Gradu ahdistaa!

Gradu on oivallinen sitkeyden mittari. Minä roikotin sitä perässäni monta vuotta ennen kuin sain itsestäni niskaotteen ja palasin tiukan suunnitelman ja aikataulun kanssa pöydän ääreen.

Millaisessa vaiheessa gradusi on? Mikä työvaihe puuttuu?

En oo gradun teko vaiheessa vielä, mutta yliopisto-opintojen suorittaminen ahdistaa aina välillä muakin, en saa vietyä erinäisiä tehtäviä lävitse ja kerättyä opintopisteitä. Esim. jonkun esseen kirjoittaminen voi tuntua niin sietämättömältä, etten saa sitä tehdyksi. Tästä olen tullut siihen tulokseen, että olen ihan väärällä alalla, eikä yliopisto-opiskelu muutenkaan sovi minulle. Tämän vuoden pyörin tuolla loppuun asti, teen sen mitä jaksan ja sitten lopetan opiskelut. Ja alan miettiä mikä minua oikeasti kiinnostaa, minkälaisten asioiden tekemisestä nautin ja alan tehdä jotain sellaista, josta saan oikeasti elämääni iloa ja palkitsevia haasteita.

Sillä ajatuksella, että gradun saa halutessaan kirjoitettua erittäin nopeasti loppuun etenkin jos ei tavoittele kuin läpipääsyä.

Ap, jos gradun teko ahdistaa, kannattaa tehdä jotain muuta. Eli toisin sanoen, jaa se gradu pienemmiksi palasiksi - luvuiksi, alaluvuiksi, kappaleiksi siitäjasiitä aiheesta - ja tee sitten niitä yksi kerrallaan. Näin sä et tee "isoa epämääräistä mörkögradua, joka jatkuu ties kuinka pitkään eikä lopu ikinä" vaan pientä näppärää tekstinpätkää, joka on iltapäivään mennessä valmis ja sitten saa lähteä vaikka kahville ja leivokselle.

Multa puuttuu analyysi ja loppupäätelmät, ja sitten vielä sellainen koko homman viimeistely. Analyysiakin olen jo kirjoitellut, mutta se on hyvin sellaista kuvailevaa. Pitäisi sitä teoriaa saada siihen vielä ja sitten kirjoittaa ne tulokset. Jotenkin tuntuu niin vaikealta! Ja tämä varmaan on se gradun hankalin vaihe... 

Sitkeyttä kyllä tarvitaan. Olen tähän mennessä saanut hommaa aina eteenpäin niin, että olen tehnyt tiiviisti jonkun aikaa ja sitten koko juttu on taas jäänyt kuukausiksi homehtumaan. Nyt pitäisi saada valmista ja ihan todellinen deadline häämöttää siellä toukokuun lopulla.

Aloittaja

Yliopistoista - ikävä kyllä - valmistuu aloitekyvyttömiä, tehottomia ihmisiä, joita ei työelämässä kaivata. Ammattikorkeakoulu suodattaa moiset pois, koska siellä opiskelu on pakkotahtista. Työnantajan arvostankin ihmisiä, jotka ovat läpäisseet ammattikorkeakoulutuksen tekniikan alalta.

Hyvä esimerkki tehokkuuden käsite-eroista on se, kun insinööritaustainen pääministerimme vaati tuloksia viikoissa ja joku yliopiston professori päivitteli kuinka aikaa olisi pitänyt käyttää VUOSIA!

Yliopistoilla onkin aika muuttua erityisesti tehokkuuden suhteen: ei enää yhteen asiaan voida tuhlata useita vuosia! Siksi esim. Helsingin yliopistolta erotetaan 600 tyhjäntoimittajaa. Tämä on hyvä alku, ehkä yliopistot ovat joskus taas tätä päivää.

Tehokkuusajattelu kirjoitti:

Yliopistoista - ikävä kyllä - valmistuu aloitekyvyttömiä, tehottomia ihmisiä, joita ei työelämässä kaivata. Ammattikorkeakoulu suodattaa moiset pois, koska siellä opiskelu on pakkotahtista. Työnantajan arvostankin ihmisiä, jotka ovat läpäisseet ammattikorkeakoulutuksen tekniikan alalta.

Hyvä esimerkki tehokkuuden käsite-eroista on se, kun insinööritaustainen pääministerimme vaati tuloksia viikoissa ja joku yliopiston professori päivitteli kuinka aikaa olisi pitänyt käyttää VUOSIA!

Yliopistoilla onkin aika muuttua erityisesti tehokkuuden suhteen: ei enää yhteen asiaan voida tuhlata useita vuosia! Siksi esim. Helsingin yliopistolta erotetaan 600 tyhjäntoimittajaa. Tämä on hyvä alku, ehkä yliopistot ovat joskus taas tätä päivää.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen ero on tosin siinä, että yliopistoissa tuotetaan tieto, jota ammattikorkeakouluissa sitten opetellaan käyttämään johonkin markkinatuotteeseen. Siinä on selitys sille, miksi toisessa kuluu kauemmin aikaa kuin toisessa. (vaikka rehellisesti sanottuna gradu/YAMK opinnäytetasolla molemmat on vielä ihan tuubaa). Kansainvälisen kielen nimessä tämä käykin paremmin ilmi, amk on university of APPLIED sciences, eli tiedettä soveltava opisto...

Vierailija kirjoitti:

Multa puuttuu analyysi ja loppupäätelmät, ja sitten vielä sellainen koko homman viimeistely. Analyysiakin olen jo kirjoitellut, mutta se on hyvin sellaista kuvailevaa. Pitäisi sitä teoriaa saada siihen vielä ja sitten kirjoittaa ne tulokset. Jotenkin tuntuu niin vaikealta! Ja tämä varmaan on se gradun hankalin vaihe... 

Sitkeyttä kyllä tarvitaan. Olen tähän mennessä saanut hommaa aina eteenpäin niin, että olen tehnyt tiiviisti jonkun aikaa ja sitten koko juttu on taas jäänyt kuukausiksi homehtumaan. Nyt pitäisi saada valmista ja ihan todellinen deadline häämöttää siellä toukokuun lopulla.

Aloittaja

Pitkällähän sinä oletkin. Hommaa muutama lähdeteos koneen viereen ja kopioi suoria pätkiä asiaa koskevista teorioista. Saat siinä taas tuntumaa kirjoittamiseen ja siihen, mitä olet tutkiskelemassa, vaikket käyttäisikään lainauksia lopullisessa versiossasi. Kokoa analyysia ranskalaisilla viivoilla välittämättä muodosta. Pääasia on se, että tekstiä tulee. Sitä on sitten helppo muokata ja karsia myöhemmin.

Nro 1

Muakin ahdistaa gradu. On roikkunut mulla jo muutaman vuoden. Aihekaan ei enää jaksa kiinnostaa, mutta en nyt sentään ihan uutta graduakaan viitsi aloittaa. Oikeastaan koko opiskeluaika on ollut sellaista oman motivoitumisen kanssa kamppailua. Opinnot ja niiden sisällöt ovat suurimmaksi osaksi olleet mielenkiinnottomia, enkä ole oikein muutenkaan integroitunut yliopistolle. Usein on tehnyt mieli vain heittää hanskat tiskiin, mutta olen sitkeillyt eteenpäin, koska alan käytännön työ kuitenkin kiinnostaa. Ehkä vähän ristiriitaista, mutta näin se vain on. 

Nyt valmistumisen kynnyksellä (kunhan saan sen hiton gradun kasaan!) mua on alkanut valmistuminenkin pelottamaan, joten siinäkin varmaan yksi syy, miksi lykkään ja lykkään hommia. Pelkään, etten löydä töitä tai olekaan työssäni riittävän hyvä. Iso elämänmuutohan siinä myös tapahtuu. Nyt olen viettänyt aika boheemia opiskelijaelämää, kohta kiinteä työaika asettaa elämälleni selkeät rajat ja siihen on mukauduttava. Toisaalta mä pidän ajatuksesta, että elämään tulee selkeä rytmi, mutta samalla se muutos pelottaa, kun on useita vuosia tottunut elämään ns. akateemisen vapauden mukaisesti. Sekään ei niin mukavaa aina ole ollut, varsinkaan kun mulla näitä motivoitumisongelmia on. Nytkin mä välttelen viimeiseen asti sitä gradua ja roikun täällä :/ On niin kamalan hankalaa potkia itseään tekemään. 

Täälläkin yksi ahdistunut! Gradu on roikkunut puolivalmiina vuoden, kun olen käynyt töissä ja vain ahdistunut koko tutkielmasta. Viimeinen dedis eli opinto-oikeuden loppu on vasta kesällä, joten vielä on ollut varaa jättää lojumaan. Kohta ei. :(

Suurin ongelmani on varmaankin se, että omat tavoitteet on liian korkealla taitoihin ja motivaatioon nähden. Aiheeni on hyvä, joten otan liikaa paineita saada gradusta hyvä.

Nyt painiskelen itseni kanssa miettien, teenkö semihuonon gradun äkkiä pois alta vai teenkö niin hyvän kuin pystyn. Superhyvää en pysty tekemään, mutta hyvä olisi vielä mahdollinen, jos yrittäisin tosissani ja venyttäisin valmistumista pidemmälle kevääseen.

Ahdistaa jo ajatuskin, että oma teksti altistuu muidenkin kuin ohjaajan kritiikille. Aiheeni on siis sellainen, että muutamia aihetta tuntevia lukijoita löytyy ihan varmasti, uteliaiden opiskelututtujen lisäksi. Ehkä se semihuono ei siis ole vaihtoehto...

Lupaa itsellesi jotain kivaa aina kun saat jonkun osan valmiiksi.

Mielestäni lapset kannattaa tehdä ennen gradua valmiiksi.

Ystäväni lisäsi tilanteessasi alkoholin käyttöä ap.

Pakotan itseni istumaan koneen ääressä. On niin tylsää, että joutuu keskittymään kirjoittamiseen, jotta pääsisi siitä pois.

Kuopuksen tullessa unohtui gradu ja nyt olen ollut viisi vuotta yhtämittaa vaavi lomalla. Joten se siitä gradusta :)

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos gradun teko ahdistaa, kannattaa tehdä jotain muuta. Eli toisin sanoen, jaa se gradu pienemmiksi palasiksi - luvuiksi, alaluvuiksi, kappaleiksi siitäjasiitä aiheesta - ja tee sitten niitä yksi kerrallaan.

Millä tavalla gradun jakaminen pienemmiksi palasiksi ja niiden tekeminen, on jotain muuta kuin gradun tekemistä?

Kokemuksesta voin kertoa, että gradu ei ole koko maailma muuta kuin opiskelijapiireissä. Kun se on tehty, kukaan ei ainakaan minulta tullut kysymään arvosanaa. Sen jälkeen töihin, sillä työpaikalla on yleensä koko kansan kirjo, eikä ketään kiinnosta gradun arvosana. Kirjoita vain vain rohkeasti gradu valmiiksi, vaikka kuinka hävettäisi tuotos. Ajattele vaikka sitä naiskansanedustajaa, jota syytettiin plagioinnista. Niin hän vain on eduskuntatalossa. Plagiointia en suosittele.

Jos nyt tekisin gradun, joka oikeasti valmistui 1980, en missään nimessä haaskaisi siihen niin paljon aikaa kuin silloin. Arvosana oli cum laude approbatur.

Täällä ahdistaa kanssa, oma deadline olisi tän kevään loppu ja tuntuu vielä niin epämääräiseltä koko projekti :'C

Vanha ketju, mutta googlailin aihetta, kun on ajankohtainen. Mulla gradu alkais olla aika valmis, pohdinta ja tiivistelmä puuttuisi. Viimeksi olen kirjoittanut joskus viime syksynä ja sen jälkeen en ole vilkaissutkaan. Nyt otin lomaa töistä, että saan sen tehtyä. Tein oikein suunnitelman, että varmasti valmistuu. No, ensimmäinen viikko ahdisti niin paljon, että oli saavutus edes saada tiedostoa avattua. Sitten totta kai piti perehtyä, että mitä on tullut tehtyä, kun en enää muistanut. Meni toinen viikko, kun edelleen ahdisti se tiedoston avaaminen. Jotain tekstiluonnostelua olen nyt saanut aikaiseksi, että edes jotain edistyy. Koko gradun sisältö ja tulokset on epämääräisenä mössönä mielessäni, eikä kirjallinen jäsentelykään ole paljon auttanut. Ensi viikolla pitäisi palata töihin ja arvaa ahdistaako, kun mitään en ole saanut aikaiseksi. En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa.