Lue keskustelun säännöt.
Lääkäri antoi täysin väärän diagnoosin. Haluan valittaa, mutta miten?
17.02.2016 |
Sain vuonna 2015 diagnoosiksi ihottumaani ruusufinnin. Epäilin tuolloin diagnoosia. Tänään kun kävin muissa asioissa lääkärillä, niin oikea ihotautilääkäri antoi diagnoosiksi sieni-infektio. Söin viime vuonna 2 antibioottikuuria yhteensä 4 kk ja tuhlasin rahani kahteen eri lääkevoiteseen. TÄYSIN TURHAAN!
Tuolloin lääkäri antoi minulle ennen ruusufinniä diagnoosiksi suunympärysihottuman, mutta muutti sen edellä mainittuun. Haluan nyt valittaa, jotta tämä lääkäri ei tekisi samaa virhettä uudelleen, jos mahdollista vain. Eli mihin tulisi valittaa ja miten?
Kuulisin myös mielelläni vastaavanlaisia kokemuksia.
Kommentit (42)
Kiitos tuhannesti mainioista vastauksista. Taidan tänään soittaa kyseiseen terveyskeskukseen ja kysyä tarkemmat ohjeet sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...valitusoikeutta diagnooseista ei ole :)
Kyllä diagnooseista on lupa valittaakin, vaikka väärästä diagnoosista on ehkä turha odottaa korvauksia.
Ihottumat tai iho-oireet on useinkin sellaisia joissa diagnoosin tekeminen on "väärien" poissulkemista. Kokeillaan jotakin hoitoa, jos se ei tepsi mietitään mitä sen jälkeen. Periaatteessa lääkärin pitäisi kertoa se että jos valittu hoito ei auta tulee olla uudelleen yhteydessä lääkäriin. Tuskin sen sanomatta jättäminenkään varsinainen hoitovirhe kuitenkaan on ja aika vaikeahan sitä on todistaa onko sanottu vai ei.
Vali vali vali vali... Ja sitten vielä haluan oikeassa olemiseni merkiksi nostaa sormen pystyyn ja heristää sitä ankaran nuhtelevasti.. Ettei kenenkään muun tarvitsisi koskaan kokea moista..
Voit tehdä potilasvahingosta vahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle. Jaa, eipä pystykään tähän kopioimaan tekstiä. Joskus pystyy, joskus ei. No, lue itse. www.pvk.fi. Esim. vahingosta aiheutuneet ylimääräiset lääkekulut voidaan korvata.
Siinä on kuitenkin vasta taloudellinen puoli hoidettu. Jos haluat, että lääkäri ottaa opikseen, tee lisäksi kantelu lääkärin menettelystä. Voit kannella aluehallintovirastolle tai oikeusasiamiehelle.
Vierailija Lisäksi todistustaakka on tässä tapauksessa potilaalla eli pitäisi pystyä todistamaan että diagnoosin hetkellä kyse on ollut sieni-infektiosta eikä ruusufinnistä. [/quote kirjoitti:
Tämän takia pitäisi aina tk:sta poistuessaan kävellä suoraan Mehiläiseen. Jos näin ei tee, niin aina tullaan väittämään, että ei sulla mitään ollut kun tk:ssa kävit, myöhemmin olet sairastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihotaudeissa kannattais mun mielestä mennä heti ihotautilääkärille, noi kaikki ihottumat kun on niin samannäköisiä, eikä tk:n lääkäreillä välttämäti ole niin hyvä näkemys niistä.
Eli mielestäsi tk-lääkärin kannattaisi heti tehdä lähete erikoislääkärille. Potilashan sitä lähetettä ei voi itselleen tehdä, eikä hän voi hakeutua suoraan julkiseen erikoissairaanhoitoon. Sinne pääsee vain lähetteellä.
Eipä siellä Vantaalla osattu ohjata mua mihinkään. Nuori lääkäri totesi vain, että hänellä on nämä ohjeet ja ennen ei tehdä mitään muuta kuin olen popsinut määrätyt lääkkeet. Vasta Helsingissä osattiin sanoa oikealta kuulostava diagnoosi, kun konsultoitiin ihotautilääkäriä. Vantaalla lääkäri leikkii kaikkitietävää.
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä potilasvahingosta vahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle. Jaa, eipä pystykään tähän kopioimaan tekstiä. Joskus pystyy, joskus ei. No, lue itse. www.pvk.fi. Esim. vahingosta aiheutuneet ylimääräiset lääkekulut voidaan korvata.
Siinä on kuitenkin vasta taloudellinen puoli hoidettu. Jos haluat, että lääkäri ottaa opikseen, tee lisäksi kantelu lääkärin menettelystä. Voit kannella aluehallintovirastolle tai oikeusasiamiehelle.
Poliisillehan nämä hoitovirheet kuuluu. Poliisi suorittaa rikostutkinnan ja kuulustelee epäillyt. Myös oikeuslääkäri selvittää olosuhteet ja käytetyn diagnostiikan. Eli ensin rikosilmoitus poliisille joka koordinoi sitten tutkinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä potilasvahingosta vahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle. Jaa, eipä pystykään tähän kopioimaan tekstiä. Joskus pystyy, joskus ei. No, lue itse. www.pvk.fi. Esim. vahingosta aiheutuneet ylimääräiset lääkekulut voidaan korvata.
Siinä on kuitenkin vasta taloudellinen puoli hoidettu. Jos haluat, että lääkäri ottaa opikseen, tee lisäksi kantelu lääkärin menettelystä. Voit kannella aluehallintovirastolle tai oikeusasiamiehelle.
Poliisillehan nämä hoitovirheet kuuluu. Poliisi suorittaa rikostutkinnan ja kuulustelee epäillyt. Myös oikeuslääkäri selvittää olosuhteet ja käytetyn diagnostiikan. Eli ensin rikosilmoitus poliisille joka koordinoi sitten tutkinnan.
Huumekoirat ja järeä Karhuryhmä paikalle terveyskeskukseen täydessä varustuksessa. Kyse voi olla liivijengien soluttautumista rahakkaaseen terveysbisnekseen. Saapa lääkärinulikka kunnon opetuksen, kun Karhuryhmä rynnäköi vastaanottohuoneseen ja valelääkäri vedetään maihin neljän miehen voimin.
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä potilasvahingosta vahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle. Jaa, eipä pystykään tähän kopioimaan tekstiä. Joskus pystyy, joskus ei. No, lue itse. www.pvk.fi. Esim. vahingosta aiheutuneet ylimääräiset lääkekulut voidaan korvata.
Siinä on kuitenkin vasta taloudellinen puoli hoidettu. Jos haluat, että lääkäri ottaa opikseen, tee lisäksi kantelu lääkärin menettelystä. Voit kannella aluehallintovirastolle tai oikeusasiamiehelle.
No ensin pitäisi olla potilasvahinko syntynyt ennen kuin siitä voi tehdä vahinkoilmoitusta.. Ihan tosissaan kuvittelette että alkavat tutkimaan tapausta jossa korvattaa olisi muutama antibioottikuuri ja voide?! Ja sitten ihmetellään julkisen puolen suuria kuluja. Pelkkä väärä diagnoosi ei riitä korvausten saamiseen tai kantelun tutkintaan ottamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Hannu Karpolle soitettu? Karvalakkimies tarvitsee töitä sorrettujen ja kaltoinkohdeltujen äänitorvena.
Ihanko kaksi antibioottikuuria jouduit syömään..? Hirveää.. Maailmassa vallitsee vääryys ja sekasorto.
Hyvä ap. kertoisitko kuka tämä huippuihotautilääkäri on, kuka tekee Oikean diagnoosin ja määrää oikeat lääkkeet.
Minun ystävällä on vaikea iho-ongelma koko ikänsä eli yli30 vuotta ja syönyt "turhaa" satoja lääkekuureja ja yhtä paljon ostanut erilaisia rasvoja.
Ja yhä edelleen sairaus on ratkaistamatta, jopa ruokavaliota ja vaatteiden materiaaleja on muutettu, lääkehoitojen lisäksi. Ja mikään ei ole auttanut, vaikka hän on hakeutunut satojen ihotautilääkäreiden juttusille, eikä pelkästään julkisten, vaan myös yksityiselle puolelle. Onpa hakenut lääkäripalvelua jopa Ruotsista ja Saksasta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääketiede ei ole eksakti tiede, mutta sen tiedon kanssa on opittava elämään.
Elämässä mikään ei ole eksaktia.
Käytännön lääketieteessä toimitaan sen hetkisen tiedon varassa ja sitäkin tietoa on erilaista, eri tutkimukset antavat ristiriitaisia tuloksia. Tutkimuksia on vain tehtävä lisää, mutta siltikään mitään lopullista totuutta ei löydetä koskaan.
Silti on toimittava, ei voi ristiä käsiään ja sanoa, että tiede ei vielä tiedä.
Lisäksi monet sairaudet paranevat itsekseen, aika ja elimistö parantaa. Ihmiset ovat vaan niin kärsimättömiä, että tunti sitten alkaneeseen jomotukseen pitäisi löytyä absoluuttisesti oikea diagnoosi. Suhteellisuudentaju ja maalaisjärki ovat kadonneet useimmilta.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin Aavassa ihotautilääkärillä näyttämässä alaselkääni ja alavatsaani ilmestynyttä ihottumaa. Diagnoosi oli psoriasis. Sain siihen voidereseptin ja myös antihistamiinia. Epäilin diagnoosia ja käytin vain voidetta pahimpaan kutinaan.
Myöhemmin kävin toisella ihotautilääkärillä Mehiläisessä näyttämässä luomea. Hän tutki ihoani ja sanoi, että sinullahan on näköjään punajäkälä! Sieltä tuli se oikea diagnoosi, vaikka lääkäri alunperin tutki ihan toista asiaa.
Kun sitten kävin terveyskeskuksessa poistattamassa luomen, kerroin tapauksesta terveyskeskuslääkäreille. Hänen kommenttinsa oli, että eipä se väärä diagnoosi mitään haittaa, kun lääkkeet ovat kuitenkin samat! Ai jaa, mietin. Itsekin jo tiesin sen verran, että esim. antihistamiinia ei määrätä punajäkälään.
Kyllä lääkäreitä on moneen lähtöön. Että ihotautilääkäri ei tunnista punajäkälää, vaikka alaselkä on juuri yksi yleisimmistä sen esiintymispaikoista. Eikä tämä tapaus todellakaan ole ainut, joissa uskoni mennyt lääkärin ammattitaitoon.
Minulla on punajäkälä ja sitä edelsi muita ihottumia. Olen käynyt kolmella eri ihotautilääkärillä ja ollut erikoistuvan ihotautilääkäriluokan edessä ihottumani kanssa. Ensimmäinen lääkäreistä oli yksityinen, joka ohjasi yliopistolliseen sairaalaan tutkittavaksi. Kaikilta olen saanut ohjeita käyttää antihistamiinia punajäkälään. Se on nimenomaan tulehduksellinen, elimistö itse luo tulehduksen ihoon, eli antihistamiini auttaa, ainakin siihen kutinaan. Voiteita on kokeiltu aika monta ennen kuin minulle soveltuva oikea voide löytyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko Hannu Karpolle soitettu? Karvalakkimies tarvitsee töitä sorrettujen ja kaltoinkohdeltujen äänitorvena.
Ihanko kaksi antibioottikuuria jouduit syömään..? Hirveää.. Maailmassa vallitsee vääryys ja sekasorto.
Kuureista seurasi noin puolen vuoden hiivahelvetti. En aio kokea sitä uudelleen.
1. Lääketiede ei ole eksakti tiede.
2. Lääketieteessä tunnustetaan, että diagnoosi voi olla väärä. Silloin annetut hoitotoimenpiteet ja lääkkeet eivät välttämättä poista oireiden aiheuttajaa.
Erotusdiagnoosi on käsite, jota käytetään tiettyä tautia haettaessa, ja se sisältää ne vaihtoehdot, jotka voisivat myös samantapaisella oireistolla tulla kyseeseen. Esimerkiksi nivelreuman erotusdiagnooseja ovat vaikkapa nivelrikko tai reaktiivinen niveltulehdus.
3. Et ole ollut hoitovirheen uhri tai sairastanut vakavaa tautia. Olet syönyt kaksi turhaa antibioottikuuria ja haitta on enimmäkseen kosmeettinen.
Mitä luulet, että tapahtuu raporttisi jälkeen? Ei sitten yhtään mitään.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sattuiko-kohdallesi-hoitovirhe-…
Joka kymmenes sairaalassa hoidettu potilas kohtaa vaaratilanteen. Joka sadas kokee vakavan haitan ja joka tuhannennen on arvioitu kuolevan tai vammautuvan pysyvästi.
Vaikka näin vakavia seurauksia kohtaa vain harva, ovat hoitovirheet ja muut haittatapahtumat melko yleisiä.
Hoitovirheellä tarkoitetaan hoidossa tapahtunutta virheellistä menettelyä. Terveydenhuollon ammattilaiset puhuvat mieluummin haittatapahtumasta, johon voivat vaikuttaa monet eri tekijät. Tyypillinen haittatapahtuma on lääkevahinko.
THL:n kehittämistiimin ylilääkärin Petri Volmasen mukaan jopa puolet haittatapahtumista olisi vältettävissä.
Paavo Koistinen Suomen Potilasliitosta kertoo, ettei potilaiden hankkimia asiantuntijalääkärilausuntoja oteta huomioon tuomioistuimissa eikä Potilasvakuutuskeskuksessa.
THL:n erikoistutkija Jutta Järvelinin mukaan Potilasvakuutuskeskuksen (PVK) päätökset kaipaavat lisätutkimuksia.
PVK:n korvauspäällikkö Reima Palosen mukaan päätöksiä ohjaa lainsäädäntö ja virheet ovat yksittäistapauksia.
Kun hoito tuottaa pettymyksen
Halusin tutkia, kuinka tavalliset ihmiset puhuvat hoitovirheestä. Missä tilanteessa se syntyy ja kuinka siitä puhutaan? Millaiseksi hoito koetaan ylipäätään?
Keräsin sosiaalisesta mediasta keskusteluja ja mainintoja, joissa esiintyy sana hoitovirhe. Kaiken kaikkiaan keskusteluja kertyi maaliskuun alusta heinäkuun puoliväliin 155.
Iltalehden verkkosivuilla keskustellaan 14.3. valelääkäreistä. Aihe on kirvoittanut nimimerkin ”Köyhät koekaniineina” muistelemaan kokemustaan kunnallisesta hammashoidosta. Opiskelijan huonosti paikkaama hammas joudutaan korjaamaan, hoitoon tulee viipeitä eikä tukea löydy:
”Hammastani särki ja käännyin kunnallisen hammashoidon puoleen. Minut ohjattiin Mannerheimintiellä olevaan hammaslääkäri kouluun (yliopisto). Siellä hampaani paikkasi joku opiskelija. Opiskelijan työnjälkeä ei tarkistettu opettajien puolelta. Homma meni pahasti pieleen ja jouduin varaamaan korjausoperaatiolle ajan (taas kunnalliseen). Sain ajan kolmen kuukauden päähän Kivikon terveysasemalle. Siellä oli ’lääkärinä’ taas joku opiskelija. Kysyin häneltä mitä mieltä on edellisen ’tohtorin’ työnjäljestä ja sain harvinaisen tylyn vastauksen, että hän ei rupea muitten tohtoreiden töitä arvioimaan. Ja taas hammasta paikattiin… Ja sekin meni v*tuiksi. Voi jeesus… Jouduin varaamaan kolmannen ajan taas kolmen kuukauden päähän. Sinne päätin kuitenkin olla menemättä. Tuntuu asia olevan niin, että kunnalliseen terveyspalveluihin turvautuvaa henkilöä käytetään opiskelijoiden koekaniinina. (—)”
Kertomuksessa tiivistyvät aineistossa usein toistuvat teemat:
Epäluottamus, joka seuraa välinpitämättömästä tai töykeästä kohtelusta samaan aikaan tapahtuneen hoitovirheen kanssa.
Turhautuminen hitaaseen tai puuttuvaan hoitoon.
Palvelutason erot kunnallisen ja yksityisen hoidon välillä.
”Köyhät koekaniineina” on päätynyt samaan ratkaisuun kuin moni muukin: vaihtamaan yksityiselle.
Kunnallisiin terveyspalveluihin ollaan yleisesti tyytymättömiä, vaikka päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy. Terveyskeskuksia nimitellään ”arvauskeskuksiksi”; hoitovirheitä sattuu ja palveluja saa odottaa. Byrokratia ja ”alan ynseät ihmiset” ajavat yksityisille lääkäriasemille ja sairaaloihin.
”Potilas seikkailee järjestelmien viidakossa ja joutuu, arkkiatrin sanoin, turvautumaan ’urbaaniin oveluuteen’. Puuttuva hoito on osa potilasturvallisuusongelmaa”, THL:n Petri Volmanen sanoo.
Volmasen mukaan kunnallisiin sairaaloihin kuitenkin päätyvät haastavat päivystystapaukset, joten yksityisen ja julkisen hoidon palvelutasoa ei näin voi yksioikoisesti arvottaa.
Voiko terveydenhuollon ammattilaisiin luottaa?
Netissä epäillään yleisesti sitä, etteivät lääkärit kanna vastuuta hoitovirheistään. ”Ja jos sitä [potilasvahinkoa] lääkärille ymmärtää esittää ja kysyä eivät sano, vaan jotain muuta vastaavat.”
Oma lukunsa ovat tarinat, joissa kohdalle sattuu vakava hoitovirhe. Kun diabeetikon sikiö menehtyy, omainen kuolee tai kun aivoverenvuodosta kärsinyttä vanhusta pompotetaan osastolta toiselle. Kun hoito on kylmää, uupuu potilaan lisäksi myös omainen.
Suomen Potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen kertoo, että Suomessa liian moni potilas jää yksin. Terveytensä pysyvästi menettänyt ihminen lannistuu, menettää luottamuksensa eikä jaksa valittaa saamistaan päätöksistä.
Sisätautiopin emeritusprofessori Amos Pasternackin mukaan epäluottamuksen ilmapiiri syntyy, jos hoitovirheitä ei kohdata. Hän toivottaa terveydenhuoltoon tervetulleeksi nykyistä avoimempaa kulttuuria, jossa hoitovirheet myönnettäisiin. ”Sekä potilaalta että omaisilta pitäisi pyytää anteeksi.”
Toisaalta kyynistä puhetta lääkärien vastuuttomuudesta ruokkivat iltapäivälehtien sensaatiohakuiset uutiset, joissa tapahtumat kerrotaan yksipuolisesti vain uhrin näkökulmasta.
”Joutuminen julkisesti syytetyksi ja mahdollisesti tuomituksi potilaan kuolemasta lienee ammatillisesti lähes raskainta, mitä lääkärille voi tapahtua”, kertoo luottamuslääkäri, psykiatrian professori Jyrki Korkeila Lääkäri-lehdessä 23.5.2013.
Vammautunut potilas jäi yksin
”Ei tässä mitään, päivä kerrallaan. Haluan kiittää Fenniaa ja Fennian vakuutuslääkäriä elämäni pilaamisesta. Tapauksesta on jo aikaa. Pystyn kyllä kävelemään normaalisti, ilman sauvoja. Lenkkeilyn, pyöräilyn ja salilla käynnin olen voinut unohtaa. Fyysinen kuten henkinen terveyteni on romahtanut.”
Tapaturman kokenut henkilö kertoo haaverissa loukkaantuneesta jalasta, jota hän lähti näyttämään yksityiselle lääkäriasemalle, kun kerran oli vakuutus. Tapaturma- ja sairaskuluvakuutusta hän kertoo maksaneensa 13 vuotta.
”Muista vielä kuinka virkailija iloisesti kertoi että tällainen vakuutus on urheilevalle ihmiselle äärimmäisen tarpeellinen. Jos jotain ikävää sattuu, me hoidamme asiakkaamme kuntoon ja ei tarvitse odottaa julkisen puolen jonoissa. Otin siis itselleni vakuutuksen Fenniasta, jotta minulla olisi turva kun jotain vakavaa tapahtuu.”
Päivystävä ortopedi oli röntgenkuvien perusteella sitä mieltä, että vauriot ovat vakavat ja leikkaus on edessä. Samaa mieltä oli myös yksi ”Suomen urheilulääketieteen johtavista asiantuntijoista”.
Fennian vakuutuslääkäri ei kuitenkaan myöntänyt maksusitoumusta leikkaukseen, jonka hinnaksi arvioitiin noin 5000 euroa.
Kirjoittajalla ei ollut varaa kustantaa leikkausta itse. Sairaalan hoitajan opastamana henkilö anoo maksusitoumusta Fenniasta. Maksusitoumus kuitenkin hylättiin, Fennian vakuutuslääkäri ei kirjoittajan mukaan katsonut leikkausta ”lääketieteellisesti välttämättömäksi hoidoksi”.
Päätökseen raskaasti pettynyt, jalkavammastaan kärsivä kirjoittaja yrittää lukuisia kertoja saada yhteyttä vakuutuslääkäriin, mutta turhaan.
Haastattelen Fennian vakuutuslääkäriä. Minunkin on vaikea saada häneen yhteyttä, mutta syyksi paljastuvat työkiireet, ei välinpitämättömyys.
Vakuutuslääkäri kertoo, ettei voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen ilman potilaan lupaa, mutta toteaa, että päätöksestä olisi voinut valittaa tai potilas olisi voinut mennä kunnalliseen sairaalaan leikkaukseen.
Kysymykseeni siitä, voisiko vammautunutta potilasta mennä enemmän vastaan, kertoo lääkäri ”ettei vakuutusyhtiö – ja vielä vähemmän yhtiön käyttämä lääketieteellinen asiantuntija – ole hoitava taho”.
”Vahingoittunut saa aina valituskelpoisen päätöksen jossa käy ilmi yhtiön ratkaisu, sen perusteet ja miten menetellään jos on tyytymätön päätökseen. Koska päätöksiä annettaessa sovelletaan lainsäädäntöä ja vakuutusehtoja, en näe miten yhtiö voisi kohdata asian eri tavalla.”
Vakuutusyhtiö myy vakuutusta tuotteena, johon ei sisälly empatia tai potilaan kohtaaminen. ”Turvaa” edustanut vakuutusyhtiö petti asiakkaan luottamuksen, jolle vakuutusehdot eivät syystä tai toisesta hahmottuneet.
Haavoittunut potilas jää yksin eikä kykene jatkamaan taistelua. Potilaan maailma ja vakuutusyhtiön todellisuus jäävät etäälle toisistaan.
Ovatko Potilasvakuutuskeskuksen päätökset oikeudenmukaisia?
Potilasliiton puheenjohtajan Paavo Koistisen mukaan potilaat kokevat, ettei heidän hankkimiaan asiantuntijalääkäreiden lausuntoja oteta huomioon Potilasvahinkokeskuksessa, potilasvahinkolautakunnassa eikä tuomioistuimissa.
Kielteisiä päätöksiä ei perustella riittävän huolellisesti.
”Viime vuosina tilanne on kuitenkin parantunut ja muun muassa vakuutuslääkärijärjestelmää ollaan kehittämässä”, sanoo Koistinen.
Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäällikkö Reima Palosen mielestä potilaiden pettymykset johtuvat liian suurista odotuksista. Jo lakia säädettäessä on selvä tarkoitus ollut, etteivät kaikki hoidosta aiheutuvat haitalliset seuraukset tule korvattaviksi. PVK:n päätökset pitää Palosen mukaan suhteuttaa lakiin.
”Mikäli korvauspiiriä halutaan laajentaa, potilasvahinkolakia tulee muuttaa”, sanoo Palonen.
Onko Potilasvakuutuskeskuksen korvausjärjestelmä oikeudenmukainen? Reima Palosen mukaan ”moneen muuhun elämänalueeseen verrattuna on, koska terveyden- ja sairaanhoidon asiakkaille on luotu oma erityinen korvausjärjestelmä”.
Potilasvakuutuskorvausten saaminen ei siis ole itsestäänselvyys.
THL:n erikoistutkija Jutta Järvelinin tutkimuksessa kuitenkin paljastuu, etteivät kaikki Potilasvakuutuskeskuksesta korvausta hakeneet saa korvauksia, vaikka olisivat siihen ehkä olleet oikeutettuja.
Tutkimuksessa verrattiin lonkan ja polven tekonivelleikkauksissa sekä sydämen ohitusleikkauksissa olleiden potilaiden hoitokustannuksia leikkausten jälkeen. Osoittautui, että korvauksia hakeneiden mutta kielteisen päätöksen saaneiden potilaiden hoidon kustannukset olivat keskimäärin yhtä suuret kuin myös korvauksia hakeneiden ja myönteisen korvauspäätöksen saaneiden.
Tämä viittaa siihen, että näiden kahden potilasryhmän terveyspalvelujen käyttö on jokseenkin samanlaista, kuten myös näiden kahden ryhmän haittatapahtumien määrä tai vaikeusaste.
Tutkimustuloksesta ei Järvelinin mukaan voi suoraan päätellä, ovatko PVK:n päätökset olleet oikeita, mutta Ruotsiin verrattuna näyttää siltä, että Suomessa maksettaisiin korvauksia liian vähän.
”Ruotsissa potilasvahingoista korvattiin viime vuonna 39 prosenttia, aiemmin vielä enemmän, lähes puolet. Suomessa vastaava luku on noin 30 prosenttia”, tarkentaa Järvelin.
Reima Palosen mukaan perussyy eroon löytyy lainsäädännöstä. Vain yksittäisissä tapauksissa päätös on voinut olla virheellinen.
Asian todentaminen vaatisi Järvelinin mukaan vielä lisätutkimuksia sekä Ruotsin viimevuotisen korvausprosentin tarkistamista, jota ei voi vielä pitää luotettavana.
Palosen mielestä eri maiden korvausprosentteja ei voi suoraan verrata, sillä jokaisessa maassa on oma lainsäädäntö. Suomessa potilasvahinkolain mukainen pääkorvausperuste on ollut vahingon vältettävyys, eivätkä esimerkiksi hoitokustannukset tai vahingon vakavuus.
Kannattaako tyytymättömän potilaan säätää odotuksiaan vai pitäisikö lakia muuttaa? Ovatko päätökset oikeudenmukaisia ja erheet vain yksittäistapauksia? Mikseivät potilaiden hankkimat asiantuntijalääkärilausunnot kelpaa? Lisätutkimusta tarvitaan.
Hoidon laatua on mitattava
Potilaan oikeuden paranivat 1990-luvulla potilaslain myötä. Silti potilasasiamiehen toimintaa ei vieläkään tunneta kunnolla, kertoo Suomen Potilasasiamiesyhdistyksen puheenjohtaja Mervi Piekkari.
”Potilasasiamies on neutraali, puolueeton taho, joka neuvoo ja ohjaa potilasta terveydenhuollon pirstoutuneessa maailmassa että erilaisten valitusten tekemisessä.”
Piekkarin mukaan potilaan kannattaa ensin keskustella hoidon epäselvyyksistä hoitoyksikössä ja aina ristiriitatilanteissa ottaa ensin yhteyttä hoitopaikan potilasasiamieheen, joka selvittää yhdessä potilaan kanssa, miten kussakin tapauksessa toimitaan.
Hän kehottaa potilaita sekä heidän omaisiaan antamaan palautetta hoitopaikkojen nettisivujen kautta.
”Sehän on siis monesti tuurista kiinni, millainen lääkäri sattuu kohdalle, meni kummalle [kunnalliselle tai yksityiselle] puolelle tahansa”, kertoo StellaI.
Paavo Koistinen vaatii terveydenhuollon laatua mittaava julkista rekisteriä, joka auttaisi potilasta valitsemaan hoitopaikkansa ja loisi samalla myös tervettä kilpailua eri hoitopaikkojen välille. Oikeudenmukainen korvausjärjestelmä puolestaan pitää huolen siitä, että potilaan oikeudet toteutuvat myös käytännössä.
Juttu julkaistu 23.9. klo 17, juttua muutettu 24.9. klo 13.05: valelääkäreistä keskusteltiin Iltalehden verkkosivuilla 14.3., ei 14.4.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Hannu Karpolle soitettu? Karvalakkimies tarvitsee töitä sorrettujen ja kaltoinkohdeltujen äänitorvena.
Ihanko kaksi antibioottikuuria jouduit syömään..? Hirveää.. Maailmassa vallitsee vääryys ja sekasorto.Kuureista seurasi noin puolen vuoden hiivahelvetti. En aio kokea sitä uudelleen.
Ajattele, joillakin on poistettu umpisuoli turhaan tai jätetty syöpä diagnosoimatta?!
huono lääkäri pitää siirttää toisiin tehtäviin. Kyllä koulutuksessa käydään läpi eri ihottumat, ja sitä varten on erikoislääkäri jolle pitää laittaa lähete jos ei itse osaaa erottaa. Tuo lääkäri pelleili isinun kustannuksellasi, käytti sinua leikkkalunaan, määräsi vääriä antibiootteja jjotka heikentää terveyttäsi. Hiekkalaatikon reunalle tuommoinen osaamaton lääkäri, ei voi tehdä pahempia tuhoja jos kunnalta löytyisi joku harjoitelijan paikka auki sitä varten päiväkodista, kakkavaippojen vaihtotyöhön ,ei osaa muuta raukka, joku osa-aikaisen sijaisen kesätyöpaikka, voi aloittaa pehmeästi kuntoutuksen ettei enää tapata muita..
se lääkäri teki virkavelvollisuuden rikkomis rikoksen l ja joutuu syytteisiin. Saa potkut, ei ole eka kerta. juoppoja lääkäreitä on tosi paljon,
Harvinaisten sairauksien diagnosointi saattaa kestää, kestää ja kestää…
Harvinaisia sairauksia sairastavat ja heidän omaisensa kokevat usein haasteita diagnosoinnissa, osoittaa Harvinaiset-verkoston toteuttama suomalaiskysely. Liki 60 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että diagnoosin saaminen eteni kohtalaisesti tai huonosti.
Näin vastattiin, kun kysyttiin, miten harvinaisen diagnoosin saaminen eteni potilaan/omaisen omasta mielestä:
-Hyvin 41,5 %.
-Kohtalaisesti 32 %.
-Huonosti 26,5 %.
”Sain diagnoosin satojen lääkärikäyntien jälkeen”
Harvinaisen sairauden diagnosointi voi joskus venyä vuosia tai vuosikymmeniäkin. Tämä käy ilmi potilasjärjestöjen Harvinaiset-verkoston julkaisemasta kirjasta ja siinä esitellyistä kyselytuloksista:
Kesti yli 50v. ennen kuin diagnosoitiin.
Alkuun oli vaikea saada lääkäreitä ymmärtämään/uskomaan oireita.
Synnynnäinen sairaus diagnosoitiin vasta 30-vuotiaana, koska tapasin vasta silloin sairauden tuntevan lääkärin. En ollut saanut sitä ennen apua sairauteeni.
Sain diagnoosin 34-vuotiaana satojen lääkärikäyntien jälkeen. Tutkimuksiin ja erikoissairaanhoitoon pääsy lähes mahdotonta. Ja jos ei itse käy lähes joka viikko lääkärillä, sairaus ”unohdetaan, diagnoosi ja oikeaa tietoa sairauden luonteesta vasta sitten kun monta väärää tekoa ja hoitoa kokeiltu, jotka olennaisesti pahentaneet sairautta.
Eli mielestäsi tk-lääkärin kannattaisi heti tehdä lähete erikoislääkärille. Potilashan sitä lähetettä ei voi itselleen tehdä, eikä hän voi hakeutua suoraan julkiseen erikoissairaanhoitoon. Sinne pääsee vain lähetteellä.