Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monet ihmiset tekee lapsia eikä adoptio?
12.02.2016 |
Niin. Maailma on pullollaan söpöjä, unohdettuja ja kodittomia lapsia, mutta silti niin monet haluavat tehdä tähän ylikansoittuneeseen ja kylmään maailmaan lisää kersoja.
Miksi? Jos minä haluaisin lapsen joskus niin adoptoisin esim Venäjältä, Bulgariasta tai Romaniasta. ♡♡
Kommentit (20)
Venäjältä et saa, kiitos homoliittojen.
Toisekseen! Mikä oikeus adoptiolasten biovanhemmilla on lisääntyä? Ovat monesti (köyhiä,) sairaita ja päihdeongelmaisia. Kaksi viimeistä menee geeneissä. Eikö mielummin jatkettaisi niitä hyviä, terveitä geenejä. Adoptio on myös lapselle shokki, ja hyvin monilla adoptoidulla lapsilla mt-ongelmia tulevaisuudessa. Myös kulttuuri-identiteetti hämärtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska adoptio ei tuosta vaan sormia napsauttamalla onnistu. Prosessi voi kestää pitkän aikaa, on kallista eikö kaikkia edes hyväksytä mukaan adoptioprosessiin.
Niin.
Ja olet perehtynyt asiaan miten?
Adoptioon on tiukat kriteerit ja odotus voi kestää yli 5 vuotta
Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon tapaus kai yksi surkeimmista. Antin tuomio puolueen vaalirahasotkusa vei heiltä ikuisesti mahdollisuudet adoptioon.
Niin, varsinkaan, jos ei ole ajatellut asiaa käytännön kautta, tulee kysyneeksi tällaista. En jaksa nyt kauhean pitkästi kirjoittaa, joten yritetään ranskalaisin viivoin.
- Adoptointi on hankalaa. Adoptiovanhemmat joutuvat käymään läpi aika pitkällisen prosessin ja lapsen saaminen voi kestää vuosia.
- Adoptoiminen on kallista.
- Kaikki ihmiset eivät kelpaa adoptiovanhemmiksi. Kelpoisuuden määrittelee adoption järjestävä järjestö (ja maa, josta lapsi adoptoidaan).
- Monesta maasta tulevat adoptiolapset ovat erityislapsia tavalla tai toisella (esim. Venäjältä tulevat lapset ovat usein sellaisten äitien lapsia, jotka ovat käyttäneet enemmän tai vähemmän alkoholia raskausaikana).
- Vaikka lapset eivät olisikaan erityislapsia muuten, lastenkotielämä ja vanhempien hylkääminen jättävät jälkensä lapseen ja tekevät vanhemman työstä paljon vaikeampaa.
- Kaikki ihmiset eivät ole varmoja, että pystyvät kiintymään isompaan lapseen.
- Adoptiojärjestöt eivät halua antaa lapsia adoptioon sellaisille vanhemmille, jotka "haluavat pelastaa maailman".
Toivottavasti tässä oli ajattelemisen aihetta!
Vierailija kirjoitti:
Venäjältä et saa, kiitos homoliittojen.
Toisekseen! Mikä oikeus adoptiolasten biovanhemmilla on lisääntyä? Ovat monesti (köyhiä,) sairaita ja päihdeongelmaisia. Kaksi viimeistä menee geeneissä. Eikö mielummin jatkettaisi niitä hyviä, terveitä geenejä. Adoptio on myös lapselle shokki, ja hyvin monilla adoptoidulla lapsilla mt-ongelmia tulevaisuudessa. Myös kulttuuri-identiteetti hämärtyy.
"Venäjältä et saa, kiitos homoliittojen". Siis miksi en saa? Mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monista maista ei juurikaan saa adoptioon pieniä lapsia. Esim. 5-vuotias adoptoitu vieraasta kulttuurista on aika pulassa Suomeen tullessaan... ei osaa kieltä, kulttuuri on vieras, kokemuksia hylkäämisestä jne. Väittäisin, että oma biologinen lapsi on helpommin kasvatettavissa kuin adoptoitu lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäjältä et saa, kiitos homoliittojen.
Toisekseen! Mikä oikeus adoptiolasten biovanhemmilla on lisääntyä? Ovat monesti (köyhiä,) sairaita ja päihdeongelmaisia. Kaksi viimeistä menee geeneissä. Eikö mielummin jatkettaisi niitä hyviä, terveitä geenejä. Adoptio on myös lapselle shokki, ja hyvin monilla adoptoidulla lapsilla mt-ongelmia tulevaisuudessa. Myös kulttuuri-identiteetti hämärtyy.
"Venäjältä et saa, kiitos homoliittojen". Siis miksi en saa? Mitä tarkoitat?
Venäjä ei adoptoi maihin, joissa homoparit voivat adoptoida. Venäjä on nykyään niin kranttu adoptoijien suhteen, että heillä on orpo-ongelma räjähtänyt käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei kelvata. Mulla oli 24-25 vuotiaana paniikkikohtauksia, jotka lähtivät liikkeelle, kun vastavalmistuneena kohtasin ensimmäiset insesti ym. tapaukset. Kävin lähellä burn outia ja tämä tekee minusta siis mielenterveyspotilaan. Olen siis sossu + erityospedagogi nykyään. Toisekseen mieheni on saanut 19 vuotiaana yhden epilepsiakohtauksen. Ei ikinä sen jälkeen, mutta on "kroonisesti sairas". Kolmanneksi olemme liian köyhiä. Teen järjestössä töitä ja palkkani on alle 2000e/kk, mies taas lasten urheiluseuran toim.johtaja ja palkka samanmoinen.
Jaah. Yllämainittujen lisäksi tuki mieleen, että jos kaikki hyvin toimeentulevat länsimaalaiset pelkästään adoptoisivat köyhemmistä maista niin varmaan siinä supistuisi geeniperimä aika paljon. Vähenisi sinisilmäisyys ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomeen adoptoitiin viime vuonna n. 160 lasta. Adoptioprosessissa on ihan kamalan paljon enemmän ihmisiä. Osaako aloittaja laskea 1+1?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sähän voit nyt kommentoida jotain, kun olet saanut vastauksia.
Aivan totta, mietin myös tuota samaa ja jos lapsia joskus haluan, tulen luultavasti adoptoimaan. Toisaalta harmittaa mahdollisesti kokematta jäävä imetys ja raskausaika, sekä synnyttäminen muutoinkin. Ehkä ne luovat äidillä lapseen erityisen siteen? Enkä tällä silti sitä tarkoita, etteikö adoptioäiti voisi rakastaa adoptio lastaan oikeasti. On varmasti olemassa useitakin sellaisia primääri äitejä, jotka eivät synnytyksistä, raskausajoista ja imetyksistä huolimatta kykene lastaan, jonkun psyykkisen häiriön (esim- narsistinen persoonallisuus) vuoksi rakastamaan ja adoptioäiti pystyisi paljon paremmin ja aidommin rakastamaan ei alkuperäistä lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka vain ei voi adoptoida. Pitää olla vakaat elinolosuhteet ja tulot. Pitää olla henkisesti ja fyysisesti terve. Ja siltikin prosessi voi kestää vuosia, koska byrokratia.
Eikä niitä adoptoitavia lapsia ole saatavilla ihan tuosta noin vain. Varsinkin kansainväliset adoptiot ovat aika isoja prosesseja.
Adoptio ei aina toimi kuin unelma. Lapsi voi olla sairas tai erityistarpeinen. Häneläy voi olla laiminlyönneistä johtuvia pelkoja, sairauksia tai vammoja. Sellaisen kohtaaminen on hyvin rankkaa.
Jos se olisi niinkin "helppoa" kuin jollain hollywoodin rikkailla näyttää olevan, niin mulla olisi monta adoptiolasta. Mutta adoptointi on tehty (tietty hyvät syyt taustalla, paitsi jollain mailla) niin vaikeaksi, että ei vain pysty. Ikävä kyllä sen sijaan hyvin huonotkin yksilöt pystyvät liiankin helposti lisäntymään biologisesti ja liian moni näistä ei luovuta sitä lastaan adoptioon vaikka aihetta olisi
Tietääkö aloittaja, että se on pieni promille joka adoptiota tarvitsevista lapsista päätyy adoptoitavaksi? Ja että lapset pyritään sijoittamaan AINA omaan kotimaahansa, eikä tänne Suomeen kauas juuristaan. Toki suomalaisia lapsia tulee adoptoitavaksi, mutta nämä tapaukset on varmaan kahden käden sormilla laskettavissa/ vuosi...
Kansainväliseen adoptioon liittyy myös ongelmia, kun köyhät vanhemmat joskus hylkäävät lapsensa siinä toivossa, että nämä saisivat paremman elämän rikkaassa länsimaassa adoptiolapsina.
En ollut varma haluanko äidiksi tai onko minusta äidiksi, ennen kuin 34-vuotiaana. Siinä vaiheessa ei tee hirveästi mieli käynnistellä adoptioprosessia. Lisäksi mieheni oli silloin jo 55-vuotias, eli emme olisi kelvanneet adoptioperheeksi. Sen sijaan omille lapsillemm mies on ollut ohan paras isä.
Lisäksi minua epäilytti jaksanko olla hyvä äiti, joten lapsen mahdollinen traumaisuus olisi ollut liikaa. En ole varma, olisinko kyennyt tarjoamaan sen laatuista rakkautta lapsille. Lisäksi nyt kun on omia huomaan, miten hyväkin juttu "geneettinen tuttuus" on. Ymmärrän lasten luonteenpiirteitä, koska todella paljon muistuttavat meitä eli ovat perineet niitä minulta ja mieheltä.
Adoptioon on todella tiukat kriteerit ja läheskään kaikki eivät niitä täytä. Lisäksi tarvitaan melkoinen nippu rahaa sekä aikaa odotella adoption mahdollista toteutumista 2-6 vuotta.