Onko ketään joka on muuttanut kotikonnuilleen?

Ei suoraan, mutta parin tutun kautta. Näitä ei toki voi täysin yleistää - esim. jos teillä on vielä paljon sukua kotikonnuilla. Mutta yleensä se ongelma on, ettei kotikontu ole enää entisellään - ne kaverit ovat häipyneet ja siinä vaiheessa kun vanhemmat (ja mahdolliset sedät, tädit yms.) alkavat vanheta, ei kotikaupunki olekaan enää yhtä viihtyisä ja kotoisa kuin sieltä lähtiessä. 

Kyllä kannatti, siis minun tapauksessani. Valmensin itseni perusteellisesti muuttoon. Sisäistin, että iskelmän sanat "sinne vielä tahdon mennä, siellä on kaikki ennallaan..." ovat roskaa. Eikä minua olla siellä kukkakimpun kanssa vastassa, vaan olen uusi ja outo tulokas. Kun näillä henkisillä eväillä lähdin, onnistuin uimaan hyvin sisään uuteen vanhaan kotiseutuuni.

Jos sellaisia suunnitelma, kannattaa toteuttaa ennen lasten kouluun menoa. Me tehtiin niin ja hyvin meni. Toisen työ oli tilapäisesti haussa mutta löytyi. Elintasoon vaikutti totta kai mutta vähemmälläkin pärjää ja lisäksi pk-seudulla asumismuotona olisi ollut kerrostalo tai pitkät työmatkat. Täällä omakotitalo ja pyöräillen pääsee töihin, kouluun ja mummolaan ja ukkilaan :)

Kyllä minä voisin suositella ihan lasten vuoksi.

Minulla ei ole perhettä mutta muutin pikkukaupunkiin takaisin hoitamaan iäkästä äitiäni. Muuttaminen takaisin Helsingistä oli pahin painajaiseni(rakastan Helsinkiä) ja otti pari vuotta ennen kuin sopeuduin. Nyt tämä paikka avautuukin jo ihan eri tavalla kun on päässyt kotiutumaan ja tullut tutuksi ja esim. löytänyt omat harrastuskuviot.

Molemmissa paikoissa on plussat ja miinuksensa.  Paras puoli täällä on mielestäni lyhyet välimatkat ja asumisen halpuus. Huonointa pienet piirit, aina joku tietää sinut kun liikut jossain. huonoa myös tylsyys: samat maisemat, paikat, ei vaihtelua.

Helsingissä parasta oli vaihtelu: aina löytyi lenkille uusia maisemia, oli monipuoliset harrastusmahdollisuudet jne. ei käy tylsäksi piirit. Pahinta oli pitkät välimatkat, paitsi pyöräillessä se oli vaan plussaa.

Tyhjyyden tunnetta minulla ei muutto poistanut. Olen luullut että se johtuu perheettömyydestäni mutta näköjään sitä on perheelliselläkin. Minusta lapsille olisi kiva jos olisi sukua lähellä. Minulla ei ole ollut isovanhempia elossa ja kadehdin muita lapsia jotka kävivät jatkuvasti kylässä mummolassa ja saivat siellä herkkuja ja välittämistä.

Välillä tämä paikka ahdistaa ja tuntuu että ei enää kestä näitä samoja laatikkotaloja. Se tunne miten mukava täällä oli lomailla on poissa. Tosin tylsyyttä voi helpottaa lähtemällä reissuille ja matkoille :)

Parasta hel

Ei mutta olen harkinnut. Asuin lapsuuden Töölössä ja sieltä muutin Otaniemeen opiskelemaan. Sen jälkeen Tapiolaan ja nyt harkitsen kämppää Töölöstä tai Meilahdesta. Voisi olla aika kivaa

Kun jäin työttömäksi, sinnittelin kaupungissa vielä (omatoimisen) opiskelun ajan. Sitten säästetyt rahat oli lopussa, enkä saanut kaupungilta (VVO, SATO...) kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Oli pakko muuttaa landelle perinnöksi saamaani maataloon. Teen nyt tässä yhden asian selväksi: kyseessä eivät ole kotikontuni, vaan perintöpläntti.

Asuinpaikkani on hiukan yli 100 km päästä pääkaupunkiseudulta Hämeessä (Tampere on vielä lähempänä), joten vaikka olenkin landella, niin nykyaikana tämä ei ole ihan ei-missään. Tosin harvoin käyn suuressa maailmassa. Auto täällä on pakko olla; Rakkaat terveiset vaan virheille, jotka haluavat tuomita minunlaiseni nykyaikaiseen maaorjuuteen autoilun kulujen aina vain noustessa.

Koska netti on olemassa, en koe olevani poissa mistään tärkeästä. Tiede, viihde yms. ovat tietokoneen avaamisen päässä. Asuminen landella on vaivalloisempaa kuin kaupungissa, mutta naapurit eivät (minua) häiritse. Töitä ei ole, mutta eipä siinä asiassa ole kaupungissa asuminenkaan auttanut...

Muutin, oli hyvä päätös. Elämänlaatu parani huomattavasti. Lasten läheiset välit sukulaisiin tuottavat kaikille iloa, ja elämä on niin paljon helpompaa, kun on joku joka ottaa lapsia mielellään hoitoon ja auttaa kun lapset esimerkiksi sairastuvat. Meistäkin on koko ajan enemmän apua ikääntyville sukulaisille.

Palkka on täällä meillä sama kuin olisi vastaavassa työssä muuallakin, mutta asuntolainaa tarvitsee melkein satatuhatta euroa vähemmän, emmekä tarvitse autoa siirtymiin vaan pyörällä mennään, eli siinäkin on sellainen satasen säästö kuussa verrattuna aiempaan. Entisellä asuinpaikalla meillä ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ostaa taloa näin läheltä työpaikkoja.

Minä en koskaan olettanut, että täällä olisi kaikki ennallaan. Luojan kiitos ei ole, vaan ihmiset on eläneet elämäänsä ja kehitys kehittynyt, asiat muuttuneet ja menneet eteenpäin. En minä kaivannut nostalgiamatkaa vaan itsekin uutta alkua puhtaalta pöydältä.

Sosiaaliset ympyrät pitää vanhalla paikkakunnalla rakentaa aivan samoin kuin pitäisi jos muuttaisi jonnekin muuallekin. Pitää olla avoin mieli kohdata ihmisiä ja tutustua heihin.

Olen muuttanut, ja juuri noin kävi, että ei tunteneet enää edes poliisit ... enkä ole ihan varma, oliko se huono asia.

Kotiseutu on kuitenkin tuttu ympäristö ja siellä on vanhoja sosiaalisia verkostoja, vaikka vanhat kaverit olisivat muuttaneet muualle ja sukulaisistakin moni kuollut.

Kiitos vastauksista.:)

En haaveile, että kaikki olisi ennallaan kotikapungissani, tiedän jo nyt ettei ole. Eikä tarvitsekaan. Ehkäpä se juuri onkin pelottavinta, kun en tiedä viihdyttäisiinkö siellä. Muutos pelottaa. Mutta samalla myös houkuttaa, siellä asuvat läheiset siskoni.

Olen kuullut monenlaisia tarinoita, toiset ovat tykänneet ja toiset palanneet pian takaisin.

Eihän se selviä kuin kokeilemalla. Tuntuu vaan, että joku huutaa koko ajan korvalla, et sinä uskalla, ei kannata... Äh, kun olisin rohkeampi, enkä tämmöinen nössö.:D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.:)

En haaveile, että kaikki olisi ennallaan kotikapungissani, tiedän jo nyt ettei ole. Eikä tarvitsekaan. Ehkäpä se juuri onkin pelottavinta, kun en tiedä viihdyttäisiinkö siellä. Muutos pelottaa. Mutta samalla myös houkuttaa, siellä asuvat läheiset siskoni.

Olen kuullut monenlaisia tarinoita, toiset ovat tykänneet ja toiset palanneet pian takaisin.

Eihän se selviä kuin kokeilemalla. Tuntuu vaan, että joku huutaa koko ajan korvalla, et sinä uskalla, ei kannata... Äh, kun olisin rohkeampi, enkä tämmöinen nössö.:D

Ap

No mikä muka on pahinta, mitä voi tapahtua? Että muutat sitten takaisin? Eihän se ole iso asia, ihminen voi aina tehdä elämässään uusia päätöksiä. Peräkärryt ja muuttoautot ei maailmasta lopu.

Otat vain realistisen aikataulun. Isohkot muutokset vie usein sen kolmisen vuotta, ennen kuin arki rullaa täysin kuten sen haluaisi rullaavan. Ensimmäisen vuode perusteella ei kannata päätellä mitään, se menee orientoitumiseen. Toisena vuonna sitä alkaa jo vähän eri lailla katsella ympärilleen. Kolmantena vuonna arjessa on hyvät rutiinit eikä niiden rakentaminen vie energiaa. Silloin vasta tietää, oliko päätös hyvä.

Oisko vielä kokemuksia? :)