Suurin osa äideistä sanoo rakastavansa lastaan enemmän kuin miestään
Niin minäkin rakastan! Mikään ei mene lasten yli!
Mutta kestätkö ajatuksen, että miehesi rakastaa samoin lapsia enemmän kuin sinua. Moni nainen ei kestä.
Kommentit (14)
En koskaan ole ymmärtänyt, miten joku voi olla mustasukkainen lapsen saamasta rakkaudesta.
Tai no ehkä sitten, jos mies ei enää huomioisi vaimoaan ollenkaan, niin ehkä vähän (!) voin kuvitella.
Mutta se ei tarkoita, etteikö rakastaisi lapsiaankin todella paljon. Rakkaus lapseen ja rakkaus puolisoon on aika erilaista. Pääasia kuitenkin että rakastaa.
ja minusta olisi päinvastoin pahempi jos mies rakastaisi enemmän minua kuin lapsiamme, jotka ovat hänen omaa " lihaa ja vertansa" , yleensä kun miehelle tunnustan rakkauttani, niin sanon että rakastan sinua maailmassa toiseksi eniten, heti lasten jälkeen, samoin sanoo mies :-)
määritellä noin? Eikö se ole tärkeintä, että rakastaa, vai ilmeneekö se, että rakastaa enemmän jotenkin??? Minä rakastan lapsiani ja miestäni äärettömän paljon, lapsiani äitinä ja miestäni puolisona.
Lapsen vuoksi hyppäisin vaikka pää edellä koskeen, mutta ukon kohdalla kyllä miettisin ainakin tarkasti, ennen kuin hyppäisin...
minua. Ja olemme tästä monia kertoja puhuneet ja ihmetelleetkin sitä, mistä niin suuri, ehdoton ja vilpitön rakkaus (jota me molemmat tunnemme lapsiamme kohtaan) oikein tulee.
Toki rakastamme myös toisiamme paljon, mutta se on aivan erilaista.
Rakastaako enemmän tai vähemmän. Lapsia rakastetaan erilailla kuin miehiä/naisia.
Vastasin, että lastani. Heillä on ollut suhteessa vakava sairaus riesana ja ovat olleet eronkin partaalla. Eräällä parisuhdeleirillä tai missä lie olivatkaan käyneet, oli tullut kullankallis ajatus. Ennen lasta sinulla oli vain mies, ilman miestä sinulla ei olisi lasta. Miksi, et rakastaisi miestäsi enemmän, koska hänet sinulla on toivon mukaan koko elämäsi ja lapsesi kuitenkin joskus kasvaa ja muuttaa pois. Parisuhde pitäisi rakentaa tukevalle pohjalle, koska tilanteet muuttuvat. Toki rakastan lastamme enemmän kun miestäni, mutta ehkä joskus opin rakastaan miestäni enemmän tai ainakin asettamaan ykkös sijalle!!
Uusi vaimo ei voi sietää, että mies antaa " liikaa" huomiota entisen liiton lapsille. Kertoo paljon naisen itsekkyydestä, jos lapset eivät ole MEIDÄN yhteisiä, ei isyyskään ole niin arvokas juttu. Eli ominaisuudesta, jota naiset muka arvostavat (lasten laittaminen kaiken edelle) ei enää olekaan kunnioitettavaa, vaan uhka suhteelle tai jopa eron peruste.
kroppani, huonontanut kuntoni ja antanut sydämeni. Minä ja mieheni pärjäämme vähemmällä rakkaudella, mutta lapsi tarvitsee aitoa rakkautta ja antaa vastalahjana aitoa rakkautta meille. Mies on valittu, lapset on toivottu.
Nainen tekee toisinpäin ja soppa on valmis.
Miestä olen rakastanut ennen lapsia ja tuon rakkauden ansiosta olemme lapsemme saaneet. Kun lapset lähtevät, mies kuitenkin jää vielä (toivottavasti ainakin). Koko loppuelämäni tulen joka tapauksessa rakastamaan sekä miestäni että lapsiani (ja toivon mukaan joskus vielä myös lasten puolisoita ja heidän lapsiaan )aivan käsittämättömän paljon.
Vaikka rakastamme mieheni kanssa toisiamme ovat lapsemme aina etusijalla. Minä rakastan lapsiamme enemmän kuin miestäni ja mieheni rakastaa lapsiamme enemmän kuin minua.
Ei minusta tässä ole mitään ihmeellistä.