Jos asutte samassa kaupungissa appivanhempasi kanssa...

Ei koskaan. Ne ei halua enää nähdä poikaansa koska seurustelee mun kanssani.

Meillä mies menee kylään lasten kanssa, jos omat voimat ei riitä siellä käyntiin. Samoin itse käyn yksin omilla vanhemmillani. Jos mies haluaa äitiään nähdä, niin vierailu yrityksiin voi sanoa: josko tultaisiin teille ja et lähde mukaan tai sitten käsket miehen puhua äidilleen, että liika on liikaa, kutsutaan kyllä kylään kun ehditään taas rauhassa olla vieraiden kanssa. Tai menet vaikka lenkille siksi aikaa, kun anoppi on teillä kylässä/johonkin omaan menoon. Voi sanoa jo puhelimessa, että saat toki tulla, mutta minulla on valitettavasti menoa silloin.

Minun appivanhempani asuvat kilometrin päässä meistä (jee...) ja ennen kävin siellä ehkäpä pari kertaa viikossa. Puoli vuotta sitten tapahtuneen maailman typerimmän riidan vuoksi välimme tulehtuivat täysin, sen jälkeen en ole heitä nähnyt. He puhuivat minusta niin törkeitä valheita, että odotin anteeksipyyntöä pölyn laskeuduttua, mutta koska sitä ei kuullut, pidin tekopyhänä leikkiä, että mitään ei oikeasti ollut tapahtunut.

Mies käy nykyisin muutamia kertoja viikossa heillä.

No meillä appivanhemmat asuvat naapuritalossa. Välillä nähdään monta kertaa viikossa, välillä menee viikkojakin ettei tavata (kuin korkeintaan sattumalta ulkona).

Meillä appivanhemmat piipahtavat miltei joka päivä, ja siis vain piipahtavat. He kävelevät päivittäin pitkiä lenkkejä ja käyvät meillä vesitankkauksella ja mahdollisesti vessassa. Vaihdetaan muutama sana ja he jatkavat matkaansa. Ovat fiksuja ihmisiä ja käyvät varsinaisilla kyläilykäynneillä vain, kun olemme kutsuneet heidät.

Mutta sanoisin ap:lle, että kannattaa rakentaa jokin kompromissi. Jospa miehesi kävisi joka toisella tapaamiskerralla vanhempiensa luona ja he teillä joka toisella kerralla. Sinun ei tarvitsisi olla joka tapaamisella kotona, mutta olisi outoa, jos olisit aina poissa. Niinpä voisit olla kotona keskimäärin joka toinen kerta, kun he tulevat teille. Joskus voisit mennä miehesi mukana appivanhempiesi luo, mutta poistua sitten johonkin omiin rientoihisi sieltä.

Anoppi käy harvakseltaan, me käydään hänen luonaan ehkä kerran kuussa. Sama mun äitini suhteen. Samassa, pinta-alaltaan laajassa kaupungissa asutaan.

up

Me asutaan tosi lähekkäin. Tulevat ainoastaan kutsuttuna. Joskus kutsutaan useammin ja joskus harvemmin, hyvin voi mennä kaksikin kuukautta etteivät meillä vieraile. Saatetaan silti piipahtaa puolin ja toisin tuomassa vaikka lehtiä lainaan tai leipomispäivänä lämpimäisiä. Meitä kutsutaan ehkä vähän useammin heille, syödään tai kahvitellaan siellä varmasti vähintään kerran kuussa.

Lähekkäin asumisessa on se ihana puoli, että eivät tule koskaan yökylään!

Anoppi asui viereisessä korttelissa, ja nöhtiin melkein päivittäin. Omat vanhemmat asuu toisessa kaupunginosassa ja heitä nähdään vain kerta kaksi viikossa.

Me tultais huomenna -ehdotuksista voi kieltäytyä sanomalla, että valitettavasti huominen ei käy, koska meille tulee muita vieraita tai mennään leffaan tai aiotaan mennä uimaan tai ollaan menossa kylään tms. Ja aina voi sanoa, että meillä on huomisen suunnitelmat vielä vähän auki, e n ole varma ollaanko kotona, mutta jos meille sopii huomenna, niin soittelen teille.

Useita kertoja viikossa mielellään. Näin saadaan pidettyä yllä henkisiä ja yhteisöllisiä arvoja, jotka ovat maastamme katoamassa. Pienet vierailut piristävät ja innostavat puuhailemaan järkeviä, kuten pyyhkimään pöydät ja keittämään kahvit. Samassa talossa en silti mielelläni asuisi, koska Durkheimiin vedoten liiallinen kiinteys yhteisöön on yhtä vahingollista kuin liiallinen individualismikin.

Tulevat kuin omaan kotiinsa ja ilmoittamatta. Ei meille kuulemma tarvitse etukäteen ilmoittaa. Eivätkä välitä vaikka meillä olisi jo yhdet vieraat käymässä tai oltaisiin saunassa!! Eikä asuta edes samalla paikkakunnalla, ihan on melkein 60km meidän talojen välillä... Näin meillä maalla. En tykkää.

Ilmoittaudun anoppina, joka ei koskaan menen kylään minnekään kutsumatta ja pojan perhe asuu parin kilometrin päässä. Hoidamme lastenapsia, mutta enimmäkseen siten, että tuovat lapset meille, sillä en tykkää olla lasteni kodeissa.