Olen nainen ja minulla on miehinen ajatusmaailma. Ärsyttävää.

Rakastan heitä valtavasti, mutta koska minulla on puutteellinen hoivavietti niin katselen heitä mieluummin hieman etäältä ja annan heidän olla keskenään. Leikkiä en osaa lainkaan ja terapiassakin on kannustettu kaikkiin " naisten juttuihin" , mutta kun yökh. Rakastan politiikkaa, remontointia ja löhöilyä. Minua ei tiskit haittaa tai koiran kokoiset pölypallot.

Tunne-elämältä olen ihan lapanen. Jos joku ystävä yrittää itsemurhaa niin en kauhistu vaan kysyn onnistuiko. Jos ei onnistunut niin en vaivaa päätäni jossittelemalla ja voivottelemalla tapahtunutta. Mitä suremaan jos mitään ei sattunut?

En hahmota ympäristöä samoin kuin moni muu ja en todellakaan ymmärrä näitä naisia jotka kyttää ja miettii kaikenmaailman juttuja päivätpitkät. Ylipäätään asioiden loputon vatvominen ja läpikäyminen on rasittavaa ja turhaa.

ja olen muuten insinööri :-)

Mulla ei ole myöskään mitään hoivaviettiä. Hoivaan kun pakko on, mutta mieluiten istun tietsikalla ja annan lasten olla keskenään.

Jätän vaatteet ympäriinsä enkä siivoa pöytää syännin jälkeen.

Lisäksi minulle riittää keskustelu kerran kuussa miehen kanssa, en jaksa paneutua mihinkään " parisuhteen hoitamiseen" - Naisystäviä ei ole enkä halua. Huhhuh, kuka niitä jaksaa?

Minäkin koen miehet enemmän sukulaissieluikseni kuin naiset ja kyllä - olen myös insinööri... On minulla silti myös naisystäviä, mutta he ovat kyllä pitkälti samalla aaltopituudella. Joskus tuntuu olo aika mutantilta, mutta en silti ymmärrä miksi naiset ja miehet pitäisi jotenkin lokeroida tiettyyn muottiin. Kukin on ja olkoon omanlaisensa :-)

En myöskään ymmärrä mikä on vauvakuume, mitä ihmeellistä on vauvoissa, miksi omaa puolisoa ei voi " päästää" yksin viihteelle, miten kukaan jaksaa pohtia onko miehen työpaikalla vetävän näköisiä naisia, kuinka joku voi loukkaantua jos toinen katselee erotiikkaa netistä tai filmiltä...näitähän riittää.

mutta en halua lisää lapsia, koska mietin juuri sitä matkustelemisen vaikeutta, rahapolitiikkaa ja ylipäätään elämisen vaikeutumista, kun on enemmän hoidettavia... Olenn kuitenkin sellanen lättyttäjä ja herttainen äitihahmo....heh

En haluaisi kyllä sanoa olevani miesmäinen, koska ainahan naiset ovat olleet kodin organisoijia. Nykyään vain naiset ovat myös raha-asioissa itsenäisiä, joten rahan riittävyydestä ja sen käyttämisestä naiset monesti ottavat vastuun. En lässytä ja ole ylihempeä, mutta kahden lapsen äitinä olen löytänyt itsestäni valtavan kärsivällisyyden varaston ja lempeyttä, jota en aiemmin tiennyt itsessäni olevan.



Vartalostani en koskaan ollut huolissani, sillä kyllä vartalo palautuu normaaliksi jos haluaa. SIihen pätevät samat säännöt kuin muutenkin lihomiselle paitsi että imettäminen laihduttaa melkein huomaamatta.



Ei elämästään tarvitse luopua lasten takia. Me esikoisemme kanssa matkustelimme todella paljon ja jopa nyt kahden kanssa aiomme matkustella edelleen. Toki matkustamisessa täytyy ottaa huomioon pienokaiset ja heidän viihtymisensäkin. Mutta vanhempana saa hurjasti nautintoa siitä kun katsoo lastensa nauttivan.

Siis ulkosesti olen naisellinen, pukeudun kauniisti ja meikkaan. Mutta ajatuksiltani järki-ihminen. Yksi hyvä puoli tässä " miesmäisyydessä" on: minua ei ole koskaan jätetty parisuhteessa, vaan entisetkin mieheni vielä joskus ruikuttavat minua takaisin. Onneksi olen naimisissa elämäni miehen kanssa.



Lähes jokainen seurustelukumppanini on ihmetellyt, miksei elämä kanssani ole niin hankalaa kuin muiden naisten.

Vierailija:

Olen huomannut että taidan olla ajattelussani lähempänä miehistä putkiaivoa. Kun joku nainen tilittää parisuhdeongelmiaan, ymmärrän tilanteessa paremmin sitä miestä kuin naista. En ymmärrä, miksi sukupuoleni tapana on tehdä asioista niin vaikeita, harrastaa itkuraivareita, pohtia " mitäköhän se tarkotti kun sano niin" . Ihmettelen, miksi naiset usein loukkaantuvat jos mies sanoo jotain (ei-niin-mukavaa) suoraan. Minä arvostan rehellisyyttä.

Nyt ominaisuuteni oikein kärjistyy kun olen raskaana. En tunne mitään hekumallisia onnen tunteita vaikka lapsi suunniteltu ja toivottu onkin, vaan mietin " miesmäisesti" miten käy perheen raha-asioille, meneekö vartalo ja parisuhde pilalle, pystymmekö enää matkustamaan tai harrastamaan. Odotuspalsta ja toisten naisten ättätättä guguu masuasukki-leperrykset saavat voimaan pahoin.

Onko muita omituisia?

Joo mua lähinnä huvittaa nuo odotuspuolen jutut. En ole koskaan niitä juttuja jaksanut lukea raskausaikana muuta kuin kerran tai kaksi. Ite en myös ymmärrä noita itkuraivari juttuja samaten tuota " mitähän se tarkoitti kun sano niin" juttuja. Mun mies sanoo suoraan kaikki ja niin myös minä. Tulen muutenkin miesten kanssa juttuun ja onpa muutama mieskaveri joiden kanssa voin asiallisesti keskustella kaikesta. En jaksa näitä mammakavereita, kun eivät osaa muusta puhua kuin synnytyksen kestosta, imetyksestä, miten vauva kasvaa... no tietysti niistäkin voi joskus puhua, mutta jos ne on joka kerta kaikki käytävä läpi niin ei kiitos. Yksi kerta riittää.

Ne muiden mammojen jutut on kyllä niin syvältä että olen hiljaa. Kaikki tämä " perinaisellinen pohtiminen" on mulle ihan outoa, tilittäminen tai omien yksityisasioiden jakaminen ei tunnu luontevalta.

Mun mies/mun lapset- löpinä on ihan tolkuttoman tylsää.

Pelaan sotapelejä, olen kiinnostunut tieteestä ja tekniikasta. Naistenlehdet jätän rauhaan.

En myöskään voi sietää sellaisia naisia jotka ovat olevinaan " hyviä jätkiä" Kyllä mä haluan naiselta näyttää ja olla hyvännäköinen, enkä sellainen nainen joka yritää olla mies ilman munia. YÖK.

Päivittäin kuuntelen kauhistuneena kahvipöydässä mimmien vuodatuksia puolisoistaan ja kertomuksia siitä miten he reagoivat miestensä " vikoihin" mököttämällä, napisemalla, kieroilemalla jne.

En todellakaan voi asettua noiden naisten puolelle vaan ensisijaisesti tunnen sympatiaa miehiä kohtaan jotka ärsyttävät naisiaan olemalla kuin minä: jättämällä tavaroita ympäriinsä, katsomalla olympialaisia mieluummin kuin tekemällä kotitöitä, keskustelemalla talonrakennuksesta ja uuden auton hankinnasta mieluummin kuin syväanalysoimalla parisuhdettamme..



Lapsena olin myös ulkoisesti poikamainen. En välittänyt yhtään näteistä vaatteista - pääasia oli ettei vaatteet olleet tiellä kun kiipeilin puissa tai tein muita extremejuttuja vaikkapa ryömimällä siltarumpujen läpi :) En ole myöskään omistanut ikinä yhtään nukkea.. tai ainakaan en muista leikkineeni niillä. Auto- ja junaradat olivat pop!



Nyt aikuisena olen kuitenkin naisellistunut. Haluan näyttää hyvältä (vaikka tyylini onkin ennemmin sporttinen kuin klassisen naisellinen), meikkaan päivittäin ja käyn kampaajalla 6 viikon välein. Liikutun elokuvista. Nautin lapsieni sylissä pitämisestä (mutta niin kai miehetkin..?). Tunnen myös vetoa miehiä kohtaan, en naisia. Jotain miehistä on kuitenkin kropassani, sillä saan ihmeen helposti kasvatettua lihaksiani!



Tähän saakka minua on siunattu pelkillä poikalapsilla, mikä on luultavasti heidän onnensa.. Täytyy sanoa, että ainakin vieraiden tyttölasten prinsessalässytykset, kitinät ja vikinät sekä naiselliset kieroilut sosiaalisissa suhteissa ällöttävät minua suuresti. Voihan tietysti olla, että jos minulla olisi oma tyttö, nämä asiat ihastuttaisivat?!? Tai sitten alitajuisesti ohjaisin tytön samaan maskuliiniseen muottiin mistä itse olen tehty.. ja sehän ei olisi välttämättä lasta kohtaan oikein.



" Putkiaivoista" huolimatta (tai niiden ansiosta! :)) olen kuitenkin erittäin tyytyväinen elämääni, pärjään loistavasti miehisessä työympäristössäni ja olen oman rakkaan mieheni suuresti ihailema, kunnioittama ja rakastama. Ja poikieni mielestä äiti on tosi siisti tyyppi! :)

Ja anna olla jos mies sanoo kerran kymmenessä vuodessa jotain takaisin, heti on eropaperit vetämässä ja syytetään henkisestä väkivallasta jne.



Tälläkin palstalla monet aloitukset " arvaa mitä mun mies teki? Se sika!" ovat mielestäni sellaisia, joista minä en olisi osannut nostaa meteliä. Mies ei ole esim. osannut lukea naisensa ajatuksia tai ostaa juuri oikeanlaista jogurttia, ja tämän takia hänelle voi sitten pitää mykkäkoulua loppuillan. En voi ymmärtää..?

Elämäni olisi hankalaa jos en osaisi mitään asiaa ajatella kuten miehet eli YKSINKERTAISESTI.