Keskeytyneen keskenmenon jälkeen raskaaksi...
Kysymykseni onkin tuossa otsikossa. Siis kuinka pian raskauduitte keskeytyneen keskenmenon jälkeen. Itselläni todettiin kkm joulukuun -15 alussa. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, jonka jälkeen vuotoa kesti enemmän ja vähemmän 1,5 kk. Viiden päivän vuodoton jakso oli jonka jälkeen alkoi vuoto, jonka luulisin olleen kuukautiset.
Kuukautisten jälkeen alotettiin tosissaan yritään uutta raskautta. Tämä kierto oli kaikkinensa hyvin kummallinen. Ja loputuloksena sain kp 28/33 testiajalla hailakan mutta kuitenkin selvän viivan. Seuraavana päivänä tein uuden testin (en uskaltanu iloita vielä yhtään, kun jotenkin osasin pelätä pahinta), joka oli selvästi negatiivinen. Sitten tirautettiin muutamat itkut ja kp 32 alkoi sitte kuukautiset.:(
Nyt olo on äärettömän pettynyt,masentunut ja toivoton. En oikeen kykene aatteleen oikeen mitään muuta, vaikka tiedän että auttais raskautumaan, jos ei ressais asialla. Pelkään etten enää koskaan raskaudu uudestaan jne...
Onko muilla kokemuksia, että on vastaavassa tilanteessa raskautunu ja kuinka pian?
Kommentit (24)
Joo sain ensin metotreksaattipiikin, mutta viikon päästä siitä alkoi kovat vatsakivut ja jouduinkin sitten suoraan leikkaukseen. Vietiin toinen tuuba siinä rytäkässä. Mäkin oletin, että tulisi joku pidempi vuoto, mutta mulla tuli pari päivää ennen sitä leikkausta vähän sellainen tyhjennysvuodon tapainen vuoto ja vuoto jatkui vähän vielä leikkauspäivänä. Leikkauksen jälkeen saattaa kuulemma tulla vuotoa viikonkin ajan, mutta mulla tuli vissiinkin vain muutaman päivän. Eli kovasti toivoo nyt, että se kierto sieltä palautuisi ennalleen. :O
Onneksi et joutunut kovin pitkiä vuotoja kärsimään, tämä vaan muistuttaa jatkuvasti tapahtuneesta, kun haluais vaan oikeasti saada asioita mietittyä. Tuskin koskaan uskaltaa olla uudesta elämästä innoissaan, mutta yrittämistä en ainakaan tämän ekan keskenmenon jälkeen ole lopettamassa. Siksi täällä palstalla roikutaan, jos joku kertois oman selviytymistarinansa, jossa vihdoin on käärön saanut syliin, se lisäisi toivoa.
Osanotot ja voimia hurjasti teille kaikille myös!! Äärettömän raskasta ja tuskallista aikaa oli ootella keskenmenovuodon loppumista ja sitten vielä ensimmäisiä kuukautisia. Ja edelleen välillä tuntuu että vois vaan itkeä, vaikka keskenmenosta itellä jo kohta 3 kuukautta!
Täällä menossa nyt kp 15/31. Yritystä on ollut jo monena monena päivänä ja vielä muutamana päivänä ois tarkotus peuhailla. Aateltiin tämä kierto kokeilla ilman ovistikkuja. :)
Viikko sitte kävin gynekologilla tutkituttaan, että onko kaikki paikat kunnossa. Ja mitään estettä ei raskautumiselle pitäis olla. Siltiki välillä meinaa suunnaton epäitoivo iskeä, tuntuu ettei varmasti koskaan enää tärppää. :(
Mut tsemppiä kaikille! Itekki toivosin tänne positiivisia kokemuksia, jos ne antais vähä toivoa tähän omaanki yritykseen.
Voi murtunut, anna itkun tulla, jos itkettää. <3 Jokainen suree omalla tavallaan. Minä ainakin pidin tuota pikkuista vauvana, vaikkei pitkään jaksanut elää ja haluan kunnioittaa sitä muistoa. Ajatukset kerkeää laukata vuodeksi eteenpäin kolmessa kuukaudessa ja sitten kaikki unelmat viedään hetkessä. Mä oon niin katkera ja kateellinen ja vihainen raskaana oleville tutuille vielä, kai tää joskus helpottaa. Tuo ovistikkujen jättäminen voi olla hyvä päätös, jos ei niin stressaisi yrittäminen, kerran kierto on säännöllinen?
Joo oon antanu itkun tulla, kun siltä tuntuu. Välillä on parempia hetkiä, mutta kyllä tässä vielä melko syvissä vesissä ollaan. Mää oon kans äärettömän katkera, kateellinen ja vihanen kaikille raskaana oleville. Ja yllättäen niitä vauvoja tuntuu nyt olevan tulossa kaikille kavereille, sisaruksille ja tutuille!
Mulla viime kierrossa ovistikku näytti plussaa kp 13, siittä n. viikon päästä tein pregcheckin raskaustestin, joka oli ihan selvästi positiivinen, siis ihan värillinen viiva tuli. Olin hyvin hämmästynyt, että miten voi olla jo siinä vaiheessa kiertoa. Se kyllä sitte parin päivän päästä haaleniki kokonaan. Aattelin sitte että sillon oli varmaan vasta ovis (en ymmärrä miten raskaustestit reagoi ovulaatioon). No siittä reilu vkn päästä sain haalean mutta selvän toisen viivan, joka sitte ilmeisesti oli kemiallinen raskaus.
Nuitten testi"sekoilujen" jälkeen päätin, että seuraavan testin teen vasta, JOS joskus kuukautiset on viikon myöhässä. En jaksa nähä enää koskaan negatiivista raskaustestiä! Oon yrittäny olla ajattelematta koko asiaa, mutta huonostihan se onnistuu, ehkä ajan kans pikku hiljaa... Ja pitää yrittää ahkerasti niin eiköhän se osu ovulaationki kohdalle. :)
Tsemppiä! Vaikeeta on täälläkin, mutta kovasti nuo läheiset yrittää vakuutella "että kyllä se vielä joskus" ja "te ootte niin nuoria" (minä 24 vuotta), mutta ei tässä vaiheessa paljoo lohduta. Toi vauva-asiakin pitää täysin paikkansa, kaikki on raskaana, paitsi minä, jolle se olis hartain toive. <3 Ihan kun ei ois niille muillekin, mut silti, tää on tää katkeruus. Mä taidan ihan suosiolla jättää kokonaan välistä noi ovistikut ja aikaiset testien tekemiset, ellei nyt sit ole kauheita vaikeuksia saada uutta raskautta aluilleen. Kiva kyllä kuulla, että syvistä vesistä huolimatta yritätte kovasti, lisää toivoa täälläkin suunnalla. :) Mulla vasta alkamassa ekat kuukautiset keskenmenon jälkeen.. Pitää varmaan kuitenkin oottaa jälkitarkastukseen ennen uutta yritystä ja se on vasta neljän viikon päästä, huoh, en tajua miks niin myöhään vasta.
Pahoittelut kaikille km kokeneille.
Tuolla suljetuissa ryhmissä on hyvä vertaistuki ryhmä keskenmenon kokeneille kuumeilijoille jos kiinnostaa tulla ryhmään mukaan.
Itse olen saanut kaksi km rv 15 ja rv 9 ja nyt vihdoin ja viimein yrityskierto 12 toi jälleen plussan. Tie on ollut pitkä ja kivinen ja eikä ole tietoa kuinka tällä kertaa käy.
Joo, jotenki siittä saa kumminki vähä toivoa, ku yritää ahkerasti saaha uutta raskautta alulle. Monennestako kierrosta teillä muilla on nuo keskenmenneet tärpänny? Itellä on aina, kun on alettu raskautta toivoon niin viimestään kolmannesta kierrosta tärpänny, niin tämä keskenmennytkin. Nyt siis toinen kunnollinen yritys keskenmenon jälkeen menossa. Jotenki on semmonen tunne, että joudutaan tahkota nyt pitkään ja hartaasti seuraavaa (jos nyt koskaan ees tärppää...:(), äärettömän masentavaa.
Kiitos samoin sirppana ja toivotaan sinulle kaikkea hyvää! Ryhmä kyllä kiinnostaa. Uudelleen yrittäminen heti on mun mielestä järkevääkin, jos miettii sitä ettei heti tärppää tai jos menis sit uusikin kesken, niin ei ole ainakaan tuhlannut aikaa. Vaikka henkinen puoli olis hyvä hoitaa kuntoon ensin, niin silti se uusi toisi sitä lohtua. Pitäis vaan yrittää olla stressaamatta ja pelkäämättä, mutta vaikeaa se meille km:n kokeneille on.
Ei oo kovin paljoa tullu tänne niitä positiivisia kokemuksia. Mutta mitäs teille kuuluu? Joko ootta päässy alotteleen yritystä? Täällä elellään nyt kp 24/31 (en kyllä usko, että on ihan nuin pitkä kerto). Ei mitään "merkkejä", että ois tärpänny tässä kierrossa. Toisaalta oottelen jo, että alkais menkat ja pääsis taas uuteen yritykseen. Elämäni eka kerran join nyt tässä kierrossa greippimehua.:) Epätoivosena otin senki konstin käyttöön. Ehkä oli vähä normaalia limasempi ovisviikko, mutta sen kummemmin ei oo tietoa millon ovis on ollu (toivottavasti on ollu:) Tsemppia ja voimia taas teille kaikille!
Joo ei oo paljoa kokemuksia tullu. Mulla alkoi ekat menkat tänään (eli eilen) keskeytyksen jälkeen ja oon nyt vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Kuukauden sisään pääsee jo yrittämään siis toivottavasti uudelleen. Kannattaa ottaa kaikki keinot käyttöön vaan, mitkä rauhoittaa mieltä. Mäkin aloin syömään maca-jauhetta ja uudelleen napsimaan jo noita raskausvitamiineja.
Voimia kaikille täältäkin!
Hei onko kaikille ok, jos mä olen mukana keskustelussa? Tuntuu, ettei hirveesti ole vertaistukea varsinaisesti kohdun ulkopuolisen kokeneille. :/
Mulla alkoi menkat maanantaina. Käytännössä ihan kuin normaalin kierron mukaan. Mitä selailin jotain vanhoja ku-keskusteluja, niin jollain kestänyt jopa yli 40 päivää, että on alkanut kierto. Mulla nähtävästi palautui heti normaaliksi. Ajattelin, että viikon päästä alan tikuttamaan mahdollista ovista, jotta vähän näkisi myös sitä, että onko se kierto tosiaan normaalilla tolalla. Vähän jännittää, kun tuo toinen tuuba tosiaan poistettiin, että mitenkä kaikki nyt sitten käytännössä oikeesti tuolla pelaa. :O
Unettomuus jatkuu edelleen. On ollut siitä leikkauksesta asti eli nyt tasan kuukauden jo. Varasin työterveyteen ajan, koska ei vaan enää jaksa olla puoliteholla töissä. Eilen päätin psyykata itseäni ihan kunnolla nukkumisen suhteen ja sain lopulta unta ilman tuplameltsuannosta, mutta heräilin sitten edelleen muutaman kerran yön aikana. Nukahtamisen lisäksi tuo unen laatu tuntuu olevan aika heikkoa, koska säännöllisesti heräilen. Lieneeköhän mulla jotain posttraumaattista stressiä tai muuta, kun se leikkaus tuli niin yllättäen ja pikaisesti. Joku kuitenkin mättää, mikä vaivaa tuonne uneen asti. :O
Melbe tottakai saat olla mukana. :) Onks sun mahdollista päästä psykologin juttusille? Se vois auttaa levon kanssa yhdessä parhaiten?
Mulla ei oo mitään hajua mun kierron pituuksista, en oo koskaan niitä merkkaillu ylös, koska oon syöny aina pillereitä, kunnes alettiin yrittämään.
Viime to-pe välisenä yönä sain ekan kerran unta ilman meltsuja sun muita. Nyt oon siitä asti itseasiassa jostain syystä saanut nukuttua aika hyvin. Toivotaan, että sama jatkuisi. Varasin viime viikolla itselleni työterveyteen kyllä ajan ja katson, että jos tämän viikon saan nukuttua hyvin, niin sitten uskallan ehkä perua koko ajan. Pidetään siis peukkuja, että tää jatkuu tällaisena. :) Heti on ollut mieli virkeämpi ja itsellä kaikella tavalla positiivisempi fiilis kaikesta.
Hyvin vaihtelevaa. Nyt on ollut taas muutaman yön hyvä pätkä meneillään. Toivotaan, että jatkuisi näin hyvänä. Ekat ovulaatiot myös bongattu sitten leikkauksen, eli kyllä tästä noustaan. Henkinen hyvinvointi viikko viikolta parempi. Tuntuu, että viikossakin saattaa tapahtua ihan mielettömiä edistyksiä omassa ajatusmaailmassa. Nyt on jopa hymy palannut takaisin. :)
Heippa pitkästä aikaa! On ollu kaikenlaista hässäkkää niin en oo ehtiny tänne kirjotella kuulumisia. Eli en malttanu ootella, et menkat viikon myöhässä, vaan viime pe tein testin. Sillon oli kp 33/31, joten aattelin, et jos tärppi käyny ni näkyy jo testissä. Ja ihan kontrolliviivan paksunen viiva pärähti testiin! :) Nyt oon äärettömän onnellinen, mut samalla myös yhtä peloissaan. Vielä ei oo MITÄÄN oireita tullu ja se saaki pelkäämään toista keskenmenoa peräkkäin. :( Nyt viikkoja 5+0, et vielä pitäs eke neuvolaan oottaa monta monta viikkoa.
Otan osaa keskenmenosta. <3 voin vain kuvitella kuinka raastavaa tuo odottelu on, kun ne kuukautiset on vaan noin kuukauden välein... mulla keskeytynyt keskenmeno tammikuun lopulla, eli aika tuore tapaus. En oo ihan vielä kuumeiluvaiheeseen päässy, kun vuotoakin vielä tulee ja saa nähä millon tulee ees ne menkat. Silti yritän jo vähän ajatella uuden yrityksen suuntaan ja olen kiinnostunut myös samaisesta aiheesta, että mitä kokemuksia uudelleen raskautumisesta on.