Lue keskustelun säännöt.
Kummallinen suhde?!
07.02.2016 |
Ilen ollut mieheni kanssa todella kauan. Meillä on kaksi lasta.
Minusta tuntuu että en rakasta enää miestäni mutta viihdyn hänen kanssaan.
Se että en rakasta miestäni johtuu kai siitä että on pettänyt minua monta kertaa kännissä. En tiedä miksi en ole lähtenyt suhteessta jo silloin. Arki on kuitenkin mukavaa ja hänkin loistava isä lapsille.
Hän leikkii lasten kanssa ulkona joka päivä, kuskaa harrastuksiin, tekee ruuan, siivoaa ja tuo leivän pöytään.
Mun ei käytännössä tarvitse tehdä mitään jos en halua, yleensä kyllä haluan osallistua yhteiseen tekemiseen, käydään porukalla hiihtämässä, uimassa jne.
Jos haluan mennä ystävien kanssa johonkin, miehelle sopii aina, jää mielellään lasten kanssa kotiin. Yleensä vielä kuskaa mut ja hakee ja maksaa kaiken.
Ottaa minut huomioon, vie syömään leffaan yms. Kehuu minut maasta taivaisiin kaikille.
Mutta sitten kerran puolessa vuodessa saattaa ottaa pullollisen viiniä kun on saanut lapset nukkumaan ja lähteä paikalliseen "parille" tämän jälkeen häntä ei välttämättä näy vasta kuin su aamuna. Laittaa kyllä koko ajan viestiä että on kunnossa. Aina kuitenkin on selvinnyt että hänellä on ollut sutinaa jonkun naisen kanssa.
Olen miettinyt eroa mutta tullut siihen tulokseen että mulla on ihan hyvä olla, arki on juuri sitä mitä haluan ja tuo että omistautuu lapsille on mulle tärkeä asia.
Olen sanonut ystäville tästä ja heidän mielestä mun pitäisi erota, lähtisin jos elämämme olisi riitelyä tai minun olisi tosi paha olla, mutta ei ole, paitsi silloin kun mies on reissullaan.
Olenko hölmö jos en lähde?
Kommentit (15)
Harrastatteko seksiä? Jos kyllä, miten pystyt itse nauttimaan kun tiedossa on että mies on ollut ties kenen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on sinun elämäsi ja sinun ratkaisusi. Elät vain kerran: haluatko käyttää elämäsi näin? Itse lähtisin, mikäli pettäminen on toistuvaa. Haluan mieluummin aidon rakkaussuhteen kuin kulissiliiton.
Teillä on kuitenkin lapsiakin, ja tavallaan ymmärrän jos joku jää huonoon suhteeseen lasten takia. Ei ole kuitenkaan varmaa, onko rakkaudeton avioliitto ollenkaan hyvä kasvuympäristö lapselle. Itse en koskaan jäisi huonoon suhteeseen ainakaan mukavuussyistä.
Suhde ei missään nimessä ole huono, niinkuin sanoin minä viihdyn mieheni kanssa ja meillä on oikein mukavaa. Nauretaan paljon ja tykätään tehdä perheenä juttuja. Minulla on ainoastaan paha mieli silloin kun mies on reissullaan mutta se tunne häviää äkkiä kun tehdään asioita perheenä ja meillä on taas mukavaa.
Onkohan minun tunteissani jotain vikaa? Siksi mietinkin että rakkaus on ehkä loppunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Harrastatteko seksiä? Jos kyllä, miten pystyt itse nauttimaan kun tiedossa on että mies on ollut ties kenen kanssa...
Kyllä harrastetaan mutta ei usein, reissun jälkeen saattaa mennä kuukausi että ei ole seksiä, mutta sitten mies jotenkin "huumaa" minut.. Laittaa lapset nukkumaan kynttilöitä palamaan, ottaa syliin jne.. Siinä vaiheessa itselläkin tekee niin paljon mieli etten osaa sanoa ei:)
Mitä mies sanoo näistä omista reissuistaan? Tietääkö että tiedät? Miten suhtautuu?
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoo näistä omista reissuistaan? Tietääkö että tiedät? Miten suhtautuu?
Hän on tosi pahoillaan, joskus saattaa itkeä miksi hän on niin idiootti. Sen jälkeen tekee kaikkensa että mulla olisi parempi mieli.
Mies sanoo ettei pysty valehtelemaan mulle, myöntää asian kun keskustelen hänen kanssaan. Manaa itsensä alimpaan helvettiin.
Varmuudella siis tiedän että 5 kertaa on 16 vuoden aikana pettänyt mutta muilla kerroilla on vaan ollut ystävän luona.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuivaili juuri meidän aviolliittomme, joten ymmärrän ap:ta täysin. Mieheni käyttää onneksi aina kumia ehkäisynä (myös minun kanssani), joten en pelkää siinä mielessä sukupuolitauteja. Suutelua tai muuta läheisyyttä meillä ei tosin ole lainkaan, kuten ap;lla.
Rakkauselämämme on täysin kuollutta, mutta arki sujuu ja olemme toistemme parhaat kaverit. Periaatteessa voisin ottaa itselleni rakastajan, mutta en kaipaa muita miehiä elämääni. Seksielämää harrastan itseni kanssa varmaan päivittäin, joten siinäkin mielessä olen ihan riittävän tyytyväinen.
Ymmärrän sua kyllä täysin. Nää pettämisjutut ei ole aina niin mustavalkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisittöko puhumaan asiasta avoimesti? Ja olemaan vaikka avoimessa suhteessa? Sinun päätös. Jos et halua lähteä älä lähde. Toivottavasti sulla on ihmisiä jotka myös tukee sun kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuivaili juuri meidän aviolliittomme, joten ymmärrän ap:ta täysin. Mieheni käyttää onneksi aina kumia ehkäisynä (myös minun kanssani), joten en pelkää siinä mielessä sukupuolitauteja. Suutelua tai muuta läheisyyttä meillä ei tosin ole lainkaan, kuten ap;lla.
Rakkauselämämme on täysin kuollutta, mutta arki sujuu ja olemme toistemme parhaat kaverit. Periaatteessa voisin ottaa itselleni rakastajan, mutta en kaipaa muita miehiä elämääni. Seksielämää harrastan itseni kanssa varmaan päivittäin, joten siinäkin mielessä olen ihan riittävän tyytyväinen.
Kahden ekan kerran jälkeen mies vannoi minulle että on käyttänyt kortsua ja haki puhtaat paperit kun en uskonut.
Mun mies taas kaipaa läheisyyttä paljon, kantaa mut usein sohvalle viereensä ja laittaa leffan pyörimään. Suutelee joka aamu ja ilta ja silloin kun tulee töistä.
Yrittää reissujensa jälkeenkin aina "lohduttaa" minua suutelemalla.. Tällöin kuitenkin torjun hänet aina, mutta en pysty torjumaan kuin kuukauden ja sekin on työn ja tuskan takana.
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten pystytte olemaan "parhaat kaverit" kenenkään kanssa, joka nai omalla päätöksellään muita naisia selkänne takana ja kysymättä teidän mielipidettänne asiaan? Minkästasoisia pettureita kaverisuhteissanne te itse olette, kun tuollainen on vieläkin teidän paras kaverinne? Koska samanlainen usein löytää/hyväksyy samanlaisen. Ellei sitten ole jotenkin lapsuudessaan tunteistaan alistettu, eikä ole koskaan saanut tuntea jostain asiasta, että tämä ei kyllä mulle sovi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua kyllä täysin. Nää pettämisjutut ei ole aina niin mustavalkoisia.
Mikä tässä ei ole mistavalkoista? Se olis mulle ainakain, etten kuuna päivänä pystyisi kutsumaan ruollaista miestä vieläpä ystäväksi! Elättäjäksi noilla spekseillä juuri ja juuri, mutta EN ystäväksi tai parhaaksi kaverikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisittöko puhumaan asiasta avoimesti? Ja olemaan vaikka avoimessa suhteessa? Sinun päätös. Jos et halua lähteä älä lähde. Toivottavasti sulla on ihmisiä jotka myös tukee sun kantaa.
Avoin suhde, niin, PAKOSTA, onpa avointa, tapu tapu!! Tällaisia tilanteita vartenko koko avoimen suhteen idea onkin keksitty? "Oo sä nyt avoimessa suhteessa muhun, koska mun täytyy päästä välillä naimaan noita kylän naisia, Kerttukin oli niiiin kuuma, ahhh, se oottaa mua..."
Vierailija kirjoitti:
Ap kuivaili juuri meidän aviolliittomme, joten ymmärrän ap:ta täysin. Mieheni käyttää onneksi aina kumia ehkäisynä (myös minun kanssani), joten en pelkää siinä mielessä sukupuolitauteja. Suutelua tai muuta läheisyyttä meillä ei tosin ole lainkaan, kuten ap;lla.
Rakkauselämämme on täysin kuollutta, mutta arki sujuu ja olemme toistemme parhaat kaverit. Periaatteessa voisin ottaa itselleni rakastajan, mutta en kaipaa muita miehiä elämääni. Seksielämää harrastan itseni kanssa varmaan päivittäin, joten siinäkin mielessä olen ihan riittävän tyytyväinen.
Susta tulee mieleen sanomassa tämä lause sarjasta Sinkkuelämää:
"Could I feel any more like a hooker?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologia ohjaa miestä. Eiköhän se rakkaus kaikissa suhteissa ole aikalailla kuollutta 16v jälkeen ja muuttunut tommoiseksi "ystävyydeksi". Ja tuskin ruoho on vehreämpää aidan toisella puolella, seuraava sitten pettämisen lisäksi ryyppää, on tylsämielinen tai muuten urpo. En suosittele jättämään. Ainakin vaikuttaa, että sun mies rakastaa sua.
Kyseessä on sinun elämäsi ja sinun ratkaisusi. Elät vain kerran: haluatko käyttää elämäsi näin? Itse lähtisin, mikäli pettäminen on toistuvaa. Haluan mieluummin aidon rakkaussuhteen kuin kulissiliiton.
Teillä on kuitenkin lapsiakin, ja tavallaan ymmärrän jos joku jää huonoon suhteeseen lasten takia. Ei ole kuitenkaan varmaa, onko rakkaudeton avioliitto ollenkaan hyvä kasvuympäristö lapselle. Itse en koskaan jäisi huonoon suhteeseen ainakaan mukavuussyistä.