Lue keskustelun säännöt.
Mö olen NIIIN kypsä urheiluseuroihin ja vanhempainyhdistyksiin ja ikuiseen rahankeruuseen
13.02.2016 |
Myy sitä tai tätä tai nyhdä rahaa jostain. Leivo mokkapalaa tai toimi puffetissa. EN JAKSA!!!
Joka hemmetin yhdistys on täynnä riitoja ja kinoja ja yleensä puolet porukasta ei puhu toisilleen. Hallitukseen työnnetään väkipakolla ja sitten vapaa-ajalla yrität paapoa tietoa ihmisille, joista osa ei lue sähköpostia tai ei ainakaan avaa liitetiedostoja, osa ei halua mitään papereita, osa ei missään tapauksessa ikinä voi liittyä fb:hen tai ainakaan mennä nettisivulla linkistä eteenpäin. Niin tai näin niin aina on tiedotettu liian vähän ja liian myöhään tai sitten "ai se, en mä enää muistanut koko juttua" Sähköposti on ihan turvoksissa seuran x,y ja z muistutuksia ja aina on rahat loppu.
Soitat ja ruinaat firmoilta typeriä sponsorointeja eikä kellään ole rahaa maksaa mistään mitään. Auta armias kun ehdotat että nostetaan kausimaksua, tapahtuma- tai kisamaksua niin puuhaihmisille ei käy "kun kaikilla pitää olla mahdollisuus olla mukana kaikessa" Kun se RAHA EI KASVA PUUSSA JA KAIKKI MAKSAA!!!
Kohta loppuu lapsilta harrastukset kun äiti ei vaan jaksa enää kerätä rahaa
Kommentit (17)
Meillä taas oli niin, että kaikki halusivat vain meitä kahta perhettä lukuunottamatta korkeamman kuukausimaksun joten sitten maksettiin se reilu 300 euroa/kk eikä tehty talkoita.
Pienipalkkaiselle tuo oli todella korkea hinta, ja nyt tuntuukin rahaa melkein olevankin, kun ei tarvitse jääkiekkokuluja enää maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te muut jaksatte näitä rahankeräyksiä? En vaan pysty ottamaan sitä " ei kuulu mulle" - asennetta , joka monilta onnistuu kun tiedän että joku sitä rahaa joutuu keräämään kuitenkin. Ja näissä omien lasten seuroissa porukka ei auostu siihen että kaikki maksaisi käteisellä. Sponsoreita on ihan mahdoton saada jne.
Noihin tehtäviin pesiytyy kaikki saatanan köyhät, joilla ei ole itsellä rahaa ja sitten yrittävät saada muut hankkimana sitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut jaksatte näitä rahankeräyksiä? En vaan pysty ottamaan sitä " ei kuulu mulle" - asennetta , joka monilta onnistuu kun tiedän että joku sitä rahaa joutuu keräämään kuitenkin. Ja näissä omien lasten seuroissa porukka ei auostu siihen että kaikki maksaisi käteisellä. Sponsoreita on ihan mahdoton saada jne.
Joukkueen kulut on noin 800€ vuodessa, josta emäseuran "lisenssimaksu" on yli puolet. Eli ihan suoraa tulonsiirtoa lasten haarrastuksesta seuran edustusjoukkueelle ja pomojen palkkoihin.
Itse kiersin ongelman siten, että otin ns vastuuvalmentajan paikan junnufutisjoukkueeessa. Ei tarvitse osallistua mihinkään muuhun kuin siihen mitä kentällä tapahtuu treeneissä ja peleissä, kaikesta muusta (talkoo)työstä on automaattisesti vapautus. Toki tuokin vie aikaa, mutta pääasiassa voi hoitaa soffalla röhnöttäen läppärillä treenikuviosuunnittelut yms ja sähköpostilla joukkueenjohtajalle yhteydenpito. On muuten tyypillinen yli-innokas äiti-ihminen jolle voi kaataa "kaiken" ja itse voi ottaa parhaat palat eli aktiivitapahtumat hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin odotan tuota aikaa kauhulla, jos lapsi haluaa jatkaa jalkapalloharrastustaan. Ihan mielelläni maksan siis, rahaa tarvitaan, mutta teen mieluummin enemmän töitä ihan palkkatyössä ja maksan rahana, kuin olen jossain myymässä jotain, ja se aika olisi sitten pois vapaapäiviltä.
Muutenkin odotan hiukan kauhulla sitä aikaa, kun pelejä alkaa olla enemmänkin. Eihän nyt koko perheen elämää sentään tarvitsisi rytmittää yhden urheiluharrastuksen perusteella. Ei ole reilua sisarussuhteen kannalta, että yhden harrastus ja pelikerrat vie koko perheen rahat ja ajan. En pistäisi pahakseni jos lapsi innostuisi jostain muusta, vähemmän sitovasta harrastuksesta.
Onko mahdollisuutta valita osallistuuko pelkästään maksamalla tai sitten talkootyön kautta? Lapsen jalkapallosa onnistuu pelkkä maksaminen, lukuunottamatta niitä karkkirasioita joita tuli vino pino myytiin.
Sen sijaan pesäpallosa on on sen verran paljon talkootöitä, että siinähän sitä etenkin kesä menisi kahvinkeittelyssä SM sarjan peleissä ja useammalla pesäpalloleirillä. Aikuisilla on lomaa kuitenkin vsin rajallinen määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aikanaan annoin lapsen valita harrastuksen siten, että siitä selviää vanhemmat rahalla. Hän on harrastanut kamppailulajia kohta 10 vuotta ja meitäei ole ikinä pyydetty talkoisiin tms. Totta jai kisoihin häntä on roudattava, mutta toisaalta haluankin käydä katsomassa, kuinka hän pärjää. Kauhulla kuuntelen futarivanhempien työleirejä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan ilmoitin että rahaa voin antaa mutta en aikaani koska sitä on muuten niukasti (pelkästään palkkatyöhön matkoineen menee 10 tuntia per päivä). Tästä sain kuulla ihan älytöntä nillitystä kun ei moinen vain sovi jne. Nuo ns. superäidit olivat sitä mieltä, että homma on vain priorisointikysymys. En edelleenkään pysty taikomaan lisätunteja vuorokauteen ja kaikki tuo puuhastaminen on pois lapsilta (ja minulta myöskin).
Myöhemmin vaihdettiin seuraa kun pelaaminen alkoi olla liian totista ja pelireissuja alkoi olla aivan liikaa. Nykyään poika pelaa pienessä paikallisessa seurassa ja homma on paljon rennompaa. Vanhemmat eivät "piiskaa" lapsia verenmaku suussa ja ainakin oma poikani viihtyy tuossa porukassa paremmin juuri rentouden takia. Lapset (tai oikeastaan vanhemmat) eivät tähtää siihen omasta lapsesta tulee seuraava Litmanen vaan kaikki lähtee aidosti siitä, että lapset haluavat pelata ja ottaa rennosti.
Meidän buffetti on sen verran kuuluisa että monessa puolessa vastapuoli antaa meidän hoitaa.
Aina kun on ottelu, me tullaan pullien kanssa ja nostetaan kahvila pystyyn. Myydään arpoja ja kahvia, teetä, mehua ja suolasta plus makeeta suolasta.
Yhtenä kesälauantaina meidän myynti oli 1600 e, kun moni joukkue pelasi pelejä.
Lisäksi kummankin ohjaajan lapsi pelaa joukkueessa, heille ei palkkaa tarvi maksaa.
Itse osallistun aina kaikkeen, lisäksi myymme lähikaupassa, kassojen jälkeen 3 x vuodessa jotain. Ex.nä on nykyisen vaimonsa kanssa myös mukana, eli 1 lasta hoitaa 3 aikuista hänen osuutensa.
Meillä laskukaava menee seuraavasti. Tulot 500 e, osallistui 10 aikuista, jokaisen lapsi saa 50 e hänen rahastoon.
Vuoden lopussa tiedetään hallimaksut, lisenssit jne ja ne lasketaan yhteen, jaetaan poikien lukumäärällä. Sitten lasketaan paljonko poikani hyväksi on vuonna 2015 oltu, hänen summasta vähennetään tulot ja jaetaan 12 kk. Minimimaksu on 50 e ja se menee nyt vaikka kuinka monetta vuotta. Tiedän että vuosimaksu voisi olla pienempi mutta pojalle on ns korvamerkittyä rahaa jos joku vuosi en osallistu niin hyvin.
Itse kun olin hyvin hyvin vähissä rahoissa, sain lähikaupalta tämän myyntipaikan ja se on kyllä hyvä lisä. Yhtenä vuotena myin rairuohoja yli 500 e. Seuran mainokset vaan ympärille
Ja pari poikaa pelipaidat päällä, tuotteet edullisia ja siistejä. Mutta usean sadan kk maksuja en voi maksaa ja ei pääsiäisromppeet mene ympäri vuoden kaupaksi.
Oman lompakon mukaan harrastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noihin tehtäviin pesiytyy kaikki saatanan köyhät, joilla ei ole itsellä rahaa ja sitten yrittävät saada muut hankkimana sitä.
No höh, kai ymmärrät, että niille retkille ja tapahtumiin ja välituntivälineillä leikkimään pääsevät myös sinun lapsesi, eivät pelkästään köyhien lapset. Ja miksi oletat, että köyhät vanhemmat lusmuilevat järjestötoiminnassa ja muut keräävät rahat? Olen huomannut, että kaikkein aktiivisimmat vanhempainyhdistyksen jäsenet ovat taitavia ihmisiä, joilla on jokin sairaus tai vamma, joka väliaikaisesti tai pysyvästi estää osallistumasta täysillä työelämään, tai on jokin työttömyysjakso menossa. Ja jos sinä et pidä leipomisesta etkä ole hyvä siinä, muista, että muilla tilanne voi olla toinen. Osa ihmisistä leipaisee ne mokkapalat, pikkuleivät ja kakut vaikka vasemmalla kädellä, eikä siinä tarvitse olla muutoin mikään superihminen.
Minun pullat myyvät vähintään 2000 e / pelipäivä. Todennäköisesti suomen parhaita pullia (ostajilta kuultua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noihin tehtäviin pesiytyy kaikki saatanan köyhät, joilla ei ole itsellä rahaa ja sitten yrittävät saada muut hankkimana sitä.
Olen huomannut, että kaikkein aktiivisimmat vanhempainyhdistyksen jäsenet ovat taitavia ihmisiä, joilla on jokin sairaus tai vamma, joka väliaikaisesti tai pysyvästi estää osallistumasta täysillä työelämään, tai on jokin työttömyysjakso menossa. .
Mun kokemuksella kumpikaan ei pidä paikkaansa. Enemmin niin että muutenkin toimeliaat ja aikaansaavat puuhaa näissäkin ja ne, joilal oikeasti luulisi olevan aikaa, "ei ehdi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noihin tehtäviin pesiytyy kaikki saatanan köyhät, joilla ei ole itsellä rahaa ja sitten yrittävät saada muut hankkimana sitä.
Olen huomannut, että kaikkein aktiivisimmat vanhempainyhdistyksen jäsenet ovat taitavia ihmisiä, joilla on jokin sairaus tai vamma, joka väliaikaisesti tai pysyvästi estää osallistumasta täysillä työelämään, tai on jokin työttömyysjakso menossa. .
Mun kokemuksella kumpikaan ei pidä paikkaansa. Enemmin niin että muutenkin toimeliaat ja aikaansaavat puuhaa näissäkin ja ne, joilal oikeasti luulisi olevan aikaa, "ei ehdi"
Teillä ilmeisesti sielläpäin on sitten erilaista. Täällä juuri noin kuin kirjoitin. T. 13
Onneksi omat lapset harrastaa sellaisia lajeja missä ei ole mitään tollasta!
Ihan vähän ehkä aikanaan ohjailinkin siihen suntaan, varsinkin kun poika vähän osoitti kiinnostusta jääkiekkoa kohtaan :D. Toki jos lapsi olisi kovasti sitä jäkistä halunnut pelaamaan niin olisihan se ollut pakko päästää.
No molemmat lapset tykkää paljon nykyisistä harrastuksistaan mihin ei vanhempien tarvitse osallistua mitenkään. Paitsi tietty rahalla.