Tytär avautui parhaimmasta kaveristaan :( Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Ap, juttele ensin oman lapsesi kanssa mitä tehdä: hänen on sanottava suoraan kaverilleen, että ei hyväksy tämän käytöstä ja se tuntuu hänestä kurjalta. Jos käytös tämän jälkeen pysyy samana, loukkaaminen on tahallista eikä kaveri voi vedota siihen, ettei tiennyt.

Jos tytöt ovat samalla luokalla, voit kurjan käytöksen jatkuessa ottaa yhteyttä opettajaan. Jos se ei auta vapaa-ajan tilanteisiin, voit ottaa yhteyttä tytön vanhempiin.

Yleensä vanhemmat eivät tiedä, jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tällä on sosiaalisia ongelmia. Tyttö pitää nyt auttaa paremmille raiteille ennen pahinta murkkuikää. Jos ope tietää tästä, hän voi virkansa puolesta saada tytölle apua. Sinä voit myös opastaa tyttöä rauhallisesti ja tuohtumatta tilanteisiin puuttuen.

T. Kavden tytön äiti ja monia tilanteita nähnyt ja kokenut

Mitä opettaja tekee tällaisessa tilanteessa? Olen ajatellutkin että soitan opettajalle ja kyselen miten hän näkee asian. -ap

Mulla oli juurikin tuollainen ystävä yläasteen alussa. Paras ystäväni oli muuttanut ja olin aika yksinäinen, joten tällainen huonokin ystävä kävi. Hiljalleen kuitenkin tajusin ettei olla oikeita ystäviä, koska hän levitti salaisuuksiani joita olin hänelle kertonut. Onneksi löysin muita ystäviä, oikeita sellaisia. Tyttäresi ei tarvitse sanoa hänelle suoria sanoja, vaan hiljalleen alkaa pitää etäisyyttä ja etsii muita kavereita esim harrastusten tms kautta.

Ap, toivon todella, että lapsesi jättää tämän kaverin ja etsii uusia todellisia kavereita. Olin itse tällaisen kaverin "paras kaveri" kuuden vuoden ajan ala- ja yläasteella. Se oli päivästä toiseen henkistä väkivaltaa, johon ei kukaa puuttunut, sillä en uskaltanut, jotteivat asiat pahene. Tämä ystävä oli täydellinen manipuloimaan ihmisiä. Lukiossa pääsin vihdoin eroon hänestä. Nyt tästä on kulunut useita vuosia, ja mitä minusta on jäljellä, on yksi ihmis raunio. Käyn viikottain psykologin vastaanotolla, jos edes joskus oppisin luottamaan itseeni ja muihin. Sosiaaliset tilanteet laukaisevat helposti paniikin.

En voi tietää, onko lapsesi ystävä yhtä julma kuin mitä minun oli, mutta tuo ei silti kuulosta "normaalilta" terveen lapsen toiminnalta. Todella epäreilua. Tuossa iässä lapset ovat henkisesti todella haavoittuvia, ja kiusaaminen voi jättää syvät arvet, tiedän kokemuksesta. :( Tsemppiä!! Ota yhteyttä alkuun luokanopettajaan ja lapsen vanhempiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti vois jutella koulupsykologin ja luokanvalvojan kanssa asiasta.

Mitä tekee koulupsykologi asian eteen?

Anteeksi nyt vain, mutta koulupsykologi ei todellakaan tee tällaisille asioille mitään! Heidän leiviskäänsä on oppilaiden tuen tarpeen/lähtötason testaaminen, pienryhmäpaikkojen suosittaminen, palavereissa istuminen kun sorvataan oppilaalle oikeaa sijoituspaikkaa.

Jos koululla joku aktivoituu tällaisesta, se on koulukuraattori.

Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti vois jutella koulupsykologin ja luokanvalvojan kanssa asiasta.

Mitä tekee koulupsykologi asian eteen?

Anteeksi nyt vain, mutta koulupsykologi ei todellakaan tee tällaisille asioille mitään! Heidän leiviskäänsä on oppilaiden tuen tarpeen/lähtötason testaaminen, pienryhmäpaikkojen suosittaminen, palavereissa istuminen kun sorvataan oppilaalle oikeaa sijoituspaikkaa.

Jos koululla joku aktivoituu tällaisesta, se on koulukuraattori.

Ope

Sitäpaitsi koulupsykologeilla on useita kouluja omassa työkentässään, meilläkin yli 30. Jonkun oppilaan surkea kaverisuhde ei saa kyllä sitä naista edes räpäyttmään silmiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti vois jutella koulupsykologin ja luokanvalvojan kanssa asiasta.

Mitä tekee koulupsykologi asian eteen?

Anteeksi nyt vain, mutta koulupsykologi ei todellakaan tee tällaisille asioille mitään! Heidän leiviskäänsä on oppilaiden tuen tarpeen/lähtötason testaaminen, pienryhmäpaikkojen suosittaminen, palavereissa istuminen kun sorvataan oppilaalle oikeaa sijoituspaikkaa.

Jos koululla joku aktivoituu tällaisesta, se on koulukuraattori.

Ope

Sitäpaitsi koulupsykologeilla on useita kouluja omassa työkentässään, meilläkin yli 30. Jonkun oppilaan surkea kaverisuhde ei saa kyllä sitä naista edes räpäyttmään silmiään.

Mutta kun avmamman jennaelmerin kaveri sanoi rumasti!

Nyt äkkiä poliisi ja palokunta paikalle!

Itse ilmoitin yhdelle tytölle että meille ei tarvii vähään aikaan tulla kun ei osaa kuin ilkeillä. Äitinsä ei oikein tykännyt, mutta ihan sama. Lastani kielsin olemasta tämän tytön kanssa. Tämä tyttö on vuotta nuorempi ja onneksi eri koulussa. Tälle tytölle ei oikein koskaan saa mennä sisälle mutta hän kyllä juoksee kylissä ja sitten kun on jonkun toisen kanssa kiusaa kolmatta.

Kannattaa muistaa että seura tekee myös kaltaisekseen ja voi heikompaa viedä kovinkin mukanaan jos ei ole omaa tahtoa. Yleensä ne lapset, jotka eivät kunnioita auktoriteettiä, ovat niitä jotka ensimmäisenä ovat kokeilemassa myös kiellettyjä aineita esim. tupakkaa ja kaljaa ja hilluvat ostarilla mitään tekemättä. Tämä siis mun ihan omaa kokemusta. 

Miksihän tuollaiset ilkeät tytöt on aina niitä suosittuja, joilla on paljon kavereita. Usein jopa opet tykkäävät heistä, osaavat siis olla tarpeen vaatiessa silmänpalvojia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti vois jutella koulupsykologin ja luokanvalvojan kanssa asiasta.

Mitä tekee koulupsykologi asian eteen?

Anteeksi nyt vain, mutta koulupsykologi ei todellakaan tee tällaisille asioille mitään! Heidän leiviskäänsä on oppilaiden tuen tarpeen/lähtötason testaaminen, pienryhmäpaikkojen suosittaminen, palavereissa istuminen kun sorvataan oppilaalle oikeaa sijoituspaikkaa.

Jos koululla joku aktivoituu tällaisesta, se on koulukuraattori.

Ope

Sitäpaitsi koulupsykologeilla on useita kouluja omassa työkentässään, meilläkin yli 30. Jonkun oppilaan surkea kaverisuhde ei saa kyllä sitä naista edes räpäyttmään silmiään.

Juurikin näin!

Kiusattu joutuu vain keskusteluissa todistusvastuuseen kokemuksistaan. Valmiiksi jo nolattu, vähäpätöinen olo ja sitten vielä jauhetaan yksin ja yhdessä kuraattorin ja opettajien ja kiusaajien kanssa tilanteita lävitse ja kiusaajat kiistävät kaiken sanomansa ja tekemänsä. Itkettävät ja nöyryyttävät menetelmät koululla käytössä. Lapseni onkin jo kieltäytynyt kaikista ' selvittelyistä'. Parempi yksin ja kuoressa kuin silmätikkuna kantelijan maineessa.

Kokemusta siis oman lapsen alakoulukiusaamisesta.

Mä oon nyt jo aikuinen mutta olin ton ikäsenä just samanlainen kun toi kiusaaja, tosin vaan yhtä kaveria kohtaan. Se johtu siitä että se mun kaveri oli tosi ujo, ja ei uskaltanut sanoa mitään vastaan. Tunsin itteni kingiksi kun sain päättää kaiken. Jos mun kaveri sano jotain vastaan niin haukuin sen pystyyn.

Mun kiusaamiseen ei sillon puututtu ollenkaan koska tää tyttö ei siitä uskaltanut kenellekkään kertoa. Jos olisi kertonut, ja joku aikuinen olisi mulle siitä sanonut, niin varmasti olisin lopettanut kun olisi alkanut pelottamaan. Mutta jos tän teijän kiusaajan vanhemmat on noin hälläväliä ( sanoo ettei se tarkoita pahaa yms) niin en tiedä sitten kuka saisi sille sanottua asiasta.

Näin 15 vuotta myöhemmin ajatellen, olin vaan vitun epävarma luuseri jolla oli pakkomielle yrittää olla parempi muita ettei itse jäisi jalkoihin.

Antaa niitten kasvaa muutama vuosi, niin ne alkaa huomaamaan ketkä on niitä oikeesti hyviä tyyppejä ja ketkä kusipäitä, sanonpahan vaan. Jos se kiusaaja ei muutu niin se jää loppupeleissä sinne jalkoihin. :)

Mä neuvoisin tyttöäsi siten kuin ole itsekin toiminut vastaavanlaisissa tilanteissa. Eli alkanut vetää pikkuhiljaa sentti kerrallaan väliä, niin että toinen huomaa sen vasta, kun olen liukunut pois hänen käsistään. Tyttösi voisi katsella muitakin lapsia ja pohtia kenestä saisi ystävän. Kysyä jotain toista tyttöä leikkimään, leffaan, shoppailemaan. Eikä näistä tarvitsisi mainita tälle huonokäytöksiselle kaverille. Kehottaisin häntä olemaan ystävällinen ja asiallinen tälle vanhalle ystävälle, mutta vähitellen pitäisi alkaa irrottautumaan hänen otteestaan henkisesti ja fyysisesti. Ystävyys voi parhaimmassa tapauksessa syttyä jo muutamasta yhteisestä kokemuksesta uuden lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nyt jo aikuinen mutta olin ton ikäsenä just samanlainen kun toi kiusaaja, tosin vaan yhtä kaveria kohtaan. Se johtu siitä että se mun kaveri oli tosi ujo, ja ei uskaltanut sanoa mitään vastaan. Tunsin itteni kingiksi kun sain päättää kaiken. Jos mun kaveri sano jotain vastaan niin haukuin sen pystyyn.

Mun kiusaamiseen ei sillon puututtu ollenkaan koska tää tyttö ei siitä uskaltanut kenellekkään kertoa. Jos olisi kertonut, ja joku aikuinen olisi mulle siitä sanonut, niin varmasti olisin lopettanut kun olisi alkanut pelottamaan. Mutta jos tän teijän kiusaajan vanhemmat on noin hälläväliä ( sanoo ettei se tarkoita pahaa yms) niin en tiedä sitten kuka saisi sille sanottua asiasta.

Näin 15 vuotta myöhemmin ajatellen, olin vaan vitun epävarma luuseri jolla oli pakkomielle yrittää olla parempi muita ettei itse jäisi jalkoihin.

Antaa niitten kasvaa muutama vuosi, niin ne alkaa huomaamaan ketkä on niitä oikeesti hyviä tyyppejä ja ketkä kusipäitä, sanonpahan vaan. Jos se kiusaaja ei muutu niin se jää loppupeleissä sinne jalkoihin. :)

Kiusaaja jää varmasti jalkoihin ennen pitkää mutta on varmasti satuttanut kaverin itsetuntoa ja psyykettäkin että parempi ottaa ajoissa asia selvitettäväksi.

Täytyisi osata näpäyttää oikeilla sanoilla kiusaajaa. Onko kateutta ilmassa?

Mun tytöllä oli ilkeä kaveri myös. Juuri tässä 10-11 v iässä. Tuli uutena luokalle, oli hyvää pataa ja kun pääsi väleihin niin alkoikin manipuloimaan. Yritti erottaa tyttöäni ja tämän bestistä ja viedä tätä bestistä itselleen. Puhui ilkeitä, valehteli jne. Tyttöni teki selväksi sanomalla ihan ääneen koulussa kaikkien kuullen (vaatii tietysti rohkeutta) tästä käytöksestä. Lopetti sen jälkeen kokonaan uuden tytön kanssa olemisen.

Tämä tehosi. Meni kuukausi ja pari kun tästä uudesta tytöstä tulikin hyvin käyttäytyvä. Kun hänelle ei annettu periksi ja oltu hänen kanssaan, niin totesi ettei homma toimi kuten toivoi.

Usein tehoaa se ettei ole kiusaajan juttuja huomaavinaankaan! Siitähän he saavat virtaa kun näkevät toisen ahdingon. Kun heille näyttää ettei hetkauta ja että pärjää ilmankin heitä, niin lopettavat.

Voisiko tyttäresi aloittaa jonkun joukkuelajin harrastuksen? Niistä saa usein kavereita ja niissä harrastetaan hyvässä hengessä. Miksei joku muukin harrastus, jossa käy ryhmä lapsia.

Oma tyttöni totesi että pärjää kyllä, koska kavereita on muitakin. Hän harrastaa paljon. Bestiksensä kanssa ehtii olla vain koulussa bestiksen tiiviin harrastuksen ja kotitilanteen takia (asuu kahdessa paikassa vanhempien eron takia).

Vierailija kirjoitti:

Miksihän tuollaiset ilkeät tytöt on aina niitä suosittuja, joilla on paljon kavereita. Usein jopa opet tykkäävät heistä, osaavat siis olla tarpeen vaatiessa silmänpalvojia.

Juuri siksi, kun osaavat olla niitä silmänpalvojia. Lapsi ei ilmeisesti voi olla vielä narsisti, mutta epäilisin, että ainakin osa näistä pikku manipulaattoreista on tulevia sellaisia. Ja narsistithan tunnetusti osaavat pyöritellä ja manipuloida muita ihmisiä mielensä mukaan.

Tyttäresi kaveri kuulostaa ihan Seinäjoen teinisurmaajalta.

Kannattaa hankkiutua eroon ja pysyä erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti vois jutella koulupsykologin ja luokanvalvojan kanssa asiasta.

Mitä tekee koulupsykologi asian eteen?

Sen työtä on juurikin mm. kiusaamistapausten setviminen, jututtaa tytöt yhdessä tai erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Sanoi että puhuu rumasti. Kun tytär selittää asiaa tämä kaveri saattaa sanoa "ei kiinnosta", " ihan sama" , "ole hiljaa".

Tota... samoja juttuja teinit päästelee suustaan aikuisillekin. Ja kyllä, toisilleenkin. Tuo "ole hiljaa" on kyllä aika paha samoin asioiden levittely luokkakavereille. Sanoisin ehkä tytölle ettei olisi niin paljon tekemisissä tuollaisen kanssa. Opettajaan yhteys jos ei onnistu muuten. Hän voi pitää koko porukalle puhuttelun aiheesta: ystävyys, luottamus ja yksityiset asiat. Sekä tarvittaessa moraali ja ryhmähenki.

Itselläni oli myös yläasteen alkuaikoina moinen ystävä. Ilkeä kommentit ja eristäminen saivat minut pysymään hänen seuranaan kunnes äitini kyllästyi katsomaan moista ja yksinkertaisesti kielsi minua olemasta hänen kanssaan. En kehdannut sanoa tytölle etten saa olla hänen kanssaan vaan aloin välttelemään ja keksimään tekosyitä miksi en voi viettää aikaa. Vähän ajan päästä hän yritti jo todenteolla olla ystäväni mutta huomasin pian että en enää tahtonut edes viettää aika energia syöpön kanssa. Kun hän ei ollut ympärilläni aloin saamaan muita ystäviä ja äitini ilmoitti minut liikuntaharrastukseen missä tytöt olivat muista luokista ja kouluista se helpotti ystävien saantia entisestään. Mielestäni voisit sanoa tyttärellesi että et suvaitse toisten kohtelevan häntä huonosti ja jos tyttö ei muuta käytöstään et halua häntä tyttäresi seuraksi. Kyse on vielä nii pienistä lapsista että mielestäni sinulla on oikeus vanhempana päättää asiasta.

En menisi aikuisena puuttumaan tuon ikäisten tyttöjen väleihin, ainakaan tuossa vaiheessa. Jos oma tytär mitenkään pystyisi sanomaan itse tuosta käytöksestä kaverille, niin olisi hyvä. Muuten varmasti saisi kuulla siitä kun 'äidin piti sekaantua' tms. Jos se muuttaa käyttäytymistä, hyvä niin, jos ei, niin sitten pikkuhiljaa ottaa etäisyyttä tuollaiseen kaveriin ja pikkuhiljaa tutustua muihin. Ei ole mikään pakko tyytyä huonoihin kavereihin, jos ei muita ole, kyllä niitä muita tulee.

Vierailija kirjoitti:

En menisi aikuisena puuttumaan tuon ikäisten tyttöjen väleihin, ainakaan tuossa vaiheessa. Jos oma tytär mitenkään pystyisi sanomaan itse tuosta käytöksestä kaverille, niin olisi hyvä. Muuten varmasti saisi kuulla siitä kun 'äidin piti sekaantua' tms. Jos se muuttaa käyttäytymistä, hyvä niin, jos ei, niin sitten pikkuhiljaa ottaa etäisyyttä tuollaiseen kaveriin ja pikkuhiljaa tutustua muihin. Ei ole mikään pakko tyytyä huonoihin kavereihin, jos ei muita ole, kyllä niitä muita tulee.

Aikuinen voi kyllä puuttua kaiken ikäisten kiusaamisiin. Tämä on juurikin sitä. Eri asia on miten tilanne otetaan käsittelyyn. Tuolle kaverille täytyisi päästä tilanteissa näpäyttämään kuinka kohdellaan ystäviä.

Oikein puistattaa kun kiusataan ujohkoa joka ei pysty kunnolla puolustautumaan kun vastassa on tuollainen nolaajakaveri.