Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erota vaiko ei?
05.02.2016 |
Tunnen olevani umpikujassa. Parisuhde kestänyt 3v, josta kaksi on mennyt enemmän ja vähemmän vaikeasti. Viimeinen vuosi on ollut yhtä taistelua, välillä mennyt paremmin, mutta vastaavasti kaiken hyvän jälkeen tullut aina fiilikset, että onko tämä sitä mitä haluan.
Olen tullut petetyksi suhteessa ja uskon, että se oli sysäys eroajatuksiin. Ennen tuota ajattelin, että selviämme mistä ongelmasta vaan. Tällä hetkellä olen useimmin ahdistunut suhteessa kuin onnellinen.
Ero on vaikea ajatus yhteisen lapsen takia. Lisäksi pelkään yksinjäämistä. Olemme puolisoni kanssa todella erilaisia, eikä meillä ole mitään yhteistä. Olemme täysin päinvastaiset ihmiset lähes kaikissa asioissa, myös arvomaailmoissamme. Suhteemme on enemmän kilpailua toisiamme vastaan kuin yhdessä kulkemista. Tuomme toistemme huonot puolet esiin niiden hyvien sijasta. Perheneuvolassa on käyty keskustelemassa, vaihtelevin tuloksin.. Läheisyys on lähes nollassa ja omat haluni ovat täysin kadonneet.
Kuinka jatkaa tästä? Jos ero on ainoa vaihtoehto niin miten uskaltaa ottaa se suuri askel ja kuinka pärjätä yksin?
Kaipaisin kokemuksia ja neuvoja! Ilkeät kommentit jätetään mieluusti sinne oman mielen sopukoihin.
Kommentit (11)
monet yh-äidit on pärjännyt tuilla jo vuosikausia. eroa ja sillä sipuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa erota! Kyllä sä pärjäät! Ja ajan kanssa löydät sopivamman puolison, joka tekee sut onnelliseksi. Ei huonoon suhteeseen kannata jäädä, elämä menee hukkaan ja se on todella lyhyt ja arvaamaton. Se lähteminen on vaikeaa, mutta pystyt siihen! Sulla on kuitenkin lapsi, joten et ole ihan yksin jäämässä.
Eihän tuo kovin hyvältä vaikuta. Mieti, jaksatko vielä yrittää (esim. lisää parisuhdeterapiaa) vai oliko juttu tuossa. Vaikka erossa on aina omat hankaluutensa, uuvuttava parisuhdekin vie kohtuuttomasti voimia. Yksin pärjääminen saattaakin olla lopulta helpompaa. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia vaikeisiin päätöksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata jäädä tuohon suhteeseen. Itse erosin vähän aikaa sitten huonosta suhteesta, ja voin kertoa, etten ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen :)
Aluksi se koskee. Ja se koskee kovaa. Ja se pelottaa, pelottaa niin että happi loppuu.
Mutta jonkun ajan päästä huomaat hengittäväsi, hetken. Aina se hetki kestää pidempään, lopulta se on kokonais vastainen tila.
Kun sen jaksat huomaat ettet ole sen enempää yksin kun olit huonossa suhteessa petettynä. Erona on se että yksin sinulla on mahdollisuus parempaan. Sitä huonossa suhteessa ei ole. Revitte toisenne ja itsenne rikki kun jäätte palavaan huoneeseen vaan sen takia ettette pelastauneet koska kengät oli hukassa - se on tyhmyyttä.
Tyhmyys on toki inhimillistä - mutta sairasta olla myöntämättä asiaa ja korjaamatta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap: Kiitos vastauksista! Kyllä tässä aletaan eron puolelle kallistumaan, mutta kynnyksenä on kuinka tehdä se? Miten päättää suhde?
Mielelläni kuulisin lisää kokemuksia ja neuvoja!
Vierailija kirjoitti:
ap: Kiitos vastauksista! Kyllä tässä aletaan eron puolelle kallistumaan, mutta kynnyksenä on kuinka tehdä se? Miten päättää suhde?
Mielelläni kuulisin lisää kokemuksia ja neuvoja!
Sanot miehelle, että haluat erota. Sitten rupeat järjestelemään asunto- yms. asioita. Ei se niin vaikeaa ole. Ajatteleminen ja päätöksenteko on vaikeaa, käytännön toimet usein tosi yksinkertaisia.
Itse erosin reilut 2 vuotta sitten huonosta suhteesta, jota yritettiin vuosia paikata. Nyt mulla on hyvä ja onnellinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä toi tule tosta paremmaksi muuttumaan. Mulla oli samanlainen taistelutanner kotona kunnes erosin. Tästä ei ole kovin kauaa aikaa. Mietin myös miten pärjään yksinäni lasten kanssa jne. mutta paremmin olen pärjännyt kun ei tarvitse olla varpaillaan kokoajan ja kotona on rauhallinen ilmapiiri.
Alue: Aihe vapaa
:-(