Käykö kuinka kipiää, jos työntää käden tehosekottimeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekaisin jee. Mutta mites se tehosekoitin, tekeekö kuinka kipiää.

Tekee.

Ensin laite jurs-jurs-jurskuttaa ja surahtelee osuessaan sormien isompiin luihin veren purskutessa satunnaisesti kätesi ja säiliön väliin jäävästä avoimesta tilasta. Sitten kierrokset hyppäävät SSSSSUIRRRRR terien alkaessa purra kunnolla sekoittimessa syntyvään käsivelliin ja lämpimän punaista monjää alkaa ruiskahdelle kasvoillesi, keittiön kaappien oviin sekä lattialle. Tässä kohtaa alkaa silmissäsi mustua jo verenhukankin takia ja kaadut käsi yhä vinhasti pyörivässä sekoittimessa lattiaa liukastavan veren sekaan. Viimeisenä sammuvassa tajunnassa epätoivoinen huuto: "Unta, tää on pahaa unta, untauntauntaun..."

Hiljaisuus. 

Muuten hyvä, mutta ei tule ihan heti sellaista verenhukkaa, joka veis tajun, Ehkä shokki.

Kipu riippuu täysin terien tylsyydestä/terävyydestä ja voimasta jolla moottori pyörittää terää. Eli mitä tylsemmät terät ja mitä heikompi moottori, niin sitä enemmän se tuottaa kipua. Tosin nämä seikat oletettavasti vaikuttaa vain tapahtumahetken kipuun ja luultavasti puolentunnin jälkeinen kipu on samaa luokkaa riippumatta noista tekijöistä.

Ja ei välttämättä kuole, riippuen siitä, kuinka pitkältä käsivartta terät jyrsii ja siitä kuinka nopeasti pääsee hoitoon tapahtuneen jälkeen. Shokkikaan ei välttämättä vie tajuntaa, eikä verenhukkakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tollaset ajatukset johtuu? Mulla on ollu paljonkin tollasia juttuja, esim nuorempana pelkäsin koulumatkalla että heitän avaimet yhtäkkiä järveen, nykyään pelkään että alan isovanhempia tavatessa yhtäkkiä huutamaan tyyliin "ei kiinnosta vittuakaan" kun he selittää jotain tarinaa.. ja siis paljon tälläsiä "pelkoja" on ollut.

Minunsta tuntuu että ne on ihan normaaleja ajatuksia jos on silloin tällöin, varmasti kaikilla joskus.. Jos niistä tulee pakkomielle eikä pääse eroon, on sitten eri asia. Ehkä se on vaan kiehtovaa ajatella, että loppujen lopuksi se olisi niin helppoa; sanoa jollekin jotakin, ottaa joku esine ja tehdä sillä joku käden liike joka voikin muuttaa koko elämän. Ottaa joku askel, tönäistä jotakin ihmistä, jne. Mitä  sitten tapahtuisi, mitä tekisi siinä tilanteessa, jos tekisikin jotakin ihan hullua jota ei oikeasti voisi kuvitella tekevänsä. Muakin joskus ahistaa, että mitä jos oikeasti tekisin jotakin hullua vaikka tiedän että ei se kroppa ala omiaan tuusaamaan, että kyllä se järki ja moraali ja pelko estää tollaiset. Mutta se että miten pienestä se olisi kiinni tuntuu joskus pelottavalta!

Vierailija kirjoitti:

Mistä tollaset ajatukset johtuu? Mulla on ollu paljonkin tollasia juttuja, esim nuorempana pelkäsin koulumatkalla että heitän avaimet yhtäkkiä järveen, nykyään pelkään että alan isovanhempia tavatessa yhtäkkiä huutamaan tyyliin "ei kiinnosta vittuakaan" kun he selittää jotain tarinaa.. ja siis paljon tälläsiä "pelkoja" on ollut.

Sama täällä! Tosin nuorempana omat pakkoajatukset olivat huomattavasti kevyempiä kuin nykyään. Nykyään esim. jos nään jonkun perheenjäsenen itkevän alan pelkäämään että kyseinen perheenjäsen tappaa itsensä ja kuvittelen kuinka löydän kyseisen ihmisen hirtettynä tms. Tai jos äitini on surullinen tai vihainen, pelkään että hän tappaa sisarukseni ja itsensä. Pakkoajatuksena on myös itseni tappaminen, etsin netistä tietoa itsemurhatavoista ja kuvittelen miltä tuntuisi hirttäytyä tai miltä näyttäisin kuolleena jne. Pelottaa kertoa näistä kellekkään sillä pelkään että leimataan hulluksi tms.

Mulla lähti kerran sormen pää irti, kun menin työntämään sormen tehosekottimeen kun tunnustelin et onko ne terät kuinka terävät (siis ihan muuten vaan kokeilin!) ilman mitään ihmeempää syytä. Jotenkin vahingossa käänsin sekottimen päälle, yhestä sormesta ehti palanen lähtä kokonaan irti.

Kävi vitun kipiää, joten voin vaan kuvitella, kuinka kipiää käy jos työntää koko käden sinne ja ihan tarkotuksella lyö sekottimen päälle.