Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaistahan se olisi, jos töissä olisi oikeasti kiire?
13.02.2016 |
Minä tunnun vain kiertävän löysästä työpaikasta toiseen. Ei mene tasan onnen lahjat, sillä minä en pidä siitä, että töissä ei ole mitään tekemistä. Takavuosina olin tukityöllistettynä valtion virastossa ja se oli siitä yllättävä ja mukava paikka, että koko ajan oli tekemistä, mutta kiire ei ollut sielläkään. Kiire ei ollut siksi, että päivän työt ehdin hyvin tehdä ja lisäksi minulla oli tehtävänä projekti, mikä piti vain sen puolen vuoden aikana tehdä, eli ei ollut päivän päälle. Sain sen valmiiksi ja sitten loppuajan auttelin, missä apua tarvittiin.
Nykyisessä paikassa on usein aikoja, että pitää väkisin keksiä tekemistä. Koetan opiskella, mutta avokonttorissa ei oikein pysty keskittymään. Työaika on 8-16, koska pomo on päättänyt, että se on niin. Laatikotkin mulla on tiptop, kun on ollut aikaa siivota ne.
Kommentit (33)
jos pienessä firmassa on työntekijöitä joilla ei ole tekemistä/pidetään tuottamattomia työntekijöitä, on se lopun alkua. Sinuna hakisin hyvinkin nopeasti uutta paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olisi sellaista, että aamulla kun saavut työpaikalle, yökkö työntää valmiiksi soivan puhelimen sun käteen. Siitä sitten alat selvittää ensimmäistä ongelmaa. Aamukahvia et ehdi juoda, koska joku alkaa vuotaa leikkaussalissa, ja siinä hupsahtaa muutama tunti verien tilaamisessa, ristaamisessa ja verien lähettämisessä leikkaussaliin. Toki suunnitellutkin leikkaukset tehdään, joten kiireettömillekin potilaille pitää tehdä veret valmiiksi.
Joku soittaa jatkuvasti ja haluaa tietää jotakin. Kahdeltatoista tajuat, että kuolet kohta nälkään, koska aamukahvi jäi väliin ja olet syönyt aamupalan klo 5.30. Varttia yli 12 käyt vajaan 10 minuutin ruokatauolla ja sitten homma jatkuu. Kolmelta huokaiset helpotuksesta ja annat raportin iltavuorolle ja lähdet äkkiä kotiin, ettei vaan tarvitse jäädä ylitöihin. Kotona et jaksa tehdä mitään ja menet yhdeksältä nukkumaan, koska herätys on taas klo 5.
T: sairaalan verikeskus, jossa on krooninen työntekijäpula ollut jo monta vuotta
Terveyskeskuslääkärin työssä päivystysvuorossa potilaita on jokaisella 20 minuutin ajalla 3-6 kpl. Sitten yksi 6-kymppinen mies siellä päivittelee, että miten se lääkäri KEHTAA olla myöhässä aikataulusta.
Kiire ei ole ikinä hyvä. Jos olet innostunut työstä ja teet pitkiä päiviä niin eri asia.
Itse olen työskennellyt sekä kiireisessä että löysässä työpaikassa. Molemmat hankalia. Kyllä kuitenkin jatkuva kiire ja stressi enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva kiire on sellaista, että ekoina viikkoina sitä skarppaa ja tekee ilmiömäisen suorituksen työssään. Jos kiire vielä jatkuu, tulee unohduksia, unohtelet ja työteho laskee entisestään. Uuvut ja alat sairastelemaan useammin. Ehkä jonakin päivänä havahdut, ja illalla pohdit sängyssä, tuliko kaikki tehtyä. Pahimmassa tapauksessa vaan suoritat ilman työn iloa ja halua ja lopetat välittämiaen kokonaan.
T. Hoitaja kotihoidosta
Nyt taisi tulla vain hoitajien vastauksia tuosta kiireestä.
Itselläni on välillä hiljaisia hetkiä töissä ja olen omien laatikoiden lisäksi siivonnut työkavereiden laatikoita myöten toimiston tilat.
Sitten on jaksoja, jolloin on niin paljon hommaa, ettei toimistolta pääse pois ajallaan. Siirrän jotain vähän vähemmän töitä, priorisoin tehtäviä ja menen koko päivän pelkän kahvin voimalla, sillä eväiden lämmittämiseen mikrossa menee liikaa aikaa.
Illalla nukkumaan mennessä tajuan, että jossain raportissa oli deadline huomenna enkä ole ehtinyt ja muistanut edes katsoa mistä asiasta raportti piti tehdä. Sitten siirränkin herätyksen tuntia tai paria aiemmin, jotta pääsen töihin aiemmin tekemään vaaditun raportin.
Pidän tuosta jälkimmäisestä enemmän, sillä lorviminen työpaikalla on todella puuduttavaa. Jos haluan viettää päiväni tehden ei mitään, niin voisin yhtä hyvin tehdä ei mitään kotona.
Mutta pakkohan siellä toimistolla on notkua. Toki käytän noita ylitöistä tulleita vapaita hiljaisina hetkinä ja otan silloin tällöin miniloman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sellaisessa työpaikassa sijaistamassa, jossa missään toimipisteessä ei ollut työtehtäviä kuin vajaalle puolelle työajasta. Välillä oli jopa kiire, mutta sitten saattoi olla tunteja, ettei ollut mitään tekemistä, vaan saattoi lukea lehtiä ja pitää pitkiä ruokataukoja. Siinä oli suuri kontrasti aikaisempiin työpaikkoihini, joissa aina ei ehtinyt edes vessassa käymään. Nyt tuohon lunkkiin työhön etsittiin työntekijää vajaaksi vuodeksi ja siihen valittiin pomon kaveri. Saa nähdä onko tuota työpaikkaa enää vuoden jälkeen, jos pomon kaveri kertoo pomolle työnpuutteesta. Sinänsä jännä, että tuollaisia työpaikkoja on ja vakituinen henkilökunta pääsee AIKA vähällä.
En tiedä. Meillä on toimistolla töissä yksi tyyppi, jolla muka on koko ajan kiire, valittaa siitä taukoamatta, ei kerkeä tehtäviään edes tehdä saati lounaalla käydä, mutta jostain syystä kaikki muut ehtivät kyllä tehdä hänen hommansa silloin kun hän on poissa ja vielä ihan normaalissa työajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Meillä on toimistolla töissä yksi tyyppi, jolla muka on koko ajan kiire, valittaa siitä taukoamatta, ei kerkeä tehtäviään edes tehdä saati lounaalla käydä, mutta jostain syystä kaikki muut ehtivät kyllä tehdä hänen hommansa silloin kun hän on poissa ja vielä ihan normaalissa työajassa.
Mulla on myös sijainen, joka ei vastaa työpuhelimeen eikä sähköposteihin. Ilmankos aika riittää hyvin niihin muihin töihin.
Olen samassa tilanteessa sillä olen aina valikoinut itselleni kohtuu hyvin palkatun työn jossa ei tarvitse hosua. Mua ei kuitenkaan kiinnosta edes tietää millaista kiire on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Meillä on toimistolla töissä yksi tyyppi, jolla muka on koko ajan kiire, valittaa siitä taukoamatta, ei kerkeä tehtäviään edes tehdä saati lounaalla käydä, mutta jostain syystä kaikki muut ehtivät kyllä tehdä hänen hommansa silloin kun hän on poissa ja vielä ihan normaalissa työajassa.
Mulla on myös sijainen, joka ei vastaa työpuhelimeen eikä sähköposteihin. Ilmankos aika riittää hyvin niihin muihin töihin.
Meillä kyllä kaikki vastaavat puhelimeen ja hoitavat sähköpostin sekä muut tehtävät. Tämä yksi henkilö on vain hyvin hidas ja keskittyy epäolennaiseen ja tästä on myös esimies hänelle maininnut, että hänen pitäisi kehittää työskentelytapaansa.
Hotellisiivous on yksi kiireisimmistä ja fyysisesti raskaimmista töistä. Sen kuormittavuus vastaa 7- tunnin "kevyempää" jalkapallotreeniä.
Maanantait ja kesälomakaudet on joskus painajaismaisia sen järjettömän kiireen takia. Sulle lykätään yli 30 siivottavaa huonetta, jotka yleensä näinä em aikoina on aikas järkyssä kunnossa. Suoriutua pitäisi 7 tunnissa ja siihen pitäisi yrittää saada 10 min ruokatauko edes mahtumaan.
Yleensä mitään siivousvälineitä ei ole tarpeeksi, joten joudut juoksemaan ympäri hotellia purnaamassa muilta tai pesulasta etsimässä lisää välineitä, josko joku olisi sattunut pesemään niitä päivän aikaan.
Sitten aamusta jo painostetaan nopeena siivoomaan, kun koko hotelli tulee täyteen. Jälki kärsii tosi pahasti ja työntekijät ovat jatkuvasti äärirajoilla ja yksikin virhe johtaa kaaokseen. Ei kovin antoisia nämä päivät. Mitään ei jaksa vapaa-ajalla tehdä. Ei vaikka on hyvässä kunnossa.
Mutta! Näitä on kausittain, talvella hiljasempaa ja viikolla vähän iisinpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos pienessä firmassa on työntekijöitä joilla ei ole tekemistä/pidetään tuottamattomia työntekijöitä, on se lopun alkua. Sinuna hakisin hyvinkin nopeasti uutta paikkaa.
Kyllä minä palkkani tienaan ja tällaista se on ollut vuosia. Uutta haen, mutta vaikea löytää tässä iässä ja muutenkin. Teen puolet suoraan veloitettavaa työtä ja joka kuukausi tuotan reippaasti palkkaani enemmän kyllä.
Menepä kokeilemaan ravintola-alaa, niin tiedät mitä on kiire. Varmana tulee nykyistä hommaasi äkkiä ikävä...
Olen asiantuntijatyössä, eli istun päivät toimistossa tai kotona tietokoneen ääressä. Mulla on itsenäinen toimenkuva, eli tuen yrityksen eri toimintoja, ja töitä tulee eri ihmisiltä ilman koordinointia. Päätän siis itse mitä teen, missä järjestyksessä ja millä aikataululla. Työaika on työsopimuksessa 37,5 h, valvon sitä itse.
On aikoja kun asioita tulee ovista ja ikkunoista. Aikataulut paknaa päälle, et pysty pitämään sovitusta kiinni vaikka tekisit paljon ylitöitä. Nyt on menossa sellainen aika, käytännössä teen työtä, syön ja nukun. Viime viikolla työtunteja oli noin 60.
Joskus taas on rauhallista, lähden aikaisemmin töistä, käyn kaupassa ja lepään...
Käytännössä päivät on samanlaisia, kirjoitan, luen, puhun puhelimessa ja käyn palavereissa.
17 jatkaa. Olen ollut ravintolassa ja hoitoalalla työssä. Työvuorot on siellä tosi kiireisiä, mutta työvuoro päättyy kuitenkin. Minä menen silloin kotiin, otan koneen esille ja aloitan uuden työpäivän. Välillä itken koneen ääressä.
Pidän työstäni ja olen siinä hyvä. Välillä kuitenkin mietin onko kaikki tämän arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Nyt taisi tulla vain hoitajien vastauksia tuosta kiireestä.
Itselläni on välillä hiljaisia hetkiä töissä ja olen omien laatikoiden lisäksi siivonnut työkavereiden laatikoita myöten toimiston tilat.
Sitten on jaksoja, jolloin on niin paljon hommaa, ettei toimistolta pääse pois ajallaan. Siirrän jotain vähän vähemmän töitä, priorisoin tehtäviä ja menen koko päivän pelkän kahvin voimalla, sillä eväiden lämmittämiseen mikrossa menee liikaa aikaa.
Illalla nukkumaan mennessä tajuan, että jossain raportissa oli deadline huomenna enkä ole ehtinyt ja muistanut edes katsoa mistä asiasta raportti piti tehdä. Sitten siirränkin herätyksen tuntia tai paria aiemmin, jotta pääsen töihin aiemmin tekemään vaaditun raportin.
Pidän tuosta jälkimmäisestä enemmän, sillä lorviminen työpaikalla on todella puuduttavaa. Jos haluan viettää päiväni tehden ei mitään, niin voisin yhtä hyvin tehdä ei mitään kotona.
Mutta pakkohan siellä toimistolla on notkua. Toki käytän noita ylitöistä tulleita vapaita hiljaisina hetkinä ja otan silloin tällöin miniloman.
Tallaisissa tyopaikoissa nuo kiireet tuovat vaihtelua ja niista voi sitten palautua, siis ei ole jatkuvaa kiiretta. Jatkuva kiire tuo kroonista stressia, koska palautumista ei ehdi tapahtua ja asioita ei kerta kaikkiaan ehdi ja pysty hoitamaan kunnolla. Ajatteleminen loppuu ja toiminnasta tulee hyvin reaktiivista, siis suunnittelu ja asioiden lapi kayminen kunnolla ei ole mahdollista. Olen tallaisessa tyopaikassa nyt ja olen varma, etta se on osaltaan aiheuttanut ongelmia terveyteni kanssa (minulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa tulehdustiloja ja palautuminen on hidasta, jos stressi painaa paalle) ja olenkin palaamassa kahden viikon saikulta (influenssa) maanantaina... Ei hirveasti innosta, mutta pakko on jaksaa viela vahan aikaa ennenkuin loydan toisen tyopaikan. Vaikka en tieda, muuttuuko meno silloinkaan, tuntuu olevan vahan tamanpaivan vitsaus tuo jatkuva kiire ja tyovoimapula...
Olin joskus koulun keittiöllä töissä.
Ruokailun aikaan oli aina pahin kiire koska ruoka saattoi loppua tai tiskiin tuli paljon tiskiä kun oppilaat palauttivat astiota.
Työ sopi hyvin ihmiselle joka sietää painetta ja kiirettä.
Alue: Aihe vapaa
PS, kyse ei ole siitä, etteikö mulle voisi antaa vastuuta ja vaativia tehtäviä. Olen niitä saanut aina kun on mistä antaa. Mutta esim. palavereihin en pääse, koska jonkun on oltava konttorilla ja pienen firman pomo haluaa käydä niissä itse.