Voinko heittää teinin ulos talosta kun täyttää 18?

Miksi täällä kauhistellaan, että täysi-ikäistä pyydetään muuttamaan pois lapsuudenkodista? Useimmat lähtevät omasta tahdostaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi lähti 18 vuotta täytettyään ja mukaansa sai laskun joka ikisestä markasta ja eurosta jonka on tullut kustantamaan. Alkaa lyhentämään velkaansa kun sitten kun saa töitä.

Älä viitsi!

[/quote]Mutta pakko kysyä, ihanko aikuisten oikeasti joku luulee että jos nuori eristäytyy käytännössä koko maailmasta huoneeseensa, niin hän ihan hyvinvoiva ja ihan vaan laiskanpulskea? Ja että jos nuori suojaa itseään aggressivisuudella niin ihan hyvin sillä on asiat, kunhan on muuten vaan veemäinen? Oikeasti, mikään hälytyskello ei soi?[/quote]

Mulla on tommonen 15 v.  Mikään ei ole vialla, ei tee mitään, muuta kuin hengailee kavereitten kanssa. "oireilee", mutta ei ota mitään apua vastaan, vaikka tarjottu on kaikki mahdollinen tuki. Ei kuulemma ole mitään ongelmia. Raapii kättään, mutta ei suostu näyttämään sitä kenellekään. Ei tokikaan ole mikään sängyssä makaaja, mutta silti. Ei ketään voi väkisin auttaa, ja tämän ovat todenneet lasutyöntekijät, psykiatri ja psykologit. Varmaan tuokin teini vanhemmiten minua kaikesta syyttää, ja miten en auttanut  "silloin kun eniten apua tarvi ja oli herkimmillään" mutta ei voi mitään. Yritetty on kaikki. Kun täyttää 18, niin mikäli sama meno on silloinkin vielä, niin saa muuttaa pois saman tien. Psykiatrinsa on minullekin sanonut, että myös minun elämäni on arvokas, ja mielenterveyteni yhtä arvokas kuin lapsellani, ja jos vaihtoehdot on että joko menetetään lapsi, tai lapsi ja äiti, niin täytyy valita ensimmäinen vaihtoehto. Minun lapselleni ei ole tapahtunut mitään kummallista, hän ei vain kestä normaalia painetta.  Johtopäätöksenä voi vvetää ainoastaan että teini on laiska, koska omasta mielestäänkään hänellä ei ole mitään ongelmia. Muistutan kyllä jos joskus alkaa kiukuttelemaan ettei autettu, niin paperia löytyy sivvutolkulla jokaisesta mahdollisesta instanssista mitä on olemassa. Vois itten katsella niitä ja miettiä miksi ei itse ottanut mitään apua vastaan. Ei vavnhempien antamaa, eikä kenenkään muunkaan. 

Minä tekisin näin: kertoisin lapselle rauhallisesti, että hänen on muutettava pois. Auttaisin asunnon hankinnassa ja muutossa. Kotiin saa palata jos muuttaa käytöstä. Harva 18v muuttaa omilleen heti syntymäpäivänä, yleensä käydään amis/lukio ensin loppuun.

Oma peilikuvasi...mitäpä muutakaan :)

Itse ottaisin kaikki mukavuudet pois. En maksaisi autokoulua, mutta jos se on jo maksettu, en todellakaan lainaisi autoani tai maksaisi bensarahaa. En antaisi rahaa muutenkaan, katkaisisin netin ja oikeastaan veisin sen koneenkin pois, sillä olettamuksella, että sinä olet sen maksanut. K-a-i-k-k-i mukavuudet pois. Sanoisin, että kotona saa asua niin pitkään kuin haluaa, mutta niin kauan kuin haistatellaan vittua ja käyttäydytään kuin apina, on turha odottaa, että vanhemmat kustantaisi asenneongelmaisen laiskottelua.

Don't bite the hand that feeds you, ei menisi kauaa niin poikasikin sen tajuaisi.

Vierailija kirjoitti:

Työni puolesta näen usein näitä "hyvin kasvatettuja" ongelmanuoria. Sitten kun perheen tai vanhempien kanssa vähän pidempään juttelee, perheen taustalla ja dynamiikassa löytyy äärettömän usein jotain - vanhemmalla epävakaa persoonallisuushäiriö tai muu vastaava tausta, vanhemmat riitelevät jatkuvasti, lapsen mitätöintiä tai huomiotta jättämistä tai todella kovat odotukset ja suorituspaineet. Perfektionismia. Väkivaltaa. Päihteitä. Herkkä lapsi ja suuri menetys elämässä. Elämä epävakaata, jatkuvaa muuttamista, jatkuvia parisuhteen vaihdoksia. Lasta on käytetty vanhempana vanhemmilleen - hänelle on puhuttu asioita joita lapselle ei tule puhua, esim seksistä tai lapsi on joutunut pienestä pitäen huolehtimaan talosta tai pikkisisaristaan.

Harva vanhempi tunnistaa tai haluaa tunnistaa tilanteen. Aina voi toki olla myös että lapsella jokin mielenterveydenhäiriö tai todella todella huonoa seuraa.

Tämä.

Sanoit että olet tainnut paapoa liikaa. Lopeta se! Nytkin autokoulu menossa ja ilmeisesti vain vanhemmat maksavat kulut? Ei ole kenenkään velvollisuus maksaa autokoulua tai antaa muutenkaan rahaa mihinkään muuhun kuin perustarpeisiin. Eli lopettakaa loisimisen mahdollistaminen, se on ihan ensimmäinen asia! Autokoulu katkolle ja sinne paluu vasta kun arjen askareet ja koulu rupee sujumaan. Natsimeiningiltä kuulostaa, mutta monessa perheessä ihan arkista kuria. Eikä kaikilla varaakaan ole lapsen autokouluun. Eli jos velvollisuudet ei hoidu, ei ole vapauksiakaan. Antamalla ajokortti, puhelin, konsolit jne ei ole ainoa tapa rakastaa. Lopettakaa perseilyn suvaitseminen. Ihan ensimmäisenä tämä askel. Samalla keskity siihen, että ei riidellä koko ajan. Eiköhän kaikki ole jo sanottu? Toki kysyttäessä perustele. Toivottavasti mies tukee tässä kaikessa. Tsemiä!!!!

Itse muutin 16v kotoa koska HALUSIN hoitaa asioita itse ja koin olevani siihen valmis. Opintotuki ja osa-aikatyö lukiossa mahdollistivat.

Edellinen

Kuulostat kyllä sellaiselta, että olet aikamoinen valittava MARTTYYRI -noita.

Hyvin kasvattanut ja vastuusi kantanut, kun noinkin paljon on oireillut elämässään! Etkö tajua, että perheessäsi asuu henkisesti kärsivä nuori ja itse todennäköisesti asenteellasi pahennat asiaa entisestään. Varsinkin kun vaan marmat todennäköisimmin kaikesta ja kerrot kuinka hän tekee kaiken väärin ja hänestä ei ole mihinkään. ("Kaikkeni mä oon tehny ja silti sä oot vaan tollaanen yhyy yhyy" = MARTTYYRI ja syyllistät lastasi)

Sun pitäis kyllä löytää ihan uus asenne ja näkökanta itelles. Eikö sun olis kannattanu mielummin kannustaa häntä elämänsä aikana sen sijaan, että marmatat joka asiasta. Etkö osaa olla asiallinen? Onko se lapsesi vika, jos et osaa itse hoitaa vanhemuuttasi kunnolla kun toiset lapset kärsivät?

 

Eikö riitoihin ole aina kaksi osapuolta?

Toki juna meni jo, GG. Odota 10 vuotta niin teillä voi ehkä säkällä olla välit taas kunnossa.

ikkremimininenei kirjoitti:

Mutta pakko kysyä, ihanko aikuisten oikeasti joku luulee että jos nuori eristäytyy käytännössä koko maailmasta huoneeseensa, niin hän ihan hyvinvoiva ja ihan vaan laiskanpulskea? Ja että jos nuori suojaa itseään aggressivisuudella niin ihan hyvin sillä on asiat, kunhan on muuten vaan veemäinen? Oikeasti, mikään hälytyskello ei soi?

Mulla on tommonen 15 v.  Mikään ei ole vialla, ei tee mitään, muuta kuin hengailee kavereitten kanssa. "oireilee", mutta ei ota mitään apua vastaan, vaikka tarjottu on kaikki mahdollinen tuki. Ei kuulemma ole mitään ongelmia. Raapii kättään, mutta ei suostu näyttämään sitä kenellekään. Ei tokikaan ole mikään sängyssä makaaja, mutta silti. Ei ketään voi väkisin auttaa, ja tämän ovat todenneet lasutyöntekijät, psykiatri ja psykologit. Varmaan tuokin teini vanhemmiten minua kaikesta syyttää, ja miten en auttanut  "silloin kun eniten apua tarvi ja oli herkimmillään" mutta ei voi mitään. Yritetty on kaikki. Kun täyttää 18, niin mikäli sama meno on silloinkin vielä, niin saa muuttaa pois saman tien. Psykiatrinsa on minullekin sanonut, että myös minun elämäni on arvokas, ja mielenterveyteni yhtä arvokas kuin lapsellani, ja jos vaihtoehdot on että joko menetetään lapsi, tai lapsi ja äiti, niin täytyy valita ensimmäinen vaihtoehto. Minun lapselleni ei ole tapahtunut mitään kummallista, hän ei vain kestä normaalia painetta.  Johtopäätöksenä voi vvetää ainoastaan että teini on laiska, koska omasta mielestäänkään hänellä ei ole mitään ongelmia. Muistutan kyllä jos joskus alkaa kiukuttelemaan ettei autettu, niin paperia löytyy sivvutolkulla jokaisesta mahdollisesta instanssista mitä on olemassa. Vois itten katsella niitä ja miettiä miksi ei itse ottanut mitään apua vastaan. Ei vavnhempien antamaa, eikä kenenkään muunkaan. 

Tuon ikäinen nuori ei vielä pysty tiedostamaan omia ongemiaan, koska tunne-elämä on vielä opetteluvaiheessa.

Samojen asioiden kanssa täällä painiskellaan. Jaksamista ap! Meillä on se tilanne, että monta instanssia on läpikäyty: lasu mihin olen sekä itse, että poliisi tehnyt ilmoitukset, kouluterveydenhuolto, psykologin tutkimukset, dg löytyy ja lääkitys aloitettiin.

Mutta asiat ei ole silti mallillaan. On poliisijuttuja, huumeita, mun korut on myyty ja rahaa varastettu jne.

Ammattikoulussa sentään käy kun ala on mieluinen. Isästä ei ole apua eikä tulea.

Nyt me sitten hankitaan pojalle solukämppä/opiskelijayksiö vaikka täyttää vasta loppuvuodesta 18. Isänsä kanssa maksetaan vuokra ja sähkö elatustukena ja saahan tuo vähän opintotukeakin.

Ei ole helppo ratkaisu, mutta ajattelen sillä viisiin että ei mun rahkeet tällä älyllä, ymmärryksellä ja vuorovaikutustaidoilla vaan tämän lapsen kanssa riittäneet parempaan.

En mä koiraksikaan voisi ottaa mitään hurjaa taistelukoiraa, nyt mulle sattui omaksi lapseksi niin vaativa poika, ettei rahkeet piisanneet. Ja olen siitä tosi pahoillani ennen kaikkea pojan mutta myös itseni takia.

Niin just ne liian hyvät oltavat jotka te, 90-luvulla opiskelleet ootte luoneet nuorisollenne. Kaikesta ei voi syyttää nuorempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä nuorisopsykiatrisella polilla jeesataan myös muitakin kuin vain päässä vikaa olevia...

No kyllä on naurettavaksi mennyt, että nykyään laiskuus ja kusipäisyys ovat muka "mielenterveysongelmia"... Kaikesta pitäisi mennä jonnekin psykologille itkemään...

This!

90% näistä vitun luusereista ei vaan jaksa tai halua tehdä mitään tai luoda uraa itselleen. Helppohan se on maskeerata masennukseksi. Ei tällaista paskaa aikaisemminkaan ollut. TÄmä on melko uusi ilmiö mut ei tällasta paskaa esim vielä ysärillä ollut. Nykynuorisolla on liian hyvät oltavat.

Niinpä juuri, liian hyvät oltavat jotka te ysärillä opiskelleet olette jälkikasvulle luoneet. Kaikkea ei voi pistää nuortempien syyksi vaan voisi katsoa peiliin mitä itse voisi tehdä paremmin.

Minä lähdin pois kotoa 17-vuotiaana, kun oli niin kova kuri ja tiukat rajat. En edelleenkään välitä vanhemmistani, eikä vietä heidän kanssaan aikaani. Omat lapset haluaisin pitää lähelläni ja hyvät välit.

Hankala juttu, se aikaraja ja asunnon hankkimisessa avustaminen kuulostavat hyviltä.

Meillä tuota huutoa ja veetuilua kuuluu ajoittain jo nyt kun tyttö on 15v. On kyllä ihan itse luvannut lähteä "heti kun täyttää 18" mutta saa nähdä. Toivossa on hyvä elää. Ainakin on kunnon jöötä pidetty että "välittämisestä ja rajojen puuttumisesta" ei ainakaan voi syyttää.

Eniten huvittaa se, että aina kaikki toiveet, vaatimukset ja kiellot pitäisi "perustella". Näin on kuulemma koulussa opettajat kertoneet. Sitä ne opettajat eivät ole muistaneet sanoa että perustelut eivät välttämättä aina ole sellaisia että ne miellyttäisivät/tyydyttäisivät teiniä. Kasvatusalan ammattilaiset, joiden kansssa on keskusteltu,  ovat kyllä keskustelujen jälkeen todenneet että noin pitääkin toimia mutta teini on toki eri mieltä ja omasta mielestään tietenkin oikeassa.

Vie lapsesi lääkäriin. Apua lapsesi kaipaa, jos elämänhallinta on tuota luokkaa. Onkohan päihteet mukana kuvioissa? Vai onkoha puhkeamassa joku vakavampi mielentauti ehkä masennus on päällä. Myös etsivä nuorisotyö voisi olla toinen vaihtoehto mistä saisi apua. Tuntuu siltä ettet yksin pärjää asian kanssa eikä tarvitsekaan, hae apua!

Ajattelen, että saattaisin muutaman vuoden päästä olla samassa tilanteessa kuin lapsesi. En näe minkäänlaista tulevaisuutta itselleni. En ole koskaan saanut vanhemmiltani huomiota ja kiinnostusta, pikkusisarukseni ovat olleet tärkeämpiä. Jos nakkaisivat pihalle, luultavasti tappaisin itseni.

Et voi heittää sitä pihalle, mutta voit järjestää sille asunnon, maksaa vuokratakuut ja ensimmäisen vuokran ja sitten viedä kamat sinne ja sanoa, että tämä on nyt sinun vastuulla.

Jos ei paina paljon ja jos selkäsi kestää, niin heittäminen saattaa onnistua.