Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksiköhän olen yksin?

Vierailija
14.02.2016 |

Olen yh, mutta ihan tavallisen näköinen, iloinen ja fiksu kolmekymppinen nainen.
Minulla on laaja tuttavapiiri, kavereita ja ystäviäkin on. Mutta jotenkin tunnen itseni aina vähän ulkopuoliseksi. Se ei johdu mistään mitä toiset tekevät, vaan tunnen että se tulee minun sisältäni.
Miehet eivät juuri koskaan lähesty minua. Saattavat kyllä katsoa, mutta eivät muuta. En tiedä, katsovatko hyvällä vai siksi, että minussa on jotakin outoa. Ei minulla mitään hirveää tarvetta miehelle olekaan, mutta vähän ihmettelen kun kuitenkin tunnen monia yksinhuoltajia jotka eivät välttämättä minua kummemmilta näytä, mutta aina on joku mies kierroksessa.

Viihdyn kyllä itseksenikin, mutta olisi kiva tietää syy. Saa ehdotella, tuntematta on tietenkin vaikeaa sen enempää ottaa kantaa.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota joku yh-iskä. Ei muuta kuin nettideitti esille ja pistät miehille viestejä.

Vierailija
2/5 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täytyy olla lähestyttävän oloinen, avoimelta vaikuttava ja hymyilevä, vaikuttaa helpolta luonteelta. Ei saa olla epätoivoinen. Jos olet pohdiskeleva ja vakavahko, sinulla on minkäänlaisia suojamuureja tai muuta, niin et kiinnosta. Mutta minä olen aina ollut yksin, joten minua ei kannata kuunnella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli siis ketään muutakaan ei lähestytä, vaan he aktiivisesti etsivät jotain? Olen kaverisuhteissakin aika passiivinen, ilmeisesti minua ei niin paljoa kiinnosta. Esim. työporukan kanssa en juuri käy missään, vaikka ihan pidän heistä ja työporukan henki on hyvä. Muut viettävät aika paljon vapaa-aikaakin yhdessä.

Taidan olla hieman erakko, vaikka pääsääntöisesti kyllä pidän ihmisistä. Ehkä se on jollain tapaa luotaantyöntävää.

Vierailija
4/5 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla lähestyttävän oloinen, avoimelta vaikuttava ja hymyilevä, vaikuttaa helpolta luonteelta. Ei saa olla epätoivoinen. Jos olet pohdiskeleva ja vakavahko, sinulla on minkäänlaisia suojamuureja tai muuta, niin et kiinnosta. Mutta minä olen aina ollut yksin, joten minua ei kannata kuunnella.

En välttämättä siis vaikuta helpolta luonteelta. Enhän itsekään ymmärrä itseäni, enkä totisesti usko että se on jollekin toiselle ainakaan sen helpompaa! Vakava en ole, mutta en taida olla lähestyttävän oloinen kun kerran kukaan ei lähesty :D

Ap

Vierailija
5/5 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pysähdy, hymyile ja katso silmiin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi yhdeksän