Haluan kertoa johonkin miltä just nyt tuntuu...

Mulla on kolme aivan ihanaa lasta, rakastan heitä yli kaiken. Mulla on ihana aviomies, jota rakastan. Olemme ihan tavallinen perhe. Olen kotona lasten kanssa, vanhin 7v, sitte on 3vuotias ja nuorimmainen on 6viikkoinen nuppu.

Tämä päivä hurahti johonkin mihin lie. En ehtinyt pysähtymään ollenkaan ja hengähtämään, ihan vaan vaikka ihmettelemään tätä arkea. Olen väsynyt, haukottelen mutta olen myös uupunut sisältäpäin. On mulla järki päässä ja ja elän tätä päivää, ei mua hoitoon tartte hakea:) nyt tuli itku. Mies kerto aamulla klo9 että lähtee rakennustalkoisiin kavereittensa kanssa klo 11 eikä tiä millon tulee. ei vielä oo kotona. Ei paljon ehdi miestä näkemään. Joskus tuntuu kun mies tulee töistä kotiin että olenko ilmaa. miehellä on kiire töissä minkä ymmärrän mutta kun se kiire on kavereitten luo myös. olen sanonut nätisti että oltais tää ilta yhdessä ja tehtäs vaikka jotain kivaa..

Pyykit huutaa viikkaamista mun selkäni takana, taidan vaan jättää ne aamuksi.

En ole masentunu, luullakseni ainakaan. Osaan iloita, jaksan iloita pienistä arjen asioista, mitä tänään on tapahtunut paljon lasten kanssa.

On vaan niin ontto olo kuitenkin jossain sisälläni..