Lue keskustelun säännöt.
kuinka suhtautua
16.02.2006 |
kun lapsemme on saanut erikoisia kohtauksia, hänellä on mm. poissaolemista,jotka laajojen tutkimusten
jälkeen(neurologit, psykologit, neuropsykologit,leikkiterapiat)on sanottu meille vaikuttavan touretten oireyhtymältä. Hänelle on kirjoitettu erityispäivähoitolausunto. Olemmekin olleet hyvin ihmeissämme, kun yhtä´äkkiä päiväkodista on tullut viestiä, että lastamme ei vaivaa mikään-siellä hän on täysin normaali. Noin 3kk sitten pidetyssä palaverissa määriteltiin ongelmat ja se kuinka häntä niissä autetaan.(omaehtoisuutta,valinnanvaikeus, ryhmäleikkeihin osallistumattomuus jne)Mutta nyt häntä ei sitten vaivaakaan mikään..Onko lapsemme siis parantunut? Kotona kyllä kohtauksia tulee, etenkin pieniä päivittäin. Päiväkodissa ei ikinä. Sairaalassakin kohtauksia on videoitu. Mitä tämä on? Tulee inhoittava ja epätietoinen tunne koko asiasta. Mitä pitäisi ajatella ja kuinka suhtautua? Olisimme kyllä ikionnellisia, jos lapsemme parantuisi-mahdollisimman pian vielä...
Kommentit (9)
että jotkut lapset voivat tyydyttää itseään silloin tällöin. Jatkuvana ja esim. useaankertaan päivässä ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä ihmisten ilmoilla, mutta kotona ei tarvetta itsekontrolliin.
Lapsi on kehittynyt motorisesti, kielellisesti ja älyllisesti jopa ikäisiään paremmin(on siis testattu). Ainoa ihmetyksen aihe on nuo omituiset pitkäkestoiset liikehdinnät, poissaolevuus, univaikeudet, ajoittainen ylivilkkaus ja vaaran tajun puuttuminen. Hän on myös hyvin omaehtoinen, joka tietty voi olla persoona kysymyskin.
Jos joku tietää tästä touretesta käytännössä voisin vaihtaa ajatuksia. Tai jos jollakin muun lapsella vastaavaa, niin kuulisin mielelläni mitä teille on sanottu. Minkäälaista informaatiota tms. emme ole saaneet vaan meille on kirjoitettu avoin lähete neuropsykologille-mutta onko siitä mittään vastaavaa hyötyä? Leimataanko lapsemme vain omituiseksi/psyykkisesti vammaiseksi?
Jos henkilökunta ei edes tiedä sairaudesta, he eivät välttämättä havainnoi poikkeavaa käytöstä. Päiväkotihenkilöstöllä ei välttämättä ole riittävää asiantuntijuutta, heidän työnänsähän on varhaiskasvatus.
kummemmin. Taidanpa selvitellä sitäkin. Kiitos " vinkistä" !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2v tyttö on välillä ihan omissa maailmoissaan.
joskus saattaa nauraa omituisesti tai päästellä jotain muita ääniä. Yhteistä kaikille kohtauksille on katse, joka on jotenkin omituinen, tyhjä ikäänkuin katsoisi johonkin kauas.
Kohtauksen tullessa tekeminen esim. syöminen pysähtyy hetkeksi.
Isommissa kohtauksissa liikehtii omituisesti, tekee käsillään omituisia koukeroita, käännähtelee, vääntää itseään, puistelee päätään yms.
Myös epilepsiassa voi olla poissaolokohtauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuijottaa kyllä " tyhjään" ja siis hinkaa alapäätään kantapäähänsä. Voisko olla tosiaan jotain neurologista? Tekee tuota päivät pitkät ja alan olla huolissani :(
tällöin voi lapsen keskeyttää ja ohjata tekemään jotakin muuta. Olisin huolissani, jos päivittäistä ja pitkäkestoista, mutta jossakin iässä kuuluu asiaankin.