25v ja pelkkiä pätkätöitä

Tapasin juuri akateemisen pätkätyöläisystäväni. On jo 50 v. Ei  ole koskaan ollut pysyvässä työsuhteessa, vaikka on tohtori. Toinen oli välillätöissä, mutta nyt työyyömänä tekee väitöskirjaa. Kolmas irtisanotiin yliopistolta 3 vuotta sitten, elää vaimonsa palkalla.

Ette ole. Tehkää se vauva.

Kun kerran ammatti on, niin kyllä se työkin järjestyy.

43 v ja pelkkiä pätkätöitä, ja työttömyysjaksoja. Kaksi akateemista tutkintoa. Revi siitä.

Tuttu tunne. Valmistuin vajaa vuosi sitten ja nyt aloitin jo kolmannen määräaikaisen työn (sijaisuus) sen jälkeen. Kiva toki että työttömänä ei ole tarvinnut olla pitkään, mutta on tää aika rasittavaa. Aina saa miettiä, että mistä saa jatkoa jne. Ja alallani on käynnissä massairtisanomisia, joten jatkossa sijaisuuksiakaan ei tule olemaan....

Et todellakaan ole. Itse opiskelen tällä hetkellä ammattiin, josta pitäisi olla melko hyvätkin mahdollisuudet vakityöhön, sitten 3 vuoden päästä kun valmistun... Mies on 25-vuotias ja metallialalla. En jaksa edes laskea monesko määräaikainen työsopimus hänellä on menossa. Samassa firmassa jo kolmatta kertaa määräaikaisena putkeen. Meillä on jo yksi lapsi ja on ikävää kun on näin epävakaata jatkuvasti. Toisesta ei tarvitse haaveilla ennen kuin saan itse vakipaikan, miehen töihin ei voi luottaa tippaakaan.

Sulla on jo ammatti ja työkokemustakin. Jos niitä töitä ei ole niin sitten ei ole, et voi sille mitään :/ joten tehkää se vauva jos se on asia jota haluat :)

Perhe tulee ja pysyy, työpaikat vaihtuu.

Mulla on itselläni ollut ns. vakipaikkoja, mutta on tullut irtisanomisia ja pari kertaa firma kaatunut alta... Siinä vaiheessa on ihan kevyt olo, kun on kuitenkin ollut "vain" työntekijä.

Muistan ensimmäisen kerran, kun tulin irtisanotuksi, menin kotiin ja katselin illalla nukkuvia lapsiani. Mulla oli siinä kuitenkin se tärkein.

Ja omalla kohdalla töitä on löytynyt. Lapset on kasvaneet ja ovat siinä iässä että yritän tolkuttaa niille, että vaikka asiat ei mene kuin olisi suunnitellut, asiat järjestyy.

Ja 4 jatkaa. Saman alan kavereistani olen ainoa oman alan töissä oleva ja kovapalkkaisin; bruttona tienaan hurjat 2400.

Mutta niin, se ei ole mistään pois jos vaan otat ja teet tähän väliin lapsen. Tällä hetkellä tämä työllisyystilanne on mitä on, eikä parannusta ole näkyvissä lähitulevaisuudessa. Nyt on oikeastaan paras hetki hoitaa lapsia kotona jos se suinkin vaan on mahdollista. On tosi ikävää että moni jää tahattomasti lapsettomaksi koska odottaa sitä vakityötä ja täydellistä tilannetta lapsenteolle. Sitä ei ole olemassakaan ja lapsen kanssakin tilanteet muuttuu koko ajan. Kyllä sinne työelämään pääsee kiinni perheellisenäkin :) -5

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan ole. Itse opiskelen tällä hetkellä ammattiin, josta pitäisi olla melko hyvätkin mahdollisuudet vakityöhön, sitten 3 vuoden päästä kun valmistun... Mies on 25-vuotias ja metallialalla. En jaksa edes laskea monesko määräaikainen työsopimus hänellä on menossa. Samassa firmassa jo kolmatta kertaa määräaikaisena putkeen. Meillä on jo yksi lapsi ja on ikävää kun on näin epävakaata jatkuvasti. Toisesta ei tarvitse haaveilla ennen kuin saan itse vakipaikan, miehen töihin ei voi luottaa tippaakaan.

Nykypäivänä jos sitä vakipaikkaa jää odottamaan, niin saattaa lapsenteon suhteen juna mennä jo ohi. Eikä vakipaikassakaan ole turvassa yt-neuvotteluilta. Eli tarkoitan ,että pätkätyöläinenkin voi tehdä lapsia, terv pätkätyöläinen.

Ihan näin välikysymyksenä, miten asiat olivat vaikkapa 2000-luvun alussa? Porukka valmistui esim. amiksesta ja käveli suoraan töihin? 

34-v. ja pelkkiä pätkätöitä tähän asti. Näin tulevan jo aikaisin ja hankin lapset opiskeluaikana (21-vuotiaana). Ei vaikuttanut työuraan (opiskeluja tietty venytti parilla vuodella). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan ole. Itse opiskelen tällä hetkellä ammattiin, josta pitäisi olla melko hyvätkin mahdollisuudet vakityöhön, sitten 3 vuoden päästä kun valmistun... Mies on 25-vuotias ja metallialalla. En jaksa edes laskea monesko määräaikainen työsopimus hänellä on menossa. Samassa firmassa jo kolmatta kertaa määräaikaisena putkeen. Meillä on jo yksi lapsi ja on ikävää kun on näin epävakaata jatkuvasti. Toisesta ei tarvitse haaveilla ennen kuin saan itse vakipaikan, miehen töihin ei voi luottaa tippaakaan.

Nykypäivänä jos sitä vakipaikkaa jää odottamaan, niin saattaa lapsenteon suhteen juna mennä jo ohi. Eikä vakipaikassakaan ole turvassa yt-neuvotteluilta. Eli tarkoitan ,että pätkätyöläinenkin voi tehdä lapsia, terv pätkätyöläinen.

Enhän toki tarkoittanut ettei voisi lasta tehdä vaikkei vakityötä olekaan, lisäsinkin tämän vielä toisessa viestissäni. Meilläkin tehtiin lapsi ihan tietoisesti vaikka itse opiskelin ja mies oli pätkätöissä. Toista lasta vaan ei ole mikään järki enää tähän tilanteeseen tehdä. Yhden kanssa pärjää kyllä aina mutta kaksi lasta vaatii jo tuplasti enemmän. Trendi kun tuntuu vielä olevan se, että kaikesta leikataan ja hinnat nousee...

Vierailija kirjoitti:

Ihan näin välikysymyksenä, miten asiat olivat vaikkapa 2000-luvun alussa? Porukka valmistui esim. amiksesta ja käveli suoraan töihin? 

Valmistuin 1999 ja mulle kävi vähän näin. Tosin opettajat varoittelivat, että älkää kuvitelko että teitä odottaa vakituinen työ. Mutta itse olin kaksi päivää työttömänä, toisena kävin työhaastattelussa ja kolmantena päivänä aloitin.

En kyllä edes silloin haaveillut vakipaikasta, koska olisin halunnut opiskella erilaisia työpaikkoja. No, tuolla olin sen pari vuotta, jäin äitiyslomalle ja sen jälkeen tuli kokeiltua vähän sitä ja tätä. Enkä usko, että tämäkään työpaikka se eläkevirka on.

AP: ei lapsille ole mitään parasta aikaa. Niitä tulee jos on tullakseen ja niiden kanssa sitten eletään. Ja sulla on jo monta asiaa kunnossa, ammatti ja työkokemusta.

Jaan toimistoni ihmisen kanssa joka on ollut työelämässä 30 vuotta. Ei ole ikinä ollut vakipaikkaa. Ainoastaan pitkiä määräaikaisuuksia.

Ainoastaan yhdellä kaverilla on vakipaikka. Omalta amk luokaltani valmistuneista kolmella vakipaikka. Yksi heistä on yrittäjä ja yksi eri alalla.

Eli enemmän sääntö kuin poikkeus että tehdään eripituisia määräaikaisuuksia. Itsellekin soppari elokuulle.