Ero tulossa ja mies haluaa lapsen yksinhuoltajaksi..

Että ihan lapsettomuushoidoilla piti väkisin saada lapsi tuollaisen kultakimpaleen kanssa?

Meillä oli vähän sama. Ensin väännettiin hiellä ja tuskalla luonapitosopimuksesta; mies oli sitä mieltä että viikko-viikko.

Kun lastenvalvoja sitten sanoi, että näillä tuloeroilla joudut todennäköisesti kuitenkin maksamaan elatusta, niin hän toteisi että siinä tapauksessa sopii esittämäni joka toinen viikonloppu.

Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa hulahti kylmää vettä kauluksesta sisään. 

Mutta minun vinkki: menkää tappelemaan asiasta lastenvalvojalle. Älkää tehkö sitä keskenänne.

Vierailija kirjoitti:

Että ihan lapsettomuushoidoilla piti väkisin saada lapsi tuollaisen kultakimpaleen kanssa?

Ihminen voi muuttua.

HAH HAH. Ellet ole narkkari, alkkis tai muuten vain idiootti, miehesi ei tule mitenkään saamaan yksinhuoltajuutta. :D

Mies tietysti aluksi ajattelee noin että hänen muka rahan takia kuuluisi saada lapsen yksinhuoltajuus, tai sitten vaan uhkailee. Oikeassa olet että jos sinä olet tähänkin asti lapsestanne huolta pitänyt niin eiköhän jatkossakin kuulu olla näin. Ehkä kuitenkin kerran kuussa isän tapaaminen on liian harvoin ?

Ero tulossa? Noin vain, miksi? Aikamoista panettelemista, mieti että miten toisit asian puolueettomammin esille. Vai eikö ole väliä? Kannattaako esim. kertoa ettei isä ole lapsestaan(mielestäsi) välittänyt, hänelle päin pläsiä ja miettimättä miten se vaikuttaa lapseen ja isään, vai ei väliä? Eikö sitä auteta vastamäessä vai ei väliä vai? Miksi hän muka rahan takia haluaisi lapsen itselle, oletko nyt kuitenkin käsittänyt asian itsellesi sopivimmalla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

HAH HAH. Ellet ole narkkari, alkkis tai muuten vain idiootti, miehesi ei tule mitenkään saamaan yksinhuoltajuutta. :D

Kumpikaan ei todennäköisesti tule saamaan yksinhuoltajuutta. Ellei toinen osapuoli ole joku noista yllämainituista.

Vierailija kirjoitti:

Mies tietysti aluksi ajattelee noin että hänen muka rahan takia kuuluisi saada lapsen yksinhuoltajuus, tai sitten vaan uhkailee. Oikeassa olet että jos sinä olet tähänkin asti lapsestanne huolta pitänyt niin eiköhän jatkossakin kuulu olla näin. Ehkä kuitenkin kerran kuussa isän tapaaminen on liian harvoin ?

AP sanoi, että saa tavata niin usein kuin haluaa.

Kehotan kuitenkin etukäteen sopimaan jonkun tietyn aikataulun, nimittäin helpottaa elämän suunnittelua. Ei ole kivaa suunnitella jotain viikonlopuksi ja sitten isä haluaakin just silloin viettää aikaa lasten kanssa ja ilmoittaa tämän 24 tuntia ennen, tai seisoo vaan oven takana hakemassa jälkikasvuaan.

Kuten joku jo sanoikin, niin menkää lastenvalvojalle tekemään sopimus! Sopikaa nyt joka toinen vloppu isälle ja mahdollisesti joku arki ilta, jos on mahdollista että isä kuljettaa seuraavana päivänä kouluun (siis jos asuu kauempana). Eiköhän siinä ole isälle tarpeeksi lapsiaikaa, jos tähänkään mennessä ei ole kiinnostunut enemmästä.

Lastenvalvojan voit tavata myös yksin ja kehottaisinkin sia näin tekemään mieluummin kuin että lähdet tappelemaan isän kanssa hänen aikanaan. Muista säilyttää malttisi, vaikka kuinka pitäisi purra hammasta. Ja voithan ottaa esimerkkejä esim lapsen ollessa kipeänä kotona, että kumpi on ollut töistä pois yms.

Todennäköisesti teille tulee yhteishuoltajuus, jos miehessä ei mitään suurta vikaa ole, sinusta silti lähivanhempi.

Yksinhuoltajaksi ei aleta yksipuolisella ilmoituksella, eikä sitä saa miehen ilmoittamilla perusteilla. Myös miehen osuus elatusvastuun summasta pysyy samana riippumatta onko lapsi yksin- vai yhteishuollossa, tai siitä kumpi on lähi- ja kumpi etävanhempi. Mikäli hänestä tulisi lapsilisien ja elatusavun saaja, hän samalla myös ottaa lapsen kulut vastuulleen - siinä ei paljon voittoa tehdä laiminlyömättä lasta. Lue laki lapsen huollosta ja elatuksesta huolellisesti muistiin ja pysy rauhallisena. Ei ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen ihminen maailmassa, joka eron sattuessa pyrkii näpäyttämään ja provosoimaan ex-kumppania lasten kautta ja/tai hankkimaan nimenomaan omaa etua palvelevan huoltajuusdiilin.

No yksinhuoltajaksi (=sinä et olisi enää huoltaja) mies ei varmasti pääse, ellei voi osoittaa, että sinä olet tyyliin väkivaltainen huumeidenkäyttäjä, joka saattaa kaapata lapsen.

Mies varmaan tarkoittaa aikovansa lähihuoltajaksi eli että lapsen osoite on hänen luonaan ja asuu pääasiallisesti hänen luonaan. Mutta ei sinun tarvitse siihen suostua. Älä muuta pois yhteisestä kodista, jos mies jää asumaan lapsen kanssa erohetkellä niin on myöhemmin vahvoilla.  Jos joudutte oikeuteen lähihuoltajuudesta niin kannattaa korostaa, miten sinä haluat säilyttää lapsella läheiset välit molempiin vanhempiin ja haluat laajat tapaamiset, vaikka pidätkin parempana, että lapsen osoite on sinun luonasi jne. Oikeudessa ei katsota hyvällä tuollaisia juttuja, mitä miehesi nyt suoltaa. Muuten oikeudessa on vahvoilla se, joka pystyy säilyttämään lapsella mahdollisimman muuttumattomat olosuhteet, kuten koulun ja naapuruston.

Ehkä voisit ehdottaa viikko-viikko-järjestelyä, jossa elareita ei yleensä makseta?

Vierailija kirjoitti:

HAH HAH. Ellet ole narkkari, alkkis tai muuten vain idiootti, miehesi ei tule mitenkään saamaan yksinhuoltajuutta. :D

Koska elämme Sovjet feminist suomessa missä mies on rutistettu panssarivaunun natisevien telaketjujen alle. Kuuluu vaan kun luut rutisee.

Meillä se tilanne, että olen itse alkoholiongelmastani pitkälti (toivottavasti pysyvästi) toipunut mies. Vaimo nyt kuitenkin hakenut eroa ja kun muutenkin mies yleensä näissä lähtökohtaisesti on heikoilla, niin pahalta näyttää. Hän vetoaa yksinhuoltajuuden saadakseen aikanaan tapahtuneisiin (yksittäisiin, mutta muutaman kerran tapahtuneisiin) pahoihin toilailuihini. Minä lasten kanssa arkea elän enemmän, aina olen elänyt. Tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta hyväksyä mitään muuta kuin viikko-viikko systeemiä. Lasteni vuoksi olen oman urani antanut olla, kieltäytynyt paremmista tehtävistä, että jäisi aikaa viedä ja hakea lapset jne. Olen ehkä liiankin itsestäni luopuva ja lasten ehdoilla elävä. Parisuhdeongelmien lisäksi se oli varmaan osasyy miksi väsyin ja aloin saada näitä yhtäkkisiä "aamulla kaikki hyvin ja yhtäkkiä herätäänkin selviämisasemalta" -kohtauksia. Muutama niitä tuli. Arjessa en alkoa käyttänyt. Mutta alkoholistihan olen kun en kontrollia yhtään pystynyt pitämään. Väsytti ja ahdisti ja sitä ajatteli, että pari olutta helpottaa. Jos otin kaksi, niin kaikki normaali järki katosi ja mitään rajaa ei annosten määrällä ollut. Nyt olen ollut useita kuukausia juomatta ja tätä linjaa aion jatkaa. Mutta surkeaa, jos sairaudestani johtuneet toilailut johtavat siihen, että saan tavata lapsia vain satunnaisesti. Kyllä elämä siihen tuntuisi romahtavan. Vaimon mielestä viikko-viikko -systeemi on lapsen edun vastaista. Lapset varmasti itse sitä haluaisivat, mutta eivät vielä omaa sananvaltaa viranomaisten suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HAH HAH. Ellet ole narkkari, alkkis tai muuten vain idiootti, miehesi ei tule mitenkään saamaan yksinhuoltajuutta. :D

Koska elämme Sovjet feminist suomessa missä mies on rutistettu panssarivaunun natisevien telaketjujen alle. Kuuluu vaan kun luut rutisee.

Juuri kukaan ei enää nykyään saa YKSINhuoltajuutta, ei isä eikä äiti.

Lapsi on miehen koska se on sen maksanut ainakin enemmän :D aika erikoinen perustelu mutta luultavasti on erikoinen mieskin .

Alkoholistiperheessä kasvaneena voin ymmärtää vaimosi ajattelumaailman. Alkoholistiin ei vaan voi luottaa satasella. Lupailee ummet ja lammet ja kuitenkin viina vie miestä. Usein se on niin. Toivon, että pystyt jatkamaan raittiilla tiellä. Mutta en myöskään näin alkutaipaleella luottaisi lapsiani viikoksi miehelle, joka on toipumassa alkoholiongelmasta. Valitettavasti..

Mies 38v kirjoitti:

Meillä se tilanne, että olen itse alkoholiongelmastani pitkälti (toivottavasti pysyvästi) toipunut mies. Vaimo nyt kuitenkin hakenut eroa ja kun muutenkin mies yleensä näissä lähtökohtaisesti on heikoilla, niin pahalta näyttää. Hän vetoaa yksinhuoltajuuden saadakseen aikanaan tapahtuneisiin (yksittäisiin, mutta muutaman kerran tapahtuneisiin) pahoihin toilailuihini. Minä lasten kanssa arkea elän enemmän, aina olen elänyt. Tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta hyväksyä mitään muuta kuin viikko-viikko systeemiä. Lasteni vuoksi olen oman urani antanut olla, kieltäytynyt paremmista tehtävistä, että jäisi aikaa viedä ja hakea lapset jne. Olen ehkä liiankin itsestäni luopuva ja lasten ehdoilla elävä. Parisuhdeongelmien lisäksi se oli varmaan osasyy miksi väsyin ja aloin saada näitä yhtäkkisiä "aamulla kaikki hyvin ja yhtäkkiä herätäänkin selviämisasemalta" -kohtauksia. Muutama niitä tuli. Arjessa en alkoa käyttänyt. Mutta alkoholistihan olen kun en kontrollia yhtään pystynyt pitämään. Väsytti ja ahdisti ja sitä ajatteli, että pari olutta helpottaa. Jos otin kaksi, niin kaikki normaali järki katosi ja mitään rajaa ei annosten määrällä ollut. Nyt olen ollut useita kuukausia juomatta ja tätä linjaa aion jatkaa. Mutta surkeaa, jos sairaudestani johtuneet toilailut johtavat siihen, että saan tavata lapsia vain satunnaisesti. Kyllä elämä siihen tuntuisi romahtavan. Vaimon mielestä viikko-viikko -systeemi on lapsen edun vastaista. Lapset varmasti itse sitä haluaisivat, mutta eivät vielä omaa sananvaltaa viranomaisten suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HAH HAH. Ellet ole narkkari, alkkis tai muuten vain idiootti, miehesi ei tule mitenkään saamaan yksinhuoltajuutta. :D

 

Koska elämme Sovjet feminist suomessa missä mies on rutistettu panssarivaunun natisevien telaketjujen alle. Kuuluu vaan kun luut rutisee.

 

Juuri kukaan ei enää nykyään saa YKSINhuoltajuutta, ei isä eikä äiti.

Tämä on erikoista eikä siinä ainakaan lapsen etua ajatella.

Kelvottomia päihdeongelmaisia gelagold äitejä suositaan vaikka ovat kykenemättömiä turvaamaan lapsen olosuhteita ja kasvua. Vain sillä perusteella kun ovat äitejä. Ja isältä vaaditaan vaan rahat ja tilalle annetaan mustamaalausta. Liian paljon esimerkkejä tälläisestä. 

Milloin tämä yhteiskunta muuttuu tasa-arvoiseksi lapsen huoltajuuden suhteen.