Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen muutaman alakouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti. Asumme vanhassa juuri ja juuri peruskuntoisessa talossa, joka on kuitenkin oma ja jonka asumiskulut ovat pienet. Toisaalta sijainti on sellainen, että auto on pakko olla ja liikkuminen haastavaa, esim. kaikkialle töihin on pitkähkö matka.
Lasten ollessa pieniä jouduin olemaan kauan kotona hallitsevan työttömän alkoholistin vallassa. Menetin paljon ammattitaidostani ja itsetunnostani. Taistelin yksinhuoltajuuden ja pääsin jatko-opiskelijaksi alalleni, jolla muita töitä ei ollut, eikä ole.
Olen tehnyt töitä aivan liikaa. Ilman tukiverkkoa lapset ovat olleet ne, jotka ovat oppineet, että äiti tekee aina töitä, etätöitä tai kotitöitä. Väitöskirjan tekeminen on äärimmäisen raskasta ja näkymät sen valmistumisen suhteen minusta riippumattomista tekijöistä johtuen ovat hyvin heikot ja edelleen työllistymisennuste tohtorina heikkoa sekin.
Olen miettinyt toista tutkintoa, mutta vastaan tulee oikeastaan kaikessa myös ikä. Olen jo vähän päälle nelikymppinen. Tuskin tulen kuitenkaan työllistymään alalleni, toisaalta työllistyisinkö mihinkään muuhunkaan ammattiin reilu 45-vuotiaana "vihreänä".
Olen aina ollut säästäväinen ja paniikissa pärjäämisestämme. Elämme niukasti. Minulla on säästöjä viiden nollan sisältävän luvun verran. Voisin laittaa kaiken sen talon korjaamiseen "nykystandardien" mukaiseksi, mutta mieluummin pidän rahaa varalla esim. opintojani tai työttömyyttäni varten. Aikusopintotukia tms. en tulisi kuitenkaan saamaan, joten omarahoitteisesti uusi ammatti pitäisi lukea, mikäli en sitten tyytyisi "työttömyys-eläke-putkeen". En haluaisi olla tulonsiirtojen varassa, vaan elättää itseni ja lapseni niukasti eläen itse niin pitkään kuin mahdollista. Tällä hetkelläkin elo on hyvin tiukan apurahatutkijan rahoituksen varassa, enkä elatusmaksujakaan saa. Pärjäämme kuitenkin.

Mitä ajatuksia teille herää tällaisesta tilanteesta? Olen hyvin uupunut ja turhautunutkin. Pelkään, miten selviämme. En näe, että kukaan haluaisi minua palkata, kun olen jo "vanha ja turha" (alallemme valmistuu jatkuvasti hyvin paljon nuoria). Mitä sinä tekisit?

  • ylös 1
  • alas 0

Kommentit (13)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Jos väitöskirjan tekeminen on raskasta eikä työllistyminen sillä näytä paranevan, (enemmän haittoja, kuin hyötyjä) niin pitäisikö laittaa homma jäihin ainakin toistaiseksi?

Vierailija

Toinen tutkinto maisterihaussa on n. 2 vuotta. Tosin edellyttää, että olet tehnyt jo ko. alan opintoja esim. avoimessa pari vuotta. Kokeile tehdä siellä pikkuhiljaa ja katso innostutko ja miten aika ja energia riittää. Noita ikärasisteja ei kannata kuunnella. T: toinen 40+ toista tutkintoa tekevä

Vierailija

Jos mä olisin sä hakisin edes jotain työtä. En pitäisi pakkomielteenä sitä väitöskirjaa. Tulisipahan itselle hyvä mieli siitä, että ansaitsee elannon perheelle. Työ on vain työtä. Miksi et saa elareita?

Vierailija

Mitä mä tekisin?

Hoitaisin lapsilleni ne elarit

Remppaisin sen talon siihen kuntoon, että saisin siitä edes jotain ja myisin

Muuttaisin sinne missä edes jollain todennäköisyydellä olisi töitä tarjolla, vaikka vähän oman alan vierestä, helpompihoitoiseen asuntoon

Lopettaisin sen väikkärin teon, jos kerran siitä ei ole mitään muuta hyötyä tiedossa kuin stressi ja arvonimi

Vierailija

Tämän palstan sijaan kannattaisi käydä keskustelemassa jonkun ammattilaisen kanssa, uraohjaaja, työnohjaaja tms.

Vierailija

Kiinnostaako sinua mikään käytännönläheinen ammatti? Joksikin lähihoitajaksi kouluttautuneelta nyt ei paljoa kysellä, mitä on viimeiset 20 vuotta tehnyt. Toinen vaihtoehto on kouluttautua alalle, joka varmasti työllistää vanhemmankin. Tällaisia lienee lähinnä joku lääkäri ja hammasteknikko, ts ala, jolla on niin paljon työvoimapulaa että sinne pääsee vanhempanakin valmistunut varmasti töihin. Säästöilläsi voit hyvinkin kuitenkin opiskella vaikka sen 5-6 vuotta joka esim. lääkäriksi tarvitaan.

Mihinkään ei-työllistävälle alalle sinun ei kannata kyllä kouluttautua, koska niinkuin sanoit, ikävä kyllä ne nuoremmat menevät aina sinun ohitsesi. Työnantaja ottaa mieluummin 25-vuotiaan vastavalmistuneen, kuin 45-vuotiaan jolla ei ole edes mitään kompensoivaa työkokemusta taustallaan.

Olisiko oman alasi opettajana toimiminen yksi mahdollisuus?

Olisiko teidän mahdollista muuttaa lähemmäs työtä/opiskelua/kouluja? Yksi tekijä masentumisessa voi olla myös se, jos joudut kulkemaan nyt pitkää matkaa ja/tai sumplimaan lasten koulu- ja harrastuskyytejä. Myisitte nykyisen ja muuttaisitte vaikka pienempään, mutta lähemmäs keskustaa?

Vierailija

Ensimmäiseksi selvittäisin oikeuden Kelan maksamaan elatustukeen, jos lastesi isä/isät eivät pysty maksamaan.

Toiseksi tekisin sinnikäästi väitöskirjan loppuun tai yrittäisin palauttaa sen lisensiaattitutkimuksena.

Ongelma on se, että emme tiedä nyt alaasi. Sinulla on kuitenkin nyt korkeakoulututkinto, joten voisit hakea työllistävämmän alan 2- vuotiseen maisterikoulutukseen. Voisitko hakea vaikka sosiaalityöntekijän maisteriohjelmaan tai hyvinvointipalveluiden tuottamisen maisteriohjelmaan? Molemmista työllistyisi hyvin. Työvoimatoimiston kautta voisit hakeutua johonkin täsmäkoulutukseen. Mites farmaseutti tms?

Talon suhteen neuvoisin, että myy se pois, jos se suinkin menee kaupaksi. Sinun tapauksessasi voisi olla parempi asua lasten kanssa vuokralla yliopiston ja koulujen lähellä.

Voitko hyödyntää tutkintoasi kirjoittamalla esimerkiksi kolumneja tai antamalla "asiantuntijakommentteja"?

Voisitko hakeutua opetustehtäviin?

45v ei ole vanha työmarkkinoilla varsinkin, jos saat väitöskirjan tai lisurin kasaan.

Mitään työttömyyseläkeputkia ei kannata vielä miettiä!

Tässä lyhyesti muutama ajatus. Tsemppiä sinulle!

Vierailija

Jos asut maalla niin oletko miettinyt agrologin, agronomin tai eläinlääkrin tutkintoa? Opintojen ohessa maatalouslomittajan töitä voisi saada. Tuolla alalla ei varmasti ikä olisi ongelma. Asiakkaat vain atvostaisivat sitä, että saavat asioida aikuisen ihmisen kanssa.

Vierailija

Jos sulla on asuinkelpoinen velaton talo ja siis vähintään 100 000 € säästöjä, miksi elää kiitutat tuollalailla?

Sulla olisi ihan hyvin varaa opiskella toinen tutkinto, mutta se kannattaa sitten kyllä miettiä sellaiselta taatusti työllistävältä alalta ja sellaiselta, jossa opiskeluun sisältyy kunnon harjoittelut (=suhteita ja työkokemusta alalta). Tottakai sun aikaisempikin kokemus katsotaan eduksi, vaikka se olisikin eri alalta, mustat aukot cv:ssä on huonoja. Mutta normaalilla älyllä varustettu rekrytoija osaa katsoa että ok, tuota se on tehnyt ensin, sitten on tullut lapsia, sitten jatko-opiskellut ja tehnyt töitä ja tuossa vaiheessa uudelleenkouluttautunut tälle alalle. Mutta sitten jos sulla ei ole oikeastaan yhtään työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, niin homma on hankalampi.

Mutta ei toivoa kannata heittää. Oletko käynyt TE-toimiston ammatinvalintapsykologilla? Se on oikeasti tosi hyvä palvelu. Ja ilmainen! Tarkoitettu juuri alan vaihtajille tai muuten vähän eksyksissä oleville.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on asuinkelpoinen velaton talo ja siis vähintään 100 000 € säästöjä, miksi elää kiitutat tuollalailla?

Kiinnitin aloituksessa samaan asiaan huomiota. Voisit yrittää hakea johonkin ihan perustyöhönkin (kauppaan esimerkiksi), koska taloudellinen tilanteesi vararahastoineen ja ilman asuntolainaa on sen verran hyvä, että pärjäisitte pienelläkin palkalla? Lapsilisät ja elatusmaksut siihen päälle verottomana jo usemman satasen.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla