Varhaiskasvatusalan ihmiset, apua kaivataan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Eli, eskaripalaute on seraava. Kaikki on mennyt hyvin, mutta puutteita on. Lapsi on omissa ajatuksissaan ja tarvitsee lisäohjausta tehtävän antoon. Kun alkaa tekemään, niin tekee keskittyneesti ja huolellisesti. Kynätaidoissa on parantamista, välillä vaikea hahmottaa kuinka joku numero tai kirjain aloitetaan tekemään. Onko nämä isojakin asioita? Miten voisin vanhempana ohjata lasta näissä?

No ei oikein voi tuossa tapauksessa ohjata.

Kannattaa kysyä siltä eskariopelta. Minusta ei kuulosta isoilta asioilta.

Kynätaitoja voi harjoitella ja paljon. Erilaisia eskaritehtäväkirjoja on myynnissä. harjoitelkaa kirjainmuotoja vaikka muovailuvahasta, vesiväreillä, legoilla jne. Leikin kautta :). Jos nyt havaitaan, että kirjainhahmot ei ala tarttua, kannattaa treenata sitä pikkuhiljaa, niin ei tule koulussa sitten kiire; haittaahan siitä ei ole. Eppuluokalla mennään kirjaimia aika vauhtia eteenpäin. 

Kaikkea tuota voitte opetella kotona. Jos lapsi harrastaa tuota omissa maailmoissaan olemista myös kotona, siihen kannattaa puuttua. Ihan juttelemalla lapselle että nyt pitää keskittyä tähän, kuuntele tarkasti. Eli älä anna lapsen kotonakaan "haahuilla" niin ettei hän keskity ollenkaan mitä ympärillä tapahtuu, omat leikkihetket yms ajat toki ok. Kynätaitoja voitte opetella kotona, niin kuin kuuluisikin tehdä. Opetelkaa numeroita yhdessä hauskojen pelien avulla, netistä löytyy esim Papunet sivulta, turvallinen sivusto, ainoastaan lapsille suunnattuja pelejä eli ei löydy aikuisten pelejä jne. Voit myös harjoitella lapsen kanssa kirjoittamaan numeroita/kirjaimia paperille. :)

Itse asiassa lapsi on tosi hyvä mielestäni keskittymään kotona. Ja kuulema eskarissakin. Ilmeisesti tämä omissa ajatuksissa olo koskee tilanteita, joissa tehtävää annetaan. Kyselin lapselta tästä, ja hän sanoi ettei aina ymmärrä, mitä pitää tehdä vaikka kuuntelee, ja siksi kysyy apuja. Poika on rauhallinen ja "kiltti" lapsi. istuu paikoillaan ja tekee. Sitä on korostettu aina palautteissa positiivisena. Kirjaimia hän tekee paljon ja numerotkin kokonaan 10 asti. Osa vain menee väärinpäin, ja siitä tämä palaute hahmottamisesta. Jotenkin sellainen ikävä olo näin vanhempana, ja yritän poikaa kotona harjoituttaa. Olen kuullut, että muille vanhemmille on annettu tosi hyvää palautetta, ja siksi otan tämän vielä vakavammin. Tiedän ei pitäisi, mutta toki haluaisin, että oma lapsi pärjää. Ap

omg! Todella pieniä asioita, let it be. Koulussa ekat kaksi vuotta keskitytään pelkästään perusasioihin vielä. trust me, siellä on todella monia, jotka ei jaksa ollenkaan istua/kuunnella/totella ohjeita/ ym. tärkeitä asioita. Jos lapsesi aloittaa joskus jonkun E:n tai P:n piirtämisen "väärästä suunnasta" niin mieti nyt itse onko se valtava asia... kaikki aikuisetkaan ei aloita niitä samasta kohtaa...

Mutta jotain palautettahan kaikille annetaan, koulussakin. Harvoin saa täys 10 numeroita, koska perusviestinä on "aina voi parantaa, kukaan ei ole täydellinen" mutta sitten on hyvä olla sitä suhteellisuudentajua lapsella itsellään ja vanhemmilla. Jos ysin oppilaalle kerrotaan, missä voi vielä parantaa, kyse ei ole isoista asioista. Jos vitosen oppilaalle kerrotaan missä voi parantaa, ne kannattaa pistää korvan taakse ja miettiä miten voisi auttaa lasta ko. aineessa tai käytöksessä, mitä se vitonen sitten koskeekin. Kyllähän nyt vaikka mm-kisoihin valmistautuva urheilijakin saa palautetta, vaikka on varmaan todella hyvä lajissaan...

Nykyajan yksi ongelma on ehkä tällainen liiallinen omistautuminen ihan kaikkiin lapsen asioihin. Että jollei saksiote ole 5-vuotiaana täydellinen niin iiik, mennään psykologille ja toimintaterapiaan ja askartelukerhoon ja leikataan kotona yötä myöten. Jos lapsi ei vielä luistele yhtä taitavasti kuin naapurin Kalle tai eskarin Essi, niin sitten taas terapiaa koko perheelle ja kahden viikon intensiivikurssi luistelussa. Miksei vaan voi antaa olla, antaa lasten kehittyä omaan tahtiinsa ja olla vähän omanlaisiaan: toinen loistaa lukemisessa, toinen luistelussa ja joku vaikka huumorissa ja tarinoiden kerronnassa, neljäs matematiikassa. Sehän on hyvä? Että meitä sitten aikuisiakin on eri ammatteihin innostuneita ja lahjakkaita ?

Mutta pk:n palautteet on usein vähän negatiivissävytteisiä, en oikein tiedä miksi? Voi toki sanoa, että Petteri ei vielä oikein osaa sanoa ärrää eikä luistella, mutta samalla pitäisi todella myös kehua ja kertoa, missä se pikku-Pete on hyvä ja lahjakas. 

Kiitos vastauksista! Asiallisia ja hyviä kommentteja. Tämä hoitaja vetoaa aina näissä palutteissaan siihen, että pojan siskokin aikanaan ei oikein hahmottanut kirjaimia. Heillä on kuulema samanlaista ongelmaa tässä asiassa. Onko se ihan ok, että otetaan sisaruksen asiat esille näin jälkikäteen? Onko tämä yleinen tapa päiväkodeissa? Ap

Itse en ole siis mitenkään poikaa verrannut siskoonsa, tämä on tullut ihan hoitajan puolelta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Asiallisia ja hyviä kommentteja. Tämä hoitaja vetoaa aina näissä palutteissaan siihen, että pojan siskokin aikanaan ei oikein hahmottanut kirjaimia. Heillä on kuulema samanlaista ongelmaa tässä asiassa. Onko se ihan ok, että otetaan sisaruksen asiat esille näin jälkikäteen? Onko tämä yleinen tapa päiväkodeissa? Ap

Sisaruksilla on aika samantapaiset geenit ja tällä puheella hoitaja mielestäni yrittää rauhoitella, että todennäköisesti pienempi lapsi oppii samassa tahdissa kuin isosisarensa.

Meillä poika menossa eskariin. On vanhin lapsemme, joten ekaa kertaa tässä ollaan uuden äärellä vanhemmatkin.

Pienestä pitäen on ollut hyvin liikkuvainen, eläväinen ja energinen tapaus. Vuosi sitten vasu-keskustelussa ja neuvolassa otin puheeksi pojan keskittymiskyvyn (tai lähinnä sen ajoittaisen totaalisen puuttumisen) ja huoleni siitä, että taustalla voisi olla sukurasitteenakin paljon kulkevaa ADHD:ta. Siskoni kolmella lapsella on ko. diagnoosi ja kouluun mennessä ongelmat räjähtivät käsiin. Siksikin tässä on itse tuntosarvet pystyssä.

Sekä päivähoito, että neuvola seurailevat tilannetta yhdessä meidän vanhempien kanssa, mutta mitään hälyttävää eivät ole havainneet. Aamupiirillä toisinaan poika istuu nystytyynyn päällä, jossa itseään liikutellessa paikallaan onnistuu keskittyminenkin paremmin. Keskittymisen helppo herpaantuminen on suurin ongelma.

Kynäote ja motoriikka kynänkäyttöön hakee vielä paikkaansa, vaikka poika on osannut jo lukea nelivuotiaasta. Nykyään osaa laskea yhteen- ja vähennyslaskuja ja rahojakin. Eli vahvuuksia löytyy ja kovasti kirjoittelua/piirtelyä harjoittelee, vaikkei ihan aina lopputulos olekaan mitä lapsi itse ajatteli.

Viimeisen vuoden aikana kehitystä keskittymiskyvyn ja kynänkäytön suhteen on tullut, mutta edelleen mietityttää, miten lapsi vielä kypsyy ennen koulua. Onneksi on toukokuussa eikä vaikkapa joulukuussa syntynyt tämä meidän tapaus, koska aikaa kypsyä ennen kouluikää onneksi on enemmän kuin monella muulla lapsella.

Ovat sellaisia asioita, että totta kai niistä mainitaan kun on kyseessä ns. eskarikeskustelut, mutta ei niistä huolissaan pidä olla. Sanoisin että tuo sisaruksista puhuminen on nyt vain opettajan normaalia jutustelua, jossa haluaa tuoda ilmi että eihän tässä mitään ongelmaa ole varsinaisesti :) Kannattaa muistaa, että se pk:n aikuinkin on ihminen, joka pyrkii luomaan keskustelusta toisaalta sellaista että siellä käydään ihan faktoja läpi, ja toisaalta myös sellaista että siinä olisi mukava keskustelun meininki, ja vanhempi ei kokisi oloaan ikäväksi. Siinä helposti tulee sanottua asioita, jotka jäävät väärinymmärretyksi, kun niitä keskusteluja lapsesta on kuitenkin niin vähän. Kannattaa myös miettiä asiaa niinkin, että olisihan se kumma jos sieltä eskarista ei tulisi sellaista rakentavaakin palautetta, että missä on parantamisen varaa. Se kertoisi paljon opettajan ammattitaidosta, jos ei osaisi sanoa missä on vähän haastetta. Ja lähes kaikilla eskareilla on niitä omaan kehitysvaiheeseen normaalia haasteita.

Mitä noihin itse asioihin tulee, niin ei noissa mitään sellaista ongelmaa ole joka vaatisi toimenpiteitä suorastaan. Kunhan ovat vain sellaisia, että sinun on hyvä olla selvillä niistä, jos samoissa asioissa tuntuu olevan haasteita koulussakin sitten. Vasta kun lapsella on suuria sosiaalisia vaikeuksia, aletaan huolestua niin että pelätään lapsen kouluvalmiuden puolesta. Eli periaatteessa lisäohjauksen tarve ei todellakaan ole tuossa iässä suuri ongelma, mutta jos vaikka lapsella olisi vaikeuksia toimia kavereiden kanssa tai uhmaisi jatkuvasti aikuisia, niin se olisi jo iso ongelma.

Ei ole isoja asioita. Varmaan otettu esille siksi että kasvatuskeskusteluissa nyt täytyy puhua jostain.

Ei ole isoja. Ei ole vielä täydellinen kaikessa, eikä tarvitsekaan tosin olla :) Se on vaan palaute, että missä mennään taitojen suhteen. Ihan normaalilta kuulostaa

nuo ovat asioita, joista ei vielä voi sanoa mitään. suosittelen tallettamaan kirjalliset palautteet heti päiväkodista alkaen, joiden avulla on sitten helpompi tarkkailla tilannetta läpi lapsuuden. aina ei ole väliä, kuinka nopeasti lapsi taidot oppii, mutta joskus viiveet tai vaikeudet todella ovat merkki erityisvaikeuksista (yhdessä vakavampien oireiden kanssa). en olisi kuitenkaan huolissani tämän perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa lapsi on tosi hyvä mielestäni keskittymään kotona. Ja kuulema eskarissakin. Ilmeisesti tämä omissa ajatuksissa olo koskee tilanteita, joissa tehtävää annetaan. Kyselin lapselta tästä, ja hän sanoi ettei aina ymmärrä, mitä pitää tehdä vaikka kuuntelee, ja siksi kysyy apuja. Poika on rauhallinen ja "kiltti" lapsi. istuu paikoillaan ja tekee. Sitä on korostettu aina palautteissa positiivisena. Kirjaimia hän tekee paljon ja numerotkin kokonaan 10 asti. Osa vain menee väärinpäin, ja siitä tämä palaute hahmottamisesta. Jotenkin sellainen ikävä olo näin vanhempana, ja yritän poikaa kotona harjoituttaa. Olen kuullut, että muille vanhemmille on annettu tosi hyvää palautetta, ja siksi otan tämän vielä vakavammin. Tiedän ei pitäisi, mutta toki haluaisin, että oma lapsi pärjää. Ap

Kirjoituksesi voisi olla minun kirjoittamani... Ihan sama tilanne meillä eskarin kanssa. Joskus vitonen on väärin päin, ja joku kirjain myös.

Varmaan aika moni eskari saa saman palautteen..kuulostaa tutulta!Onko ollut kotihoidossa?Kyllä ne oppii kun menee kouluun.Paljon piirtämistä ja tehtäväkirjoja,auttoi ainakin meillä.Ohjattua tekemistä kotonakin.

Tämä keskustelu ei siis ollut mikään "virallinen" keskustelu, vaan ihan poikaa hakiessani totesin, että "kaikki mennyt hyvin edelleen", ja hoitaja puhui nämä edellä mainitut asiat eteisessä. Lapsi on loppuvuoden lapsia, eli hänellä on 10kk ikäeroa joihinkin ryhmäläisiin. Ap

Joo, ja on ollut kotihoidossa, meillä on useampi lapsi. Kerhoillut ennen tätä. Ap