Nut koiraihmiset tarvitsisin tsemppiä ja rauhoittelua
Perheemme (3 lasta ja mieheni) halusivat kovasti koiran meille ja minä taivuin. Nyt pentu on ollut meillä 2 viikkoa ja elämä on yhtä stressiä. She pissaa suurimman ajan kyllä paperin päälle mutta usein. Käymme pihalla sen kanssa paljon myös. Se näykkii Alina välillä myös. Olen myös tosi epävarma siitä, että kuinka paljon nyt tuollaisen pennun Kansas tarvitsee maata lattialla ha leikkiä, että siitä kasvaa tervepäinen yksilö, joka ei tuhoa paikkoja? Onko aikuiset koirat yhtä seurankipeitä? Eikö täältä voi enää lähteä kiosks an edes ostoksille?
Kommentit (12)
Tuota minä en koiraihmisenä taho ymmärtää, että miksi joku myy vähämieliselle koiran. Siitä ei hyvää seuraa..
Pentukoirat voivat olla sekä ihania että samalla harminkappaleita. Hyvä jos pissaa paperille
oppii pikkuhiljaa. Parissa vuodessa rauhoittuu. Kärsivällisyyttä.
Koiranpennut ovat riiviöitä n. 1.5 (yhden ja puolen) vuoden ikään asti.
Sisäsiisteyden lopullinen oppiminen voi kestää 8 kk, joilla vain pari kolme kuukautta. Vaatii opettelua ja kärsivällisyyttä.
Hampaat tulee olemaan kiinni kaikessa reilut puoli vuotta; myös ulkona täytyy olla erittäin valppaana katsomaan, mitä se pentu vetää taas suuhunsa. Jne.
Tulee olemaan haastavaa aikaa, mutta pentu oppii koko ajan, vaikka edistystä ei itse heti huomaakaan. Jaksamista, johdonmukaisuutta, ulos kiikutusta aina leikin, syömisen ja nukkumisen jälkeen. Tarkoittaa, että ulos on kiikutettava yli 10 kertaa päivässä.
Olet varmaan lukenut monesta paikasta, miten tehostaa opetusta pissaamaan ja kakkaamaan ulos, niin en rupea niitä jippoja kertaamaan.
Järjestä pennulle ns. aivotyötä = käyttää hajuaistiaan vaikkapa etsimällä ruokapalojaan. Myös perustemppujen opettaminen ihan lyhyissä pätkissä väsyttää pentua sopivasti.
Voi perseensuti tätä uusinta palstahullua. Pentutrolli.
On ihan normaalia että pieni pentu pissaa usein, virtsarakkoon ei paljon mahdu. Käyttäisin pennun ulkona kun se on herännyt unilta, syönyt tai riehunut kovasti.
Pentujen leikkiä on pureminen ja näykkiminen ja naskalinterävät pentuhampaat tekee kipeää. Pennulle voi kiljahtaa kun se puree liian lujaa, niin ne varottavat toisiaankin. Sopivaa leikkipuremista ei saisi estää. Se kyllä loppuu kun pentu kasvaa. Tarjoa sille aina jotain lelua varpaitten sijaan pureskeltavaksi.
Hyvä koira siitä tulee kun annatte sen nukkua rauhassa silloin kun sitä väsyttää, lepäämistä ei saa häiritä.
Sääli koiraa :( elää nyt pentuuttaan noin kylmässä ympäristössä.
Pentu on lievästi ilmaistuna aina riesa. Hirveä työ kouluttaa ja opettaa. Saada muodostettua hyvä suhde koiraan, kehua kovasti, välttää se, että koko ajan hokee "eieieieieieiei" (sillä nimittäin saa myös tehokkaasti mitätöityä koko sanan merkityksen). Sitä ymmärrän huonosti, että tämä tuntuu tulevan yllätyksenä. Koiratietoutta on paljon saatavilla. Koira on iso ja sitova asia. Ei toki lapsi, mutta elävä olento, jonka hyvinvointi ja onnellisuus on sinun ja perheesi harteilla. Pentu tarvitsee paljon huomiota. Myös tottumista siihen, että yksinoloon ei kuole. Se on opittava ja opeteltava myös. Tottakai voit käydä ostoksilla, tottakai voit tehdä mitä tahansa mitä normaalielämään kuuluu. Pentu voi olla yksin, mutta en ehkä jättäisi koko asuntoon vaan esim. yhteen huoneeseen. Näin pennulla on turvallisempi olo, kun on pienempi tila, eikä synny illuusiota siitä, että koiran tarvitsisi kotia vartioida. Myös mahdolliset vauriot jäävät yhteen huoneeseen. Rajatulla tilalla tarkoitan huonetta, en häkkiä. Pentu pissaa paljon, todella paljon. Aina herätessään, syötyään, innostuessaan, mukavasti siinä välissä...ensimmäinen helpotus on se, jos opit tulkitsemaan pennun liikkeitä ja eleitä. Mitkä asiat enteilevät pissaamista? Äkkiä ulos ja kehu. Sisäsiistiksi oppiminen voi todellakin viedä pitkän aikaa. Oma koirani oli täysin sisäsiisti vasta 1,5 vuotiaana. Silloin ei enää innostuspissojakaan sisälle tullut. Samoin oma koirani oli "täysipäinen ja jokseenkin aikuiselta vaikuttava" vasta 2, 5 - 3 - vuoden ikäisenä. Sitä ennen leikkisyys ja pentuaivoisuus, tietynlainen spontaanius ja hömelö unohtelu olivat varsin tyypillisiä asioita. Leikkisyys on edelleen tyypillistä, mutta nykyään koira osaa jo ajatella ennen toimintaa. Kouluttaminen on jokapäivästä puuhaa koiran kanssa. Pienet hetket kun leikitään yhdessä, kun kävellään hihnassa, kun opetellaan uusia juttuja jne. koulutus ei koskaan lopu. Asiat voi hallita ja osata, mutta niiden positiivinen vahvistaminen koiran kanssa arjessa on todellakin jokapäiväinen juttu. Itse nautin siitä, ne ovat hetkiä, jolloin voin olla kaoiran kanssa leikkisästi ja samalla hyödyllisesti yhdessä.
Suosittelen tutustumaan klikkerillä kouluttamiseen. Se on hauskaa ja nopeaa, mukavaa molemmille. Etsi apua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin - mene paikkakuntasi pentukouluun ja kysy neuvoa kokeneemmilta koiraihmisiltä. Apua saat varmasti. Toivon, että teidän arkenne muodostuu mukavaksi yhteiseloksi. Se vaatiii kärsivällisyyttä, mutta se on sen arvoista. Pennut ovat lohikäärmeen sukulaisia. Sille ei voi mitään. Voimia ja hermoja.
Kiitos numero 9 vastauksestasi! Onko minulla oikeasti mahdollisuus työpäivän jälkeen välillä jättää pentu uudelleen yksin?
Työpäivän jälkeen ei pentua eikä aikuistakaan koiraa juuri enää yksin voi jättää. Ja toivottavasti työpäiväkään ei ole koko päivää. Lenkitykset, leikkisessiot, kouluttaminen, hoitaminen....se kaikki vie usein jopa tunteja joka päivä pentuaikana ja aikuisena myös. Rodusta riippuen. Pentu tarvitsee paljon huomiota, opettamista, sosiaalistamista, elämää ja koulutusta. Ei se onnistu olemalla pois. Pennun kanssa voi tehdä asioita. Ja kai teillä on perheessä muitakin kuin sinä? Miehesi, lapsesi? Yhdistele asioita, ota pentu mukaan aina kun voit. Aluksi rasittavaa, mutta pennullakin vähenee kierrokset, kun saa katsella, kävellä, ihmetellä ja samalla opetella. LIsäksi aikuisena koira on helpompi kumppani, jos se on pennusta saakka mukana kuljeteltu jokapaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Perheemme (3 lasta ja mieheni) halusivat kovasti koiran meille ja minä taivuin. Nyt pentu on ollut meillä 2 viikkoa ja elämä on yhtä stressiä. She pissaa suurimman ajan kyllä paperin päälle mutta usein. Käymme pihalla sen kanssa paljon myös. Se näykkii Alina välillä myös. Olen myös tosi epävarma siitä, että kuinka paljon nyt tuollaisen pennun Kansas tarvitsee maata lattialla ha leikkiä, että siitä kasvaa tervepäinen yksilö, joka ei tuhoa paikkoja? Onko aikuiset koirat yhtä seurankipeitä? Eikö täältä voi enää lähteä kiosks an edes ostoksille?
Ei voi
Opettele kirjoittamaan!