Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät hyväksy eroani eivätkä uutta miestäni =(((((
surulllinen
03.02.2016 |
Tilanne on tosi raskas. Mulla on ollut muutenkin jo rankkaa. Parisuhde lasten isän kanssa oli hirveän rankka ja ero oli rankka ja vielä kun vanhempani tuomitsevat eroni ja ovat todella vihaisia. Lähtö huonosta liitosta oli minun päätökseni ja vanhempieni mielestä pienten lasten vanhemmat eivät saa erota piste. Lisäksi puhuvat ivallisesti uudesta miesystävästäni (aloitin suhteen hänen kanssaan ollessani vielä naimisissa lasten isän kanssa ja tästähän ovat aivan raivoissaan) ja eivät halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Exäni kanssa pitävät kyllä yhtä. Yhdessä exän ja hänen läheistensä kanssa haukkuvat mua.
Tosi kamalaa.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Eli petit ja jätit puolisosi? Hyvä että vanhempasi sentään ymmärtävät tuomita kakaransa huonon käytöksen.
Jätin ja tavallaan ehkä petinkin, mutta tähän oli hyvät syyt ja sitä eivät vaan suostu ymmärtämään. En olisi jättänyt enkä "pettänyt" jos olisin ollut onnellinen liitossani. Ex käytti henkistä ja vähän myös fyysistä väkivaltaa, alisti, mitätöi ja lopulta mäiskikin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätin ja tavallaan ehkä petinkin, mutta tähän oli hyvät syyt ja sitä eivät vaan suostu ymmärtämään. En olisi jättänyt enkä "pettänyt" jos olisin ollut onnellinen liitossani. Ex käytti henkistä ja vähän myös fyysistä väkivaltaa, alisti, mitätöi ja lopulta mäiskikin.
ap
Niinhän ne aina jos naisilta kysytään. Jotain Roosa Meriläistä piinkovana miesvihaajana voisi kiinnostaa...
Mutta he on MUN omat vanhemmat! Eikö vanhempien pitäisi pitää oman lapsensa puolta?
Olen muutenkin ollut ihan hajalla lähivuosina, ihan todella rankkoja asioita ja en ole varma olisinko hengissä edes enää ilman nykyistä miesystävääni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa. T:saman kokenut
Kiitos ja toivotaan...!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun tuo sinun suhteesta itrautumis-laastarisuhteesi lopahtaa niin ehkä välit taas paranevat, vuoden päästä viimeistään. Niin monesti käy.
Ehkä petit? justhan sä sanoit et alotit suhteen ollessasi naimisissa. Niin ja tietty vihjailet et se in miehen vika.
Katotaan tätä nyt miten päin vaan niin sä mokasit. Petit ja jätit. Vanhempasi ovat ihan oikeaSsA kun osoittavat että teit väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun tuo sinun suhteesta itrautumis-laastarisuhteesi lopahtaa niin ehkä välit taas paranevat, vuoden päästä viimeistään. Niin monesti käy.
Tää munkin laastarisuhde on kestänyt jo 19v... T:5
Vierailija kirjoitti:
Ehkä petit? justhan sä sanoit et alotit suhteen ollessasi naimisissa. Niin ja tietty vihjailet et se in miehen vika.
Katotaan tätä nyt miten päin vaan niin sä mokasit. Petit ja jätit. Vanhempasi ovat ihan oikeaSsA kun osoittavat että teit väärin.
Niin. Tiedän kyllä tehneeni itsekin väärin. Jätin mieheni ja sitten aloitin suhteen, mutta olin vielä naimisissa, koska harkinta-aika jne. Nykyiseen olin ihastunut jo ennen kuin jätin mieheni kyllä, mutta suhde alkoi, kun exän olin jättänyt, mutta naimisissa olin vielä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on huono suhde niin ensin lähdetään ja sitten vasta uutta kehiin. Piste. Muuten olet paska. Piste.
Turha ruikuttaa että mies oli huono kun ite loukkasit miestä pahimmalla tavalla. Nyt pää pois omasta pyllystä! Hyvä et vanhemmat sentään ees yrittää kertoo sulle mikä on oikein ja mikä väärin kun sulle se ei ole oikeen vieläkään valjennut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun tuo sinun suhteesta itrautumis-laastarisuhteesi lopahtaa niin ehkä välit taas paranevat, vuoden päästä viimeistään. Niin monesti käy.
Tää munkin laastarisuhde on kestänyt jo 19v... T:5
JOskus noinkin, mutta taidatte olla harvinaisuus, ainakin tuntemani tapaukset ovat aika äkkiä lopahtaneet. Ja ihan ymmärrettävästi, monesti on kiinnittäydytty ensimmäiseen sopivaan jonka on kyennyt virallisen suhteen vierestä löytämään. Sekin ihan OK kunhan tajuaa ettei se uusi onni tuosta noin vain ala, ne vanhat kuonat on käsiteltävä, mietittävä itseä, lapsia jne. Suora hyppy onnettomuudesta siihen elämän suureen onneen on enempi satuja ja tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun tuo sinun suhteesta itrautumis-laastarisuhteesi lopahtaa niin ehkä välit taas paranevat, vuoden päästä viimeistään. Niin monesti käy.
Tää munkin laastarisuhde on kestänyt jo 19v... T:5
JOskus noinkin, mutta taidatte olla harvinaisuus, ainakin tuntemani tapaukset ovat aika äkkiä lopahtaneet. Ja ihan ymmärrettävästi, monesti on kiinnittäydytty ensimmäiseen sopivaan jonka on kyennyt virallisen suhteen vierestä löytämään. Sekin ihan OK kunhan tajuaa ettei se uusi onni tuosta noin vain ala, ne vanhat kuonat on käsiteltävä, mietittävä itseä, lapsia jne. Suora hyppy onnettomuudesta siihen elämän suureen onneen on enempi satuja ja tarinoita.
Mä olin niitä kuonia käsitellyt jo suhteen aikana enkä eron jälkeen surrut sitä suhdetta sekunttiakaan. Mutta olenkin av:ltä juurikin tänään oppinut miten harvinaisia olemme. Kiitos!
Ootko sinä se jonka uusi mies muutti taloon heti erohakemuksen jälkeen? Ynmärrän vanhemoiasi, ajattelevat lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun tuo sinun suhteesta itrautumis-laastarisuhteesi lopahtaa niin ehkä välit taas paranevat, vuoden päästä viimeistään. Niin monesti käy.
Tää munkin laastarisuhde on kestänyt jo 19v... T:5
JOskus noinkin, mutta taidatte olla harvinaisuus, ainakin tuntemani tapaukset ovat aika äkkiä lopahtaneet. Ja ihan ymmärrettävästi, monesti on kiinnittäydytty ensimmäiseen sopivaan jonka on kyennyt virallisen suhteen vierestä löytämään. Sekin ihan OK kunhan tajuaa ettei se uusi onni tuosta noin vain ala, ne vanhat kuonat on käsiteltävä, mietittävä itseä, lapsia jne. Suora hyppy onnettomuudesta siihen elämän suureen onneen on enempi satuja ja tarinoita.
Mä olin niitä kuonia käsitellyt jo suhteen aikana enkä eron jälkeen surrut sitä suhdetta sekunttiakaan. Mutta olenkin av:ltä juurikin tänään oppinut miten harvinaisia olemme. Kiitos!
No minulle itselle erotessa oli tärkeää käydä läpi itseä ja omaa roolia eroon päättyneessä liitossa. Kun se suhde on kuitenkin paritanssia ja ainakin nuorempana tuota yritti mennä kotoa opituilla askelilla. Piti opetella mikä itselle oikeasti sopii, mitä itse oikeasti haluaa. Ja kyllä minä surin suhdettakin, sitä ajatusta, että epäonnistui liitossa, siitä piti päästää irti. Aika harvoissa tapauksissa vika on vain toisessa osapuolessa, siksi itse ainakin yritin oppia mahdollisimman paljon ekan liiton mokista. Vieläpä ihan selkeissä tapauksissakin (toinen on alkoholisti) kannattaa kuitenkin pohtia sitä omaa roolian (miksi siedin suhdetta, hakeuduinko hoivaajan rooliin, yritänkö toteuttaa sitä jatkossakin). Mutta ehkä pääsee vähemmällä kun vaan menee eikä pohdi - päätä tosin iskee seinään useammin...
Vierailija kirjoitti:
Ootko sinä se jonka uusi mies muutti taloon heti erohakemuksen jälkeen? Ynmärrän vanhemoiasi, ajattelevat lapsia
En ole se. Lapset eivät ole nähneet uutta miestäni, eivät myöskään vanhempani. Ehkä muutaman vuoden päästä sitten.
ap
Mä olen uusi puoliso. Mieheni vanhemmat eivät hyväksyneet hänen eroansa, eivätkä halunneet olla tekemisissä kanssani kolmeen vuoteen. Nykyään meillä on hyvät välit.
Tilanne saattaa kestää loppuelämäsi, joten opettele nyt elämään ilman vanhempiasi ja heidän apuaan.
Itse en ole neljän vuoden jälkeenkään tavannut vanhempani uutta kumppania enkä tule sitä koskaan tekemään. Jokainen vastaa valinnoistaan jollain tavalla, aina ne seuraukset eivät mene ihan putkeen ajankaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä petit? justhan sä sanoit et alotit suhteen ollessasi naimisissa. Niin ja tietty vihjailet et se in miehen vika.
Katotaan tätä nyt miten päin vaan niin sä mokasit. Petit ja jätit. Vanhempasi ovat ihan oikeaSsA kun osoittavat että teit väärin.
Minäkin aloitin suhteen ollessani naimisissa. En pettänyt. Asuttiin jo erillään ja erosta oli sovittu, oli harkintavaihe lopuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun tuo sinun suhteesta itrautumis-laastarisuhteesi lopahtaa niin ehkä välit taas paranevat, vuoden päästä viimeistään. Niin monesti käy.
Tää munkin laastarisuhde on kestänyt jo 19v... T:5
JOskus noinkin, mutta taidatte olla harvinaisuus, ainakin tuntemani tapaukset ovat aika äkkiä lopahtaneet. Ja ihan ymmärrettävästi, monesti on kiinnittäydytty ensimmäiseen sopivaan jonka on kyennyt virallisen suhteen vierestä löytämään. Sekin ihan OK kunhan tajuaa ettei se uusi onni tuosta noin vain ala, ne vanhat kuonat on käsiteltävä, mietittävä itseä, lapsia jne. Suora hyppy onnettomuudesta siihen elämän suureen onneen on enempi satuja ja tarinoita.
Mä olin niitä kuonia käsitellyt jo suhteen aikana enkä eron jälkeen surrut sitä suhdetta sekunttiakaan. Mutta olenkin av:ltä juurikin tänään oppinut miten harvinaisia olemme. Kiitos!
No minulle itselle erotessa oli tärkeää käydä läpi itseä ja omaa roolia eroon päättyneessä liitossa. Kun se suhde on kuitenkin paritanssia ja ainakin nuorempana tuota yritti mennä kotoa opituilla askelilla. Piti opetella mikä itselle oikeasti sopii, mitä itse oikeasti haluaa. Ja kyllä minä surin suhdettakin, sitä ajatusta, että epäonnistui liitossa, siitä piti päästää irti. Aika harvoissa tapauksissa vika on vain toisessa osapuolessa, siksi itse ainakin yritin oppia mahdollisimman paljon ekan liiton mokista. Vieläpä ihan selkeissä tapauksissakin (toinen on alkoholisti) kannattaa kuitenkin pohtia sitä omaa roolian (miksi siedin suhdetta, hakeuduinko hoivaajan rooliin, yritänkö toteuttaa sitä jatkossakin). Mutta ehkä pääsee vähemmällä kun vaan menee eikä pohdi - päätä tosin iskee seinään useammin...
Mun sisko hyppäsi suoraan uuteen liittoon eikä kyllä tyylipisteitä erostaan paljon suvulta saanut (pyöritti kahta miestä yhtä aikaa). Kaikki kuitenkin pidettiin suut kiinni ja tutustuttiin uuteen mieheen. No nyt tuo uusi suhde on ajautunut ongelmiin, ja taas kaikki selitetään koko suvulle. Voi kun miettis mitä haluaa ja jos haluaa tuollaista vuoristorataa, pitäis itsellään, tarvitseeko joka draamaan sukua sotkea, ollaan kyllästyneitä. Jotkut ei aikuistu ikinä.
Eli petit ja jätit puolisosi? Hyvä että vanhempasi sentään ymmärtävät tuomita kakaransa huonon käytöksen.