Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt se tapahtuu! Poikani muuttaa kotoa pois.
19.02.2016 |
Mukavaa, mutta haikeaa kumminkin. Kokemuksia ja tuntoja kyselen.
Kommentit (9)
Hetken aikaa oli haikeaa, pienissä arjen asioissa sen huomasi, että yksi on vähempänä. Mutta äkkiä siihen tottuu. Meiltä muutti esikoinen (tyttö) kesällä omilleen. Jäi sentään samaan kaupunkiin niin että on helppo käydä kylässä ja auttelemassa tarvittaessa. Ja tyttö käy välillä kotona syömässä ja saunomassa. Kyllä siitä on ylpeä, että se pärjää omillaan. Nyt se suunnittelee jo poikakaverin kanssa yhteen muuttamista. Minusta se tuntuu jotenkin helpottavalta, sittenhän ne pitävät toisistaan huolta ja ehkä äidin huoli vähän vähenee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hirvee ikävä poikaa joka päivä. On asunut omillaan jo yli vuoden. Nyt lähtee tyttökin, kävi tänään kirjoittamassa vuokrasopimuksen. Näin se kuuluukin elämän mennä... Haikeaa kuitenkin.
Täällä toinen vuokrasopimuksen tänään kirjoittaneen äiti. Tietty haikeus, onnen haikeus. Yksi vaihe elämässä takana ja monia edessä. Nuoreni muuttaa yhteen seurustelukumppaninsa kanssa. Menee toiselle paikkakunnalle. Tuskin näemme tästä eteenpäin kovin usein. Toivon heille kaikkea hyvää ja monia onnen täyteisiä vuosia. Ehkäpä san joskus lapsenlapsiaan :) tätä toivetta en toki heille kerro...
Niin ne muuttaa... Teini-iässä joskus odotti, että kunhan täyttää 18, niin saa lähteä! Sitten odotti, ettei vaan täyttäisi ja muuttaisi. Ja lopulta haikailee, kun muuttaakin, onneksi kaikessa sovussa. Elämää..
Eikös yleisin muuttoaika ole syksyllä, kun opiskelemaan menevät? Näin keväällä muuttavat pesänrakentajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä vuodenajoista, mutta kuukauden alussa on yleisintä. Itse tiedän toisen joka muutti helmikuun eka ja toinen muuttaa maaliskuun eka. Työkaverin lapsia. Toiselle ensimmäinen muuttaja, ylpeänä haikeilee.
Onneksi minulla on vielä noin 5-10 vuotta tuohon.. Tyttö 13 ja poika 11. Tuntuu hirveältä jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko me teidän kevätmuuttajat välivuoden pitäneitä vai miten nyt muuttavat?
Alue: Aihe vapaa
Haikeaa se oli, mutta samalla tuntui hyvältä että lapsi on kasvanut itsenäiseksi aikuiseksi. Samanlainen haikeus ja luopumisen tuska tuli monessa muussakin elämänvaiheessa ennen ja jälkeen muuton.