. Mies voi pelata pleikkarilla vaikka vauva huutaa ja vaimo itkee, koska hoivavietti. Mies voi kääntää kylkeä yöllä kun lapset itkevät, vaikka vaimo olisi nukkunut kokonaisen yön viimeksi viime vuosituhannella, koska hoivavietti.
Sanoin miehelle, että saatana niin sellainen hoivavietti on silkka myytti, ei sellaista ole. Naisilla ei ole mitään hoivaviettiä sen enempää kuin miehilläkään, vaan naisilla on VELVOLLISUUDENTUNTO, jota monilla miehillä ei tunnu olevan ollenkaan.
Vai mitä olette mieltä?
Kommentit (8)
Enimmäkseen kyse on velvollisuuden tunnosta. Hoitovietti liittyy pikkuvauvans selviytymiseen. Äidin hormonitoiminta vie joksikin aikaa synnytyksen jälkeen hälytystilaan, mutta tarkoitus on, että mies tulee pelastamaan naisen tästä myräkästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olet oikeassa. Kaikki miehet eivät vain halua osallistua tuossa vaiheessa, koska se on raskasta ja ajoittain ikävää. On se ärsyttävää, että miehet voivat paeta tuota vastuuta heittämällä naiselle tuollaista soopaa. Pakkohan ne lapset on vain hoitaa.
Meillä isä hoiti/hoitaa lasta, samoin tuttavaperheissä isät osallistuvta. Tekosyitä lusmuiluun löytyy aina, jos niin haluaa.
Ihan pikkuvauvaan on hormoneiden (synnytys, imetys) myötä ihan oikea hoivavietti, mutta samaa mieltä siitä, että taaperon ja vähän vanhemman vauvan yöheräilyt ja vaipanvaihdot hoidetaan ihan puhtaasta velvollisuudentunnosta, ei siksi, että joku ääni äidin sisällä sanoisi että ihanaaihanaa, paskavaippoja ja rikkonaisia öitä.
Ehkä se vietti tarkoittaakin samaa kuin velvollisuudentunto. Naisen luonne ei yhtä helposti kestä sitä, että jättäisi huomiotta ne, jotka tarvitsevat hoivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se riippuu ihan ihmisestä.. Toisilla oikeasti on se hoivavietti ja toiset tekee asioita velvollisuudesta, veikkan että yleisin on se että mukana on hoitavaviettiä ja velvollisuuden tuntoa.
Mutta joo, saman olen minäkin huomannut. Ja ihmeen kätevästi tuo mies ulkoisti myös kaikki kotityöt minulle. Voi kerpele! Tietenkin ne kuuluivat minulle silloin kun olin kotona lapsen kanssa. Nyt olen jo palannut töhin ja mies on ollut työttömänä kotona kohta vuoden, niin silti kotityöt kuuluvat minulle. Kun on niiiiiiin raskasta olla kotona päivät kolmivuotiaan kanssa, että ei pysty eikä voi siivota, laittaa ruokaa tai mitään muutakaan.. Jännä juttu.. minä pystyin tuohon kaikkeen, ja mies sitä oletti, ja jos joku asia oli rempsallaan, niin siitä tuli huomautusta. Mutta tää juna kun ei kulje toiseen suuntaan...
No, ei siinä mitä, olen jo niin puhki että lemppaan kohta ukon tonne muualle kitisemään ja jatkan ykisnhuoltanaja. En ole aikuisen ihmisen äiti.
löysit juuri oikeat sanat ukolles. miehes sais ryhdistäytyä ja kokeilla ainaki viikon ajan sinu saappaissa et kui kivaa on yksi lapsia hoitaa 24/7
Aamen.