Onko "pää punaisena" huutaminen lapsille lasun paikka?

No ei.

Ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Tekee niin pahaa kun eräs tuttu yh huutaa lapsilleen (alle kouluikäisiä) kurkku suorana ihan mitättömistä asioista. Esimerkkinä valokatkaisijaan koskeminen ja lapsen yritys tulla isänsä syliin istumaan kun aikuiset olivat kahvipöydässä. En enää mene heille edes kylään kun se on yhtä huutoa koko homma ja tekee niin pahaa kun pienistä karjutaan ja skitsotaan 😐

Niin siis asuuko isä kuitenkin lasten kotona, vai onko hän muuten vaan tuttu vieras kahvittelemassa?

Väliäkö sillä onko äiti yh vai ei, mutta etsipä tästä maasta vanhempi, joka ei joskus ääntään lapsille korottaisi. En minä tuosta mitään lasua tekisi, todellakaan.

No tuo on huonoa kasvatusta.ei lasun paikka.jos isä paikalla vieraana nainen koittaa päteä ja näyttää isälle kuinka väsynyt ja kyllästynyt on.

SAno ihmeessä että eiköhän tuo huutaminen riitä.Tai näytä turhautumisesi huutamiseen ottamalla lapsi suojan huutamiselta,"tule tänne mun syliin" tai sano lapselle että tule sinä tänne ja annetaan noiden kahvitella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee niin pahaa kun eräs tuttu yh huutaa lapsilleen (alle kouluikäisiä) kurkku suorana ihan mitättömistä asioista. Esimerkkinä valokatkaisijaan koskeminen ja lapsen yritys tulla isänsä syliin istumaan kun aikuiset olivat kahvipöydässä. En enää mene heille edes kylään kun se on yhtä huutoa koko homma ja tekee niin pahaa kun pienistä karjutaan ja skitsotaan 😐

Niin siis asuuko isä kuitenkin lasten kotona, vai onko hän muuten vaan tuttu vieras kahvittelemassa?

Väliäkö sillä onko äiti yh vai ei, mutta etsipä tästä maasta vanhempi, joka ei joskus ääntään lapsille korottaisi. En minä tuosta mitään lasua tekisi, todellakaan.

No ei tuollainen huutaminen normaaliltakaan vaikuta, eikä terveeltä. Varsinkin jos sitä tapahtuu usein ja pikkuasioista.

(en ole tuo edellinen kirjoittaja)

Ehkä jo se, että kerrot ettet halua tulla enää huutamisen takia kylään voi olla tarpeeksi iso herätys.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jo se, että kerrot ettet halua tulla enää huutamisen takia kylään voi olla tarpeeksi iso herätys.

No väsynyt ja ressissä se yh on.

Apuja se enempi tarvii kuin hylkäämistä. Mutta niinhän se helposti käy...se jolla on vaikeeta, niin se hylätään....on helpompi pistää verhot kiinni ja sulkea silmänsä.

Olisiko sulla mahdollista avata suusi? Tai auttaa tai kysyä, voitko auttaa. Ja kai sitä voi kertoa, että tuntuu pahalta lasten vuoksi.

Jos sä kuitenkin aiot hyvältä sen kaverisi, niin ei sillä ole väliä, jos vaikka sanot asiasta.saa se kaveri sitten itsekin ajateltavaa.

Ei ne asiat muutu sukkasillaan ollessa.

Sillä sattuu olemaan rankkaa. Sä et tiedä pysyykö se ottamaan vastaan apua tai mitään kommenttia, mutta sä voit oikeesti sanoa ja kertoa.

Äiti toimii väärin, mutta eikö sulla ole omaa elämää?

Isä on yh.

Ap

Mä olen juuri päinvastainen. Kartan konflikteja. En huuda lapselle. Joskus tuntuu että siitäkin syyllistetään.

Minä huusin lapsilleni kurkku suorana pari vuotta ja häpeän sitä edelleen.

Vieraiden aikana en kyllä huutanut tai muillakaan julkisilla paikoilla mutta kotona huusin senkin edestä.

Ei kyllä naapurit ihme kyllä mitään sanoneet vaikka varmaan kuului heillekin.

Olon vaan niin väsynyt, kolme alle kouluikäistä lasta ja keskimmäinen sääti koko ajan jotain. Milloin oli jauhot lattialla, milloin ruiskittiin käsisuihkulla koko kylppäri märäksi, milloin revittiin sohvatyynyjä, kaadettiin huonekalut, piirreltiin ties minne! Ja koko ajan tätä, piti jatkuvasti mennä perässä ja hetken rauhaa ei ollut.

Tilanne helpottui kun tämä säätäjä sai adhd lääkityksen hieman alle 5 vuotiaana kun oli niin tapaturma-altis. Myös sai silmälasit tuolloin niin sekin auttoi.

Oli kyllä niin raskasta aikaa ja apua olisin kyllä kaivannut ja olisin ollut ikionnellinen jos naapurit olisi soittanut ovikelloa ja tarjonneet vaikka kahviseuraa.

Ei siis ole normaalia tuollainen huutaminen. Itse en ole enää vuosiin huutanut paitsi satunnaisesti korottanut ääntä.

Mutta ei tuolleen kurkku suorana voi huutaa, ajattele jos joku huutaisi sinulle noin.

Kyllä. Mieluummin yksi liikaa kuin yksi tärkeä tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Minä huusin lapsilleni kurkku suorana pari vuotta ja häpeän sitä edelleen.

Vieraiden aikana en kyllä huutanut tai muillakaan julkisilla paikoilla mutta kotona huusin senkin edestä.

Ei kyllä naapurit ihme kyllä mitään sanoneet vaikka varmaan kuului heillekin.

Olon vaan niin väsynyt, kolme alle kouluikäistä lasta ja keskimmäinen sääti koko ajan jotain. Milloin oli jauhot lattialla, milloin ruiskittiin käsisuihkulla koko kylppäri märäksi, milloin revittiin sohvatyynyjä, kaadettiin huonekalut, piirreltiin ties minne! Ja koko ajan tätä, piti jatkuvasti mennä perässä ja hetken rauhaa ei ollut.

Tilanne helpottui kun tämä säätäjä sai adhd lääkityksen hieman alle 5 vuotiaana kun oli niin tapaturma-altis. Myös sai silmälasit tuolloin niin sekin auttoi.

Oli kyllä niin raskasta aikaa ja apua olisin kyllä kaivannut ja olisin ollut ikionnellinen jos naapurit olisi soittanut ovikelloa ja tarjonneet vaikka kahviseuraa.

Ei siis ole normaalia tuollainen huutaminen. Itse en ole enää vuosiin huutanut paitsi satunnaisesti korottanut ääntä.

Mutta ei tuolleen kurkku suorana voi huutaa, ajattele jos joku huutaisi sinulle noin.

Sehän tässä onkin, kun itselläkin pelotti kun aikuinen mies karjuu naama punaisena jostakin ihan mitättömästä, miltä se mahtaa pienistä tuntua? 

Olen vähän huonossa asemassa koska olen tavallaan sukua, tämä yh mies on siis mieheni sukulainen...

ap

ON.

Ei jos kerran kaksi menee hermot, mutta jos tuo on ainut tapa kommunikoida lapsen kanssa, niin ehdottomasti on.

Ääni muuttui kummasti kellossa, kun ap sanoin Yh;n olevan miespuolinen  ;)

Tee ilmoitus, jos huolestuttaa. Huoli riittää aiheeksi! Kyllähän se kuulostaa aika ikävältä jos perheessä aina räyhätään, ja taustalla saattaa olla väsymystä tai muuta ongelmaa, johon paikkakuntanne perhesosiaalityöllä voi olla konsteja.