miksi et tee mitään kun vauva itkee??

Laitan oven kiinni. Sehän vielä puuttuisi, että alkaisin palkita tuosta käytöksestä. Vauva itkisi jatkuvasti

Harmillista ja sydäntäsärkevää..tärkeintähän on olla vauvan tukena ja turvana..ei aina se että saisi itkun edes loppumaan mutta hylätä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Laitan oven kiinni. Sehän vielä puuttuisi, että alkaisin palkita tuosta käytöksestä. Vauva itkisi jatkuvasti

Paha. Kylmikset menee. Varmasti noinkin jossain on.

Kun vauva itkee jatkuvasti niin joskus ei vaan enää jaksa tehdä mitään. Parempi mennä toiseen huoneeseen kuin satuttaa vauvaa.

Vauva itkee vain aivan muutamasta syystä: nälkä, väsymys, pelko, pissa/kakka ja kipu/sairaus. Nämä kaikki vaativat aikuisen toimenpiteitä. 

Kuvitelmat joissa vauva itkee "tottumuksesta", "kostaakseen" tai "saadakseen aiheetonta huomiota" ovat aikuisen omien tunteiden projektioita lähinnä huonekasvin tasolla pyörivään vauvan tunne-elämään.

Opetan vauvasta lähtien ettei negatiivista käytöstä palkita huomiollani.

Itselläni oli koliikkivauva, joka itki "koko ajan" hiljeni ainoastaan rinnalla. Jos olin vaikka kaupassa kassajonossa tai pankissa (nii-in, silloin asiointiin vielä pankin konttorissa) maksamassa laskuja tms.missä en halunnut/voinut sitä rintaa kaivaa esiin, jouduin antaa vauvan vaan itkeä.

Itki myös ennen nukahtamistaan 13-30min ja aika vaan piteni, jos otti syliin tms.

Kotona kyllä olikin suurimman osan aikaa sylissä(silloin ei ollut kantoliinoja) joskus kyllä joutui itkemään omassa sängyssä jos olin vaikka vessassa.

Ihan normaali, hyvä tyttö tuosta on kasvanu, lämmin suhde meillä on. Tyttö jo täysi-ikäinen:)

Ei aina jaksa.

Meidän 1-vuotian "vauvamme" nyt vaan on aina nukahtanut itkun kautta. Toki niitä kärryjä heijaan niin kauan kun nukahtaa, mutta muuten saattaa karjua kuin sumusireeni ennen kuin uni tulee. Jos siinä rupeaa jotain paijaamaan tai sylittelemään niin lapsi ei nukahda koskaan.

Jos vauvalla on esim koliikkia, niin pitääkö sitä pitää kokoajan sylissä? Jos jatkaa huutoa sylissäkin, mitä sitten pitää tehdä? Jos vauva itkee non-stoppina saanko käydä suihkussa niin että vauva on turvakaukalossa mukana, vai otanko syliin suihkuun? Onko sama itkeekö vauva sylissä, kopassa, vaunuissa jos äiti tietää että itkee joka tapauksessa? Missä menee raja? Meneekö vauva rikki jollei sitä pidä jokaisen itkun ajan sylissä?

Riippuu tilanteesta. Aina vauva ei huuda nälkää, joten miksi lämmittäisin korvikkeen kun sitä ei haluta juoda? Miksi ottaisin hänet ulkona vaunuista pois jos tiedän että hän huutaa väsyä mutta ei malta nukahtaa?

Vauva tai pieni lapsi saattaa oikeasti itkeä väsymystä, mutta ei tajua nukkumisen auttaan asiaan. Ei siinä auta kuin antaa toisen huutaa hetki kunnes nukahtaa. Yleensä olen turvautunut unilauluun tässä, mutta sekin osin siksi että saa omia hermoja tyynnytettyä.

Ei se oikein ole, mutta sitä ei tajua ennen kuin on itse niin väsynyt, ettei vaan ole voimia vastata lapsen itkuun aina ja joka tilanteessa. Meillä toinen lapsi itki aina, hänellä oli vatsavaivaa ja lisäksi hyvin temperamenttinen luonne,  hän kokee kaiken normaalia herkemmin, mut eihän sitä silloin tajunnut että joku bodyn pesulappu voi saada lapsen itkemään niin lohduttomasti. Ja ensimmäinen lapsi itki sitä toisen lapsen syntymää eli meillä aina joku itki. Unta sain tunnin pätkissä muutaman tunnin yössä. Vaikka aina vannoin, että aina vastaan sen lapsen itkuun, niin jossain vaiheessa ei vaan kyennyt. Piti alkaa säännöstellä, että olisi jaksanut varsinkin valvoa yöt vauvan kanssa ja vastata päivisinkin siihen itkuun edes joskus. Oli niin nääntynyt, että olisi tehnyt ihan mitä vain, että lapsi olisi  lopettanut itkemisen, mutta mikään ei auttanut siihen. Katsoin ihan kellosta, ja meillä toinen lapsi itki keskimäärin kolmen minuutin päästä uudelleen siitä kun oli lopettanut entisen itkunsa.  

Ymmärrän äitejä jotka ei siihen itkuun vastaa, vaikka onhan se sydäntä särkevää katsoa sitä vierestä. Mut äitikin on vaan ihminen.

Mites ap, on se kumma että vanhemmistakin sukupolvista kasvoi ihmisiä. Tiedätkö miten ennen vauvoja käsiteltiin/kohdeltiin? En sano että nämä ovat hyvästä, mutta töiden ajaksi vauva pakattiin tiiviiksi paketiksi ja ripustettiin johonkin koivun oksaan killumaan. Kun huusi, tultiin katsomaan onko nälkä, jollei ollut niin takaisin killumaan. Iltaisin/öisin huutaville vauvoille saatettiin juottaa tilkka omatekoista viinasta jotta lapsi rauhoittuisi ja antaisi muidenkin nukkua. Tietoiskuna että vauva ei mene itkemisestä rikki. Toki perustarpeet pitää hoitaa kuntoon jne mutta oletko koskaan ollut todistamassa alle 2kk vauvan iltaitkua?

Kumma juttu että meillä ei vauva huuda oikein koskaan.Kuivat vaipat,sopivasti vaatetta,saa tissiä kun haluaa niin kylläpä pysyy tyytyväisenä.Aina kun istahdan otan vauvan syliin ja mies myös kun tulee töistä.

Ja meillä on lapsia neljä joten on tässä muutakin tekemistä kuin ola vauvan kanssa mutta ei ikinä huomiotta jää.Ei ole meillä kukaan lapsista ollut itkeskelevä mutta olleet rintaruokinnalla ja muutoin tyytyväisiä..nukkuneet vieressä ja aina saaneet lämpöä ja läheisyyttä.

aina on auttanut itkuun syli tai vaipan vaihto tai maito..koskaan en ole jättänyt lastani yksin itkemään ja nukahtamaan ja kuitenkin 1,5 vuotiaasta nukkuneet tyytyväisinä jo omissa sängyissään vaikka siihen saakka nukahtaneet äidin viereen tissille.

Ja jos on kunnossa vaippa,vatsassa ruokaa ja vaatetta päällä ja vauvaa itkettää niin on vanhemman tehtävä olla vauvan tukna vaikka itkettäisikin.Kyllä vanhemman ja aikuisen täytyy se vauvan itku kestää ja jaksaa.

Outoa on se, että vanhemman huomoima vauva lopettaa herkästi itkunsa, yksin jätetty jatkaa itkua. Silti osa äideistä on sitä mieltä, että ei siihen itkuun auta vastata, antaa huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu että meillä ei vauva huuda oikein koskaan.Kuivat vaipat,sopivasti vaatetta,saa tissiä kun haluaa niin kylläpä pysyy tyytyväisenä.Aina kun istahdan otan vauvan syliin ja mies myös kun tulee töistä.

Ja meillä on lapsia neljä joten on tässä muutakin tekemistä kuin ola vauvan kanssa mutta ei ikinä huomiotta jää.Ei ole meillä kukaan lapsista ollut itkeskelevä mutta olleet rintaruokinnalla ja muutoin tyytyväisiä..nukkuneet vieressä ja aina saaneet lämpöä ja läheisyyttä.

aina on auttanut itkuun syli tai vaipan vaihto tai maito..koskaan en ole jättänyt lastani yksin itkemään ja nukahtamaan ja kuitenkin 1,5 vuotiaasta nukkuneet tyytyväisinä jo omissa sängyissään vaikka siihen saakka nukahtaneet äidin viereen tissille.

ja se että 2 kk itkee menee melko nopeasti ohi.Ei ole mikään kestävä vaihe ja se täytyy vaan jaksaa.

Helpoimmalla pääsee kun laittaa itsensäkin unikuntoon ja vauvan kanssa nukkumaan niin ei tarvi hätäillä sen kanssa pääseekö viettämään "omaa aikaa" vaan voi keskittyä vauvaan.

Vierailija kirjoitti:

Outoa on se, että vanhemman huomoima vauva lopettaa herkästi itkunsa, yksin jätetty jatkaa itkua. Silti osa äideistä on sitä mieltä, että ei siihen itkuun auta vastata, antaa huutaa.

Haluaisin uskoa että aiemmin kommentoineet eivät valehtele sanoessaan että joskus se itku ei vaan millään lopu. Äitiys ei aina ole johdonmukaista ja helppoa.

Tosin en itse ole äiti, mutta kokemuksesta tiedän että lähes kaiken kanssa pätee se ettei kaikki aina suju vaikka kuinka hyvin hoitaa. Varsinkaan silloin kun on krooninen väsymys ja jatkuva arvostelu ympärillä.

Elämä ei ole mustavalkoista tai yksinkertaista. Vauvat eivät ole samanlaisia.

Hyi miten kamalia vastauksia täällä. Ihan käy sääliksi vauvat. :(

Tiesittekö ihmiset, että alle 6kk ikäinen vauva ei osaa itkeä huvikseen? Vauva itkee silloin kun sillä on jokin tarve joka vanhemman pitäisi huomioida. Se tarve voi olla vaikka nälkä, märkä vaippa, kipu, kylmä, kuuma... Tai sitten ihan vain turvaton olo.

On vaarallista ja vahingollista väittää että vauvan itkuun voisi jättää reagoimatta, koska vauva muuten oppii että itkemällä saa huomiota. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa.

Vauvan itkettäminen turhaan on julmaa ja vahingoittaa sen psyykettä.

Ei ihme että ihmiset masentuvat niin herkästi kun tarpeet laiminlyödään jo vauvana.