Mielialalääkkeet ja koeputkihoito
Takana kolmen vuoden lapsettomuus, hoitoina toteutettu neljä inseminaatiota, josta tuloksena yksi raskaus ja yksi keskenmeno ja viime maaliskuussa tehtiin ensimmäinen koeputkihoito, joka meni muuten ihan hyvin paitsi etten tullut raskaaksi. Syksyllä en jaksanut jatkaa hoitoja, ja todella vakaasti uskoin, että ne olisivat jo kohdallani ohi.
Viime syksynä aloitin myös terapian, joka jatkuu yhä. Mieliala on ollut jatkuvasti aikalailla alavireinen ja synkähkö, joten terapeutin kehotuksesta työkyvyn säilyttämiseksi aloitin kuukausi sitten mielialalääkkeen käytön, Sepram 10 mg, jonka nostin viikko sitten 20 mg. Aamuitkut ja unettomuus ovat jääneet tämän kuukauden aikana taakse, aloitin jumpan ja ilmeisesti toivo alkaa taas viritä mieleen, sillä äkkiä tajusin, että haluan sittenkin käydä hoidot loppuun, tuli mitä tuli.
Ja soitin klinikalle eilen, ja pääsin peruutuspaikalle. Hoito alkaisi jo muutaman viikon päästä. En maininnut hoitajalle kuitenkin mielialalääkkeestä, kun en uskaltanut. Pakkohan se on kertoa, ja soitan ja kerron tilanteen. Mutta onko jollakin kokemusta, miten mielialalääkkeet sopivat yhteen koeputkihoidossa käytettyjen hormonivalmisteiden kanssa. Onko lääkitys lopetettu hoitojen ajaksi? Käyttämäni lääke on kuitenkin sellainen, että sillä on vedetty läpi myös raskauksia, äidin vointi on kuitenkin sikiöllekin tärkeä.
Jos nyt niin ihanasti ikinä kävisi, että minun vatsassani alkaisi kasvaa vauva, niin luultavasti lopettaisin lääkkeen jokatapauksessa. Mutta miten on, onko kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Kommentit (6)
kiitos siitä Osborne. Pelkäsin jo, että koko hoito on ehkä lopetettava tai oikeastaan mielialalääkkeenkin lopettaminen pelottaa, koska vasta olen sen aloittanut ja myönteiset ajatukset ovat alkaneet tulvia mieleeni. Aamulla jopa ajattelin, että kiva päivä tulossa, mikä ei ole ollenkaan tavallista.
Kaikkea hyvää myös Sinulle elämääsi ja toiveisiisi, Osborne!
...ja kerroin mielialalääkkeestä. Tai oikeastaan keskustelu käytiin hoitajan välityksellä. Lääkäri oli kieltämässä lääkkeen käytön, kun pistoshoito alkaa. Ihan tosta vaan. Musta oli vähän tylyä. Mä olen ollut koko syksyn depiksessä, ja nyt kun hoito alkaa, niin lääkitys on pakko heti lopettaa. Kun just tää mun matala mieliala saattaa vaikuttaa siihen, etten tule raskaaksi. Uskoisin, että lääkitys vois olla apuna raskaaksi tulossa. En ihan purematta niele tätä käskyä, vaan haluaisin saada ihan asiantuntijoiden mielipiteitä SSRI-lääkkeiden käytöstä koeputkihoidossa. Mitä Osborne sulle sanottiin, oliko lääkärilläsi ehkä sellaista tietoa, että on parempi että hoidettavan mieliala olisi mieluummin ylä- kuin alavireinen?
Ei lääkäri sanonut mitään siihen, mikä on mielialan vaikutus hoidon onnistumiseen, mutta itse olen ajatellut, että ei se ainakaan haitaksi ole, jos kestän esim. hoitojen paineet ja piinailuajat henkisesti paremmin lääkityksen takia. Ja olen jopa epäillyt, että marraskuussa saamani luomuplussa (päättyi alkuraskauden km:oon) johtui pitkälti seronilin vaikutuksesta elimistöön. Seronilhan käytännössä vaikuttaa samoissa elimissä kuin muukin hormonitoiminta, ja sen tasossa olevat ongelmat voivat vaikuttaa muiden hormonien tasoon. Tästä ei ole kai riittävästi todisteita, mutta ei minusta maalaisjärjellä ajateltuna kuulosta kovin mahdottomalta. No, tässä ekassa ivf:ssä ei kyllä mitään apuja tullut, kahdella onnettomalla munasolulla päästiin hedelmöitykseen ja vain yksi selvisi siirtoon asti. Että voihan se syksyinen ovulaatio olla ollut vain onnenkantamoinen ja sattuman tulos. Joka tapauksessa luulisin, että positiivinen mieliala on varmasti hoidon kannalta parempi kuin masennus, koska masennus lisää stressiä. Ja se taas ei ole hyväksi raskautta yritettäessä.
Kannattaa varmaan pyytää vielä lääkkeen määränneen lääkärin mielipidettä ja sitten pyytää lääkäriä uudelleen harkitsemaan. Tai vaikka sitten vaihtaisit lääkettä. Ehkä lapsettomuuslääkärilläsi ei ole kokemusta vastaavasta??
Hei!
Olen syönyt Paroxetiinia (Seroxat ym. valmisteita) jo useamman vuoden paniikkihäiriöön. Lasta on yritetty pari vuotta ja inseminaatiohoidoissa ollaan nyt.
Kokemuksesta neuvon, ettei kannata koskaan lopettaa tällaista lääkitystä omin päin. Ensinnäkin mielialalääkkeet pitää lopettaa hitaassa tahdissa, koska muuten oireet palaavat jopa entistä kamalampina. Ainakin minulla kävi niin, kun muutama vuosi sitten tyhmänä keksin itse lopettaa lääkityksen. Mieliala meni todella alas ja tärisin öisin pystymättä nukkumaan lainkaan!
Lääkäriltä sain aikas pahat torut, kun olin itsekseni mennyt tekemään lopetuspäätöksen.
Tämän jälkeen olen yrittänyt pari kertaa lääkärin ohjeiden mukaan lopettaa lääkitystä mutta joka kerta paniikkioireet ovat palanneet ja olen päättänyt jatkaa lääkitystä. Elämänlaatu on niin paljon parempaa näin.
Kun aloitimme hoidot, haastattelulomakkeessa piti mainita kaikki lääkkeet, joten sehän selvisi heti alussa. Lääkärin mielestä lääkkeestä päätetään sitten vasta, jos raskaus alkaa. Olen samaa mieltä.
Olen kuitenkin huomannut, että lääkärit saattavat olla hyvinkin montaa mieltä. Ota itse asioista selvää, esim. netistä, ja pidä puolesi lääkäreitten kanssa. Joskus on jopa syytä vaihtaa lääkäriä. Yleislääkäri kielsi minua ehdottomasti yrittämästä raskautta niin kauan kuin syön lääkkeitä. Sen jälkeen kaikki muut lääkärit sekä yksityisellä että julkisella ovat olleet ihan positiivisia lääkkeiden käytön suhteen.
Aina pitää kuitenkin miettiä omalta kohdalta mikä on järkevintä itselle eikä seurata muitten esimerkkiä!
(Tästä tulee näköjään kilometriviesti... :))
Vielä sellaista, että olen lukenut masennuslääkkeitten aiheuttavan vauvalle hengitysvaikeuksia, jos niitä käyttää raskauden loppuun asti.
Jos niin onnellisesti kävisi, että vauva joskus itselleni tulisi, lopettaisin lääkityksen varmaan hitaasti raskauden aikana, jos se vaan onnistuisi.
Kaikkea hyvää!
Elliida
...kanssasi Elliida. Tuli kyllä mieleen taas se, miten noilla klinikoilla jotkut lääkärit, kuten tämä omanikin, hoitavat vain yhtä oiretta eli lapsettomuutta katsomatta kokonaisuutta. Sitäpaitsi vaikka lopettaisin lääkityksen piikityksen alkaessa, niin käyttämäni lääke vaikuttaisi kehossani vielä muutamia viikkoja. Ja aika rankalta tuntuu sekin, että sen lisäksi, että olen hormonipyörteessä IVF-piikitysten ansiosta, niin kärsisin samalla vieroitusoireita mielialalääkkeen lopettamisesta. Käyttämäni lääke on kuitenkin varsin turvallinen, tämän olen lukenut netistä löytämästäni artikkelista.
Mä oikeestaan arvasin tämän lääkärin kanssa, että hän kieltää lääkkeen käytön. Mun todella tekisi mieli vaihtaakin lääkäriä, mutta en tiedä onnistuuko se julkisella puolella kovin helposti. Joka tapauksessa haluan kyllä selkeät perustelut sille, onko todella hyvä lopettaa lääkitys nyt vai arvioidaanko tilanne uudestaan, jos vaikka tulisin raskaaksi.
Voi että, olisi se niin ihanaa, jos vihdoin viimein tulisi.
Kiitos Elliida ajatuksistasi, sain niistä paljon tukea.
Lääkkeet määrättiin viime kesänä suurinpiirtein samanlaisessa tilanteessa kuin sinulle nyt, eli jatkuvan itkuisuuden, unettomuuden ja alenneen työkyvyn vuoksi. Ja ne tehosivat myös melko nopeasti noihin oireisiin. Lisäksi aloitin terapian marraskuussa, jatkuu edelleen.
Mulla on käynnissä juuri ensimmäinen ivf, huomenna on siirto, jos hyvin käy. Lääkärille olen kertonut avoimesti seronilista ja se ei ole ollut ongelma. Seronilhan on vanha ja pitkään käytetty lääke, jota tiedetään voitavan käyttää myös raskauden aikana tarvittaessa. Itse en ole edes miettinyt, jätänkö lääkkeen pois mahdollisen raskauden alkaessa, mitään estettä sen jatkamiselle ei kuitenkaan käsittääkseni ole lapsettomuuslääkärin eikä psykiatrin mielestä. Oma mieliala on kuitenkin tärkein.
Mulla on " sukurasite" masennukseen, isäni syö samoja lääkkeitä. Laukaisijana mullakin oli viime vuoden lapsettomuushoidot ja etenkin toukokuun kohdunulkoinen raskaus. En tiedä, milloin tämä loppuu, mutta olo on kyllä huomattavasti parempi lääkityksen ansiosta enkä mistään hinnasta luopuisi lääkkeistä ellei ole pakko. Toki jossain vaiheessa se tulee eteen, muttei ilmeisesti ole vielä ajankohtaista.
Eli selkeyden vuoksi, lääkitys ei ole este hoidoille. Ei kun hoidot käyntiin ja reilusti kerrot lääkärille. onnea matkaan! :)