Tytär avautui parhaimmasta kaveristaan :( Neuvoja?

Täältä komppi tuolle harrastusasialle. Meillä tytär, tosin vasta 8v. oli hiukan samanlaisessa tilanteessa. Tämä ns ystävä on esimerkiksi laittanut muita kantamaan reppuaan, luistimiaan ym ja kiristää sillä että kertoo jotain keksittyä eteenpäin. Asuu ihan naapurissa ja on hankala myös vanhemmilleen, jotka näyttävät luovuttaneen kokonaan. Tämä tyttö käy tytärtäni pyytämässä ulos lähes päivittäin ja näen sen epätoivon kun tytär ei kehtaa tai uskalla sanoa ettei vaan halua. Sanon sitten itse että ei kun läksyt pitää tehdä tai että ollaan juuri menossa saunaan tms. Nyt tytär aloitti jalkapallon, ja sai heti sieltä kaksi todella ihanaa ystävää, viettävät paljon aikaa meillä ja siksi naapurin tyttökin käy enää harvemmin kyselemässä.

Olen nyt iloinen oman lapseni puolesta, mutta kuitenkin huolissani tästä "kiusaajasta" kun tuntuu että hän on loppujen lopuksi tosi yksin, eikä oikein ole mitään ihmissuhdetaitoja.

Jep aivan totta että kannattaa puuttua samantien, ettei joudu kärsimään liikaa.

Ja mun omassa tapauksessa oli todellakin kateutta myös mukana, ja just sitä pelkoa että siitä kaverista tulisi suositumpi, siksi sitä yritin saada uskomaan ettei hän ole `mitään`.

Ja kun oltiin sitten teini-ikäisiä ja alko kaveri saamaan uusia kavereita ni niinhän siinä kävi että siitä tuli suositumpi ja enää ei onnistunutkaan mun pomottelu. Mutta ihan oikein mulle.

Ja sekin, että vaikka se vaikuttaa itsetuntoon todella negatiivisesti, niin se samalla myös tekee ihan helvetin vahvan. Oppii ettei muiden (niiden jotka yrittää sua tahalteen saada alaspäin) mielipiteillä oikeesti ole mitään merkitystä. Noita tyyppejä nimittäin kaikki tulee kohtaamaan elämässään.

Sitten taas se kiusaaja (tässä tapauksessakin minä) kun kasvaa ja huomaa ettei enää saakkaan ihmisiä puolelleen vaan menettää niitä ja jää yksin, siinä tuleekin vähän sellanen olo että mitäs tässä nyt sitten teen elämällä. Eikä  osaa ottaa sitä paskaa vastaan.

11-vuotias murrosiän kynnyksellä oleva lapsi todellakin tarvitsee aikuisten tukea vielä vaikka missä!

Omalle kohdalleni on myös sattunut muutamia "kavereita" jotka kohtelivat huonosti. Itse yleensä toimin näin:

1. Ekan ilkeyden annan mennä läpi korvien.

2. Jos alan huomata, että ilkeily on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, vastaan seuraavaan ilkeyteen kysymällä esimerkiksi että "anteeksi mitä..?" Ja näytän loukkaantuneelta, jolloin näen oliko ajattelemattomuus vai tahallista kiusaamista.

3. Jos hän vaikuttaa liian ilkeältä niin alan välttelemään häntä.

4. Takaisin näpäyttäminen, niin putoavat takaisin maan päälle.

Up. Ajankohtainen asia meilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti vois jutella koulupsykologin ja luokanvalvojan kanssa asiasta.

Mitä tekee koulupsykologi asian eteen?

Sen työtä on juurikin mm. kiusaamistapausten setviminen, jututtaa tytöt yhdessä tai erikseen.

Väärin. Kiusaamistilanteet kuuluvat ensisijaisesti omalle luokanopettajalle ja rehtorille/kuraattorille. Koulupsykologi ei setvi kenenkään välejä, mutta selvittää kyllä jos jos joku tarvitsee yksilöllistetympää OPETUSTA, missä sitä on mahdollista saada ja mitä viranomaistoimenpiteitä asia vaatii.

Kuraattorin työtehtäviin sitävastoin kuuluu mm kiusaamistapaukset.

Jos sinua kohdellaan työpaikassasi epäasiallisesti, et sinäkään varmaan valita ensimmäiseksi presidentille asiasta, vai?

Ope

Yritä tukea lastasi siihen, että ottaisi pikku hiljaa etäisyyttä tähän kaveriin. Jos teidän lapsella ei ole harrastuksen tms. kautta muita kavereita kuin koulukaverit, voisitko alkaa miettimään lapsellesi sopivaa harrastusta. urheilu- tai heppaporukoista voisi sitten hyvinkin tulla niin tärkeitä, että tuo ilkeä tyyppi jäisi vähän kuvioista. Nyt 11v olisi ehkä ihan hyvä aika käynnistellä tätä, koska yläaste lähenee ja sen muutoksen yhteydessä olisi kiva, jos tytölläsi olisi muitakin kavereita eikä itsetunto ihan murskana. Onko lapsella saman ikäisiä serkkuja tai sun työkavereilla ja muilla tutuilla lapsia, joita voisi tutustuttaa tyttöösi paremmin. Joku askettelureissu tai ihan vaan viikonloppukyläily tekisi varmasti hyvää sun tytölle nyt. Puhu tytölle suoraa siitä, että tosi ystävä ei käyttäydy noin ja ei kannata pelätä sanoa ei tuollaiselle tyypille. Kysele tilanteesta ja kannusta pitämään omia rajoja ja kannusta aktiiviseen tekemiseen muualla kuin tuon tytön seurassa. Minun mielestäni voisit myös opettajalle puhua asiasta luottamuksellisesti. Fiksu opettaja järjestäsi ryhmätöitä ja muita tilanteita, joissa pakka vähän sekoittuisi ja sinun tyttösi voisi ehkä luontevasti saada yhteyksiä muihin.

Olen itse jo aikuinen, mutta edelleen onnellinen siitä, että yksi "ystävä" sai lopulliset lähdöt. Elämänlaatu parani.

Suosittelen, että tyttäresi hankkii ensin jonkun muun kaverin ja sitten sanoo vain sille ns. "kaverille" että: "Olet ollu mulle tosi ilkee ja mä katkasen välit, jos et lopeta" tms. En suosittele "antamaan samalla mitalla takaisin", koska kiusaaja voi kertoa opettajalle yms.

Voi olla että se kaveri tietää ja huomaa että tyttäresi on hänestä ikään kuin riippuvainen ja kokee siksi voivansa kohdella tätä miten vain. Ei välttämättä tietoisesti mutta silti. Varsinkin jos tyttärelläsi on muutenkin huono itsetunto. Sitä siis kannattaisi kehittää ja yrittää saada muita kavereita niin ei tarvitse sietää mitä vain. Tuolla kaverilla ei selvästikään ole kauheasti kunnioitusta tyttäresi suhteen ja siksi puhuu noin.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että se kaveri tietää ja huomaa että tyttäresi on hänestä ikään kuin riippuvainen ja kokee siksi voivansa kohdella tätä miten vain. Ei välttämättä tietoisesti mutta silti. Varsinkin jos tyttärelläsi on muutenkin huono itsetunto. Sitä siis kannattaisi kehittää ja yrittää saada muita kavereita niin ei tarvitse sietää mitä vain. Tuolla kaverilla ei selvästikään ole kauheasti kunnioitusta tyttäresi suhteen ja siksi puhuu noin.

Kiusaajalla itsellään on heikko itsetunto ja koittaa siten lytätä muita jotta voi nostaa itseään jalustalle.

Kannattaa mennä kertomaan kyseisen kiusaajan vanhemmille ja/tai opettajalle... Mun tytöllä kävi että kun itse meni kertomaan opettajalle, se selvitettiin mutta jatku yhä jote suosittelen että ihan itse menet puhumaan kiusaajan vanhemmille!

Kun tyttö on kertonut sinulle asiasta, tee kaikkesi auttaaksesi. Tue tyttöä siihen, että ottaisi suunnitelmallisesti etäisyyttä. kun tyttöjen välillä tulee näitä outoja tilanteita, kannusta tyttöäsi siihen, että hän ragoi niihin järkevällä ja loogisella tavalla. Miettikää yhdessä keskustelujen kulkua.

Esim: Ole hiljaa

vastaus: "Miksi itse soitit minulle, jos en saa puhua. Eiköhän lopeteta puhelu tähän hei."

muu haukkuminen

vastaus: "Tämä on minun tyylini ja pidän siitä. Sinulla on oma makusi."

Tosi satuttavaa on varmasti se salaisuuksien eteenpäin kertominen. Siitä voi sanoa: " Mielestäni teit väärin kertoessasi sen ja sen asian. Sen vuoksi en nyt halua puhua sinun kanssasi tästä."

Samalla yritä saada tytöllesi yhteyksiä muihin saman ikäisiin, juuri esimerkiksi omien tuttujesi lapsiin jne. Lapsilla voi ystävyys syntyä aika helposti jo muutamasta yhdessä jaetusta kokemuksesta. Mielestäni sinun tytöllesi tekisi todella hyvää se, että potentiaalisia kaverisuhteita olisi oman koulun ulkopuolella. Myös etäisyyden otto tähän tylsään kaveriin olisi hyvä tehdä sillä, että olisitte perheen kanssa jonkin aikaa menossa ja tyttösi olisi viikonloput ja tulevan hiihtoloan vaikka sukulaistenne kanssa. Siitä tulisi sellaista kokemusta, että ei tuo tietty ystävyys ole niin autuaaksi tekevää ja ilmankin kyseistä kaveria pärjää. Menkää omalla porukalla retkille, hiihtämään, uimahalliin ja kirjastoon ja tyttö saa mukavasti tilaisuuksia harjoitella Ei-sanan sanomista.

Tsemppiä sinulle! Olet kyllä ihana äiti kun välität tästä asiasta. inhottava tilanne.

Toisella esimurrosikä alkamassa/meneillään? Onko ongelmia ollut aikaisemmin?

Persoonallisuushäiriöisiä manipuloivia ihmisiä oikeasti on. Usein heidän pahiten kärsiviä viattomia uhrejaan on juuri ne kiltit ihmiset, jotka on tunteneet nämä narsistit ihan lapsesta saakka ja ovat läpi elämän niitä ainaisia ymmärtäjiä, joiden päälle se oma paha olo oksennetaan. Mun yksi "sydänystävä" on kiduttanut minua 25 vuotta ja yrittänyt tuhota kaikki parisuhteeni ja muutkin ihmissuhteeni. Olen ihan lopussa ja rehellisesti sanottuna olen vihannut tätä ihmistä jo vuosien ajan. Hiton sinnikäs hän on kyllä pitämään yhteyttä, vaikka se yhdessä olo on edelleen käytännössä täyttä koulukisaamista.