Lue keskustelun säännöt.
Miksi vaan "oman alan töihin"?
03.02.2016 |
Ekonomiksi kouluttautunut mieheni jäi työttömäksi viime vuoden lopulla ja on tämän jälkeen hyvin pitkälti vaan istunut kotona avautumassa Facebookissa poliittisista asioista ja siitä, miten työttömyys on paskaa. Ei suostu hakeutumaan mihinkään töihin, jotka ei ole oman alansa tehtäviä. Oman alansa tehtäviä on ollut jonkin verran tarjolla, niihin ei ole toistaiseksi huolittu.
Itse työskentelin erään kotipalveluyrityksen johdossa, kunnes työt päättyivät vuonna 2014. Olin työttömänä muistaakseni pari viikkoa, ennen kuin sain töitä marketista. Aiempi työpaikkani oli todella hyvin palkattu toimistotyö joten kontrasti oli melkoinen, mutta mulle ei tullut kyllä mieleenkään jäädä työttömäksi. Tarkoituksena oli heti alusta alkaen, että hankin ihan minkä vaan työpaikan, edes siksi aikaa että löydän jotain parempaa.
Tästä huolimatta mies kieltäytyy jyrkästi edes harkitsemaan minkään sellaisen työn hakemista, mikä ei ole oman alansa hommia ja tunnu hänestä mieluisalta. Pitäisi olla tarpeeksi hyvin palkattua, haastavaa ja mielenkiintoista. Olisin veljeni kautta saanut hankittua miehelle osa-aikaisen työpaikan väliaikaisesti eräältä varastolta, mutta miehen mielestä ajatus on täysin käsittämätön eikä hän todellakaan ole lähdössä "mihinkään paskaduuniin", kun on koulutettu paljon korkeammin.
Säästöillämme elää kyllä jonkun aikaa niinkin, ettei toinen meistä ole töissä, mutta mielestäni säästöjen tuhlaaminen vain miehen mukavuudenhalun vuoksi tuntuu täysin epäreilulta itseäni kohtaan. Nuo säästöt on yhdessä kerätty, yhteiseen tarkoitukseen. Muuttaako koulutus ihan tosissaan ihmisen niin yksipuoliseksi, ettei hän enää kykene tekemään kuin sitä yhtä tiettyä juttua? Tai lunastaako ihminen kouluttautuessaan jonkun oikeuden olla työskentelemättä enää elantonsa eteen, mikäli juuri sitä tiettyä juttua ei ole tarjolla?
Olen niin turhautunut. Ollaan vielä lapsettomia, joten ihan maailmanloppu tuo miehen käytös ei ole, mutta tämä rumba on kyllä pistänyt miettimään, että haluanko tuon ihmisen kanssa perhettä ollenkaan. Auttakaa joku, miten mä taon järkeä tuon päähän?
Kommentit (11)
Jos saa ansiosidonnaista, niin ei todellakaan kannata lähteä pienipalkkaisempaan duuniin kuin mitä korvaukset ovat. Lisäksi työttömäksi jäämisen jälkeen on 3 kk ammattisuoja eli ei tarvitse ottaa vastaan kuin koulutustaan/kokemustaan vastaavaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi tehdä mitään, koeta vain olla ahdistelematta häntä. Ei koulutettu mene kouluttamattomien duuneihin, koska hänellä on se korkeakoulutus. Jos palkka oli ollut hyvä niin etuuskin on silloin korkeampi kuin varastopalkka.
No en mäkään siivoojaksi tai varastomieheksi haluaisi, jos on parempi koulutus. Ottaisi kovaa luonnon päälle ja tuntisin häpeää. Olen kyllä tehnyt omaa koulutusalaa alempiarvoista työtä, pakkohan se oli, mutta kyllä koin turhautumista.
Niin mikä koulutus sulla on...? Et taida ihan tajuta akateemista työttömyyttä.
Nostan hattua ap:lle. Ymmärrän sosiaaliturvan niille, jotka eivät pysty tulemaan toimeen muuten esim. sairaat, vanhukset ym., mutta en ymmärrä sitä, että terveet aikuiset voivat vetää lonkkaa ja valikoida työpaikkoja. Enkä ymmärrä sitäkään, että urakehitys tyssää siihen, että on mennyt töihin alempaa koulutusta vaativiin töihin eikä ollut kotona työttömänä. Työntekoa pitäisi aina arvostaa enemmän kuin sitä, että on ollut työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska muun alan töitä ei osaa tehdä?
Ihmiset jaksavat mesota miten vaikka siivoojaksi voi aina ruveta, mutta siihenkin vaaditaan oma koulutuksensa. Ammattisiivoojan työhön kuuluu aika lailla enemmän kuin lattioiden lakaisu ja pikkuinen pölyjen pyyhkiminen, mikä tuntuu olevan monen käsitys työnkuvastani. Eikä kenelläkään ole aikaa ruveta kouluttamaan vastahakoista ekonomia kesken kiireisimmän urakan, työ pitää osata ennen työhön rupeamista.
-Siivoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas mistään tietämättömät parikymppiset mammulit kirjoittaa paskaa. Vittu te olette niitä hyödyllisiä konformistisia idiootteja, joiden mielestä elämä menee öbaut niin että ensin käydään koulu, sitten mennään töihin ja sitten perustetaan perhe ja ostellaan kaikkea kivaa ja matkustellaan pari kertaa vuodessa.
Miten tuollaiset materialistiset hönöt voi edes elää itsensä kanssa? Miehelle suosittelisin etsimään jonkun fiksun naisen joka ajattelee hieman laajemmin ja syvällisemmin. AP:n mies on fiksu kun ei suostu tinkimään omasta ylpeydestään. Ei kenenkään miehen pitäisi.
En ymmärrä mitä ap selittää. Mies saa tällä hetkellä todennäköisesti ansiosidonnaista, joka on korkeampi kuin varastomiehen palkka. Miten aloittajan logiikalla nyt eletään säästöillä, mutta sitten ei elettäisi kun miehen tulot tippuisivat? Eihän se TYÖ ihmistä elätä, vaan siitä maksettu PALKKA.
Mua suunnattomasti ketuttaa tää että enää ei provojakaan viitsitä suunnitella kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiahan on niin, ettei niitä töitä tällä hetkellä helposti edes löydy. Korkeasti koulutettua porukkaa potkitaan jatkuvasti työttömiksi ja he joutuvat etsimään matalapalkkaduunia ja nämä "paskatyöt" täyttyvät koulutetuilla ihmisillä. Miehesi pitäisi nyt tajuta, että jos hänessä ei muuta erityistä ole kuin koulutus, niin saa sitä oman alan työtä odotellakin, varsinkin jos ansioluetteloon voisi merkata, että nämä vuodet olen tässä ruikuttanut facebookissa.
Ensisijaisesti kannattaa hakea vain oman alan töitä, muihin hommaan lähdön jälkeen ei ehkä ole paluuta.
Mutta jossain vaiheessa on hyvä kohdata tosiasiat että ehkä rahkeet ei riitä sen alan töihin mitä on opiskellut. Kyllä vuodessa pitäisi löytyy omalta alalta tai edes sinnepäin joku väliaikainen ratkaisu vähintään, jos löytyy edellytyksiä alalle.